Tortilla, tortilla, tortilla

Meillä oli tortillapäivä. Se on aina koko perheen herkkuhetki ja kaikkien suosikkiruoka. Meillä on erilaisia variaatioita letun sisällöstä ja tällä kertaa päädyttiin perinteiseen. Ollaan myös paistettu väliin mm. sipulia ja paprikaa ja se on aivan taivaallinen makuelämys. Meillä oli nyt ensimmäisen kerran kokeilussa ns. tortillaveneet. Mies toi niitä testiin ja meinattiin, että jos se olis ollut helpompi nuoremmalle kuin letun taittelu.

Valitettavasti tortillavene ei ollut kovinkaan käytännöllinen. Lapset sanoivat heti ensimmäisten haukkausten jälkeen, että voiko seuraavaks olla vaan lettuja. Tultiin myös aikuisten kesken siihen tulokseen, että kyllä tavallinen lettu on helpompi. Makueroa näillä ei tietenkään ollut, kun molemmat olivat saman valmistajan täysjyvätortillalettuja. Tuntui, että jokaisella haukkauksella karkasi jauhelihaa tai kasviksia kyydistä pois. Tortillan sisään laitoin salsakastiketta, ranskankermaa, jauhelihaa (myös kanaa oli tarjolla), salaattia, kurkkua ja ananasta. 

Me syötiin sitten miehen kanssa veneet loppuun ja lapset saivat sitten syödä lisää lettujen muodossa. Tyttärellä on mieletön taiteellinen ja luova tyyli, jota hän käytti myös tortillan täytössä. Ensimmäinen versio letusta oli nimeltään "Kevään alku". Maassa on kuulema vielä lunta, mutta ruoho alkaa jo puskea näkyviin :) Alemmassa kuvassa kevät oli jo edennyt, kun lumen seassa näkyi jo maata (multaa) ja punaisia kukkia. Ihanaa, että joku voi nähdä noin kauniita asioita myös ruoan muodossa! Ja siis hauskintahan on, että salaatti kelpaa parhaiten tortillan sisällä. Kyllä ns. tavallinen salaatti on alkanut maistua jotenkin ruoan kyljessä, mutta tortillaan sitä mätetään ihan reilulla kädellä. Koska se kuuluu siihen! :D

Ja kun ruoasta puhutaan niin mun on jo pitkään tehnyt mieli kinkku-parsakaalipiirakkaa. Siis varmaan useamman viikon. Löysin reseptin joskus vuosia sitten jostain ruokaohjelmasta ja varioin siitä itselle sopivan version. Pohjaan tulee voita, vehnäjauhoja, perunajauhoja ja loraus kylmää vettä. Täytteeksi kananmunaa, juustoraastetta, kinkkusuikaleita ja parsakaalia (tai mitä sitten haluaakaan), mausteita mielen mukaan (oregano sopii hyvin!) sekä tietysti juustoraastetta myös pinnalle. Sitten uuniin n. 45min. Voi NAM, että tulee hyvää! Oli aivan mahtava lounas raikkaan salaatin kera. Salaatti jäi vähän raakileeksi, kun yksinkertaisesti unohdin ostaa mm. fetaa ja paprikaa, jota ajattelin salaatin joukkoon ja olisi sopinut kylkeen. Mutta maistui noinkin. Oon todellakin suolaisten piirakoiden ystävä ja tää on kyllä ihan kestosuosikki. Pitäs tehä pian uudestaan ja vähän varioida sisältöä vaihtelun vuoksi. Kannattaa kokeilla tehdä!

Ps. Jauhojen nyppiminen kylmän voin sekaan on aika v-mäinen homma käsin. Tosi sotkuista. Tein sen ekaa kertaa nyt kumihanskat kädessä (löysin kertakäyttöhanskat kotoa) ja lopputulos oli oikeasti tasainen, ohkaisempi ja siistimpi! 

Hankintoja

Tässä on jo pikkuhiljaa syksyn aikana tullut kuin varkain tehtyä erilaisia vauvahankintoja. Jostain syystä en olisi halunnut hankkia vielä mitää, mutta niin sellasia sopivia juttuja on vaan tullut suoraan nenän eteen kannettuna, niin tokihan niihin on tullut sitten tartuttua. Olin asettanut sellaisen rajan, että vasta rakenneultran jälkeen alan suunnitella isompia juttuja. Meillähän on se tilanne, että lähestulkoon kaikki on jo laitettu eteenpäin, koska ajatuksena ei ollut enää kasvattaa perhettä. Nyt harmittaa, että osa on mennyt eteenpäin, mutta niitä on turha enää miettiä. Elämästä ei koskaan tiedä ;)

Suurinpana hankintana on tehty vaunut. Ne on itseasiassa täsmälleen samanlaiset kuin aiemmat vaunut. Entinen työkaverini jäi samoihin aikoihin kanssani aikanaan ekaa kertaa äitiyslomalle ja meille sattui löytymään samat vaunut samalla kuosilla. Oltiin niihin todella tyytyväisiä. Ja täytyy sanoa, että myös tällä kerralla olisin ehdottomasti päätynyt Emmaljungan yhdistelmävaunuihin. Ne ovat niin monikäyttöiset ja hyvät! Erittäin kevyet ja toimivat. No, hän oli sitten juuri tänä syksynä kolmannen lapsensa jäljiltä myymässä niitä pois ja kysäisi ensimmäisenä meiltä, kun oli kuullut, että meille on nyt se kolmas tulossa. Napattiin heti kiinni. Kuvia en vaunuista valitettavasti saa, koska vein vaunut vielä alustavasti säilytykseen vanhempien lämpimään varastoon. Kuka vaunuista tietää, niin ovat perus duo edget, joissa on kova vaunukoppa ja ratasosa.

Hyvä ystäväni puolestaan oli myymässä pois sitteriä ja leikkimattoa ja niihinkin sain "etuosto-oikeuden" ja nappasin pois kuleksimasta ;) Eli nyt on jo paljon kaikkea ehditty hankkia, vaikkei mitään pitänyt vielä edes miettiä.

Vaatteitakin on jo kertynyt muutmia. En edes pysty käsittämään, että ne vaatteet voikin olla niin tajuttoman pieniä. Voiko ne vauvat oikeesti olla niin minikokoisia??? Ensimmäiset pienet tumput ja hatun vauva sai jo kesältä mummolta ja vaariltaan. Samassa kuvassa olevan Me&I muurahaisbodyn tein itse ensimmäisenä hankintana kutsuilta. Pienen vaatekerran puolestaan sain läksiäislahjana työkavereilta. Oli kyllä aivan ihanat. Vauvalla on jo ekat omat farkut <3

Lisäksi tuleva mummo oli löytänyt lapselle konttauspehmusteet polviin. Siitä ei tiedetä vielä onko niistä mitään hyötyä, mutta testiin ehdottomasti. Muistan nimittäin kahