Lookin' good

Eilen kirjottelin hyvästä olosta. Tänään varmaan ois sitten sen ulkoisen hyvän olon vuoro eli asiaa ulkonäöstä! Tosiaan, joskus nuorempana sitä mietti paljon tarkemmin, että mikä on se oma tyyli ja miltä näyttää. En oo koskaan ollu fanaattinen minkään tyylisuunnan tms. suhteen, mutta on kuitenkin ollut väliä millaisia vaatteita pitää. Loppujenlopuksi - tyylini on aina ollut melko klassinen, joten kauheita muutoksia ei oo vuosien varrella tullut tehtyä. Ja kyllä, myös teininä pystyin helposti lähtemään vaikka kauppaan ilman meikkiä ja sillä meen edelleen. Jos ei oo "pakko", ni en kyllä jaksa vaivautua ;) Vaikka oon aina ollu melko rento oman ulkonäön suhteen, niin vielä 2000 -luvun alussa on myönnettävä, että kyllä se oli ihan mielettömän paljon tärkeempää, kun nykyään. Tai ainakaan nykyään ei kiinnosta enää se, mitä muut ajattelee - pääasia, että voi itse hyvin ja tuntuu hyvältä! Eli kaikki mitä tekee oman hyvinvoinnin eteen on nimenomaan itseä varten eikä tähtää pelkästään siihen ulkonäköön, vaan nimenomaan hyvään oloon. Ja oisin kyllä tekopyhä jos sanoisin, ettei ulkonäkö vaikuta, se on vaan plussaa jos se hyvä olo näkyy ulospäin!! Mä esim. lakkaan varpaankynnet ympäri vuoden, koska niitä on sitten mukavampi kattelle balance tunnilla ;)

En itse ihan ymmärrä tätä nykyajan kauneusihannetta ja sitä, että luonnollisuus on kadotettu. Kaiken täytyisi olla virheetöntä ja osittain jopa muovista. Kävin itse vuonna 2012 rakennekynsikurssin geelikynsille. Ne on todella kauniita! Suosin eniten tavallista raskalaista manikyyriä eli ns. tavallista kynsimallia ja -väriä. Tein niitä myös ystäville ja tuttaville, mutta täytyy sanoa, että on se niin työlästä, ettei meikäläisen hermot kestäny sitä muutamien viikkojen välein tehtäviä huoltoja ja riippuen kynsistä, 2-4h tekoaikaa. Irtoripset on myös ihania, kauniita ja tuuheita. Mulla ei itelläni ole sellasia ollut, mutta oishan se helppoa lähteä aamusta ilman, että ripsiin tai silmiin tarvitsee käyttää yhtään aikaa. Mutta se kuitenkin katkoo omia ripsiä (tai näin mulle on kerrottu) :( Oon käyttäny paristi irtoripsiä joissain juhlissa. Oon huomannut, että niin se jopa näkyy. Jos on päivästä toiseen täydessä tällingissä, niin ei sitä juhlameikkiä ja -lookia tahdo oikein enää erottaa normaalista. Vertaan sitä jokseenkin siihen, että aiemmassa työssäni meillä piti pitää suoria housuja tmv. töissä. Kun oli jotkut juhlat ja olin laittamassa jakkupukua tai kotelomekkoa päälle, niin se ei tuntunut yhtään juhlavalta, kun se olikin vain tavallinen ja arkinen työvaate. Lisäksi muu kropan parantelu leikkauksin tai täyteaineilla on lisääntynyt. Joillain se toimii ja on kaunista, mutta on monessa tapauksessa olisin jättänyt tekemättä ;)

Käytti sitten miten paljon meikkiä tahansa ja teki sitten mitä tahansa ulkonäölleen, niin toivoisin, että ihmiset silti arvostaisivat sitä omaa itseään. Ei siis niin, että yritetään kaikki sulautua johonkin yhtenäiseen muottiin ja näyttää samalta. Ja vielä, kun jokainen pitäisi huolen nimenomaan itsestään ja antaisi jokaisen olla juuri sellainen kun parhaalta tuntuu. Parasta on just se erilaisuus - kauneuskin on katsojan silmässä. Toinen arvostaa toista ja toinen toista. Itse olen enemmän less is more -tyyppinen ajattelija monessa asiassa. Pätee niin ulkonäköön kuin vaikka sisustukseen.

Entä minä itse ja oma ulkonäköni? Jos lähdetään ylhäältä alas, niin hiukset on olleet pitkät jo pidemmän aikaa! Vielä 10 vuotta sitten ne oli ihan lyhkäset, mutta ei niitä kauaa jaksanut pitää. Tykkään helposta arjesta ja yksinkertaisista aamuista eli letti tai ponnari äkkiä päähän ja menoksi. En jaksais millään päivästä toiseen föönätä ja puunata. Oon joskus vähän salaa kade niille (oli hiukset sitten lyhyet tai pitkät) jotka jaksaa, koska niillä ei tunnu ikinä olevan huonoa hiuspäivää :D Mulla hiukset on jotenkin aina olleet melko villit. Meinaa aina vähän mennä jollekin pienelle laineelle tai sitten joku pieni sarvi sojottaa siellä täällä. Kai ne sais ojennukseenkin jos jaksais oikein panostaa? Ainakin kampaaja onnistuu siinä aina!

Kasvot: Meikkiä en oo koskaan ihan hirveesti käyttänyt. Ja mitä vanhemmaks oon tullu, ni sitä naturellimpi meikki saisi aina olla. CC-voide on ollu mun pelastus, kun sitä voi vaan sutasta tarvittaessa aamulla nassuun ja pikkasen ripsaria päälle. Pääsee ihan muutamassa minuutissa liikkeelle. Toki jos ehtii tai haluaa vähän panostaa, niin mielellään vedän rajaukset eyelinerilla. Oon löytäny maailman parhaan eyelinerin The One -rajauskynän!! Kulmathan mulla on lähes värittömät (ainakin omasta mielestä), joten täydelliset kulmat oon saanu The One -kulmaväripaletilla. Suosittelen kokeilemaan jos et ole sitä vielä tehnyt. Toki nyt sitten joihinkin juhliin tms. keskityn meikin osalta tarkemmin, mutta arki-aamuisin tai vaikka kahvilareissulle pääsee nopeallakin varotusajalla, kun ei liikoja puunaile ;) Kyllä sitä vaan tulee parempi fiilis itsellekin lähteä, kun on vähän panostanut. Mutta vielä tulevaisuudessa haluaisin tutustua luonnonkosmetiikkaan ja löytää käyttämälleni meikille luonnonmukaiset vaihtoehdot!

Oon siis yrittänyt myös etsiä paljon luonnon kosmetiikkaa (mm. päivä- ja yövoide Oriflamen EcoBeauty) -sarjasta), joilla hoitaa ihoa ja jättää kemikaalit vähemmälle. Seuraavaksi meikin lisäksi ajatuksena ois löytää joku toimiva, alumiiniton dödö. Suosituksia otan vastaan :) Myös hiusten osalta oon alkanut pyrkiä vähentämään kemikaaleja. Tää lähti aika välttämättömästä tarpeesta eli siitä, että oon alkanut herkistyä hiusväreille. Aloin ihmettelemään tossa jokin aika sitten, kun päänahkaa vaan kutitti ja kutitti. Mulla on joskus ollu sitä stressistä, joten en kiinnittänyt hirveesti huomiota. Ensin tehtiin niin, että jätettiin kestoväri pois ja vaihdettiin kevytväriin ja siitä elumen väriin (en tiedä yhtään miten se kirjotetaan, mutta näin se kampaaja sen lausu :D). Nyt sekin on alkanut vähän ärsyttämään päätä. Ollaan nyt tässä jo about puolen vuoden ajan tehty kampaajan kanssa töitä niin, että ollaan menossa koko ajan lähemmäs mun omaa hiusväriä - sitä AH, niin ihanaa suomalaista maantienharmaata. Tosin puhuttiin, että kuin allergia ei oo mikään todella vakava, niin voitaisiin ylläpitää jonkunlaista eloa värissä raitojen avulla (se ei osu päänahkaan). Harmittaa, kun tää tumma hiusväri on ollu jotenkin niin oma, mutta ehkä mun pitää yrittää tottua olemaan sitten "elovena -tyttö" harmaine kutreineni :D

No entäs se muu kroppa sitten! No vaatteethan luo sen tyylin ja mielikuvan siitä, mitä me ollaan. Katottiin viime kesänä Netflixistä tosi pysäyttävä dokumentti vaateteollisuudesta. Sen nimi oli The True Cost. Jos se on siellä vielä nähtävillä, niin todellakin suosittelen lämpimästi katsomaan. Se jotenki viimeistään avas silmät tän maailman ja markkinatalouden mielettömyyteen. Sen jälkeen päätin, että aina mahdollisuuksien mukaan ostan vaatteeni jostain "välittävästä" firmasta, jonka työntekijöillä on oikeasti inhimilliset työolot ja joiden vaatteet on myrkyttömiä. Ja ei, ehdottomaksi en oo voinut alkaa. Edelleen oon joitain vaatteita ostanut ns. normiketjuilta, mutta oon lisänny mm. Me&I:n ostoksia sekä tutuistuin kotimaiseen Noshiin. Näilläkin valmistus on ulkomailla, mutta työolot työntekijöillä kunnossa. Kankaat myöskin ekologista puuvillaa. En tiedä onko jo verenperintönäkin, mutta oon aina arvostanut nimenomaan kotimaista laatua. Esim. lapsille pyrin varsinkin vauvana hakemaan kengät Tepsut -tehtaalta, joka on kotimainen lasten kenkien valmistaja. Kuomat meillä on joka talvi käytössä. Dokumenin jälkeen otin selvää muistakin kotimaisista vaatteiden valmistajista. Järkytyin siitä, että aiemmin luulin ostavani kotimaista, mutta iso osa valmistuksista tapahtuu kuitenkin ihan jossain muualla. No, kaikkea ei selkeesti voi saada. Mutta joillain valinnoilla ainakin pyrin vaikuttamaan ekologisuuteen. Ja tässä vuosien karttuessa oon myös pyrkinyt ostokäyttäytymisellä tukemaan paikallisia pienyrittäjiä. Palvelu ja laatu on yleensä ihan toista luokkaa. Ei näillä mun ostoksilla maailmaa muuteta, mutta ainakin yritys siihen, että oma elämänlaatu ja mieli ois parempi näillä yksittäisillä, pienillä valinnoilla.

Meinaako mennä vähän paasauksen puolelle? Ei kannata ottaa niin vakavasti ;) Halusin tuoda esille ne arvot, jotka on mulle tärkeitä ja joiden mukaan pyrin tekemään valintoja. Jos rahaa olis käytössä rajattomasti, niin tekisin valinnat ihan viimisen päälle näiden arvojen pohjalta. Mutta näin ns. normaalina työssäkäyvänä ihmisenä pysyttelen yksittäisissä hyvissä valinnoissa, joihin on mahdollisuus ja muutoin ostan ihan puhtaalla omalla tunnolla isojen ketjujen halpisjuttuja!

Eli kyllä mahdollisimman hyville valinnoille, mutta vahva ei kiristävälle kukkahatulle ;) Aurinkoista alkanutta viikkoa!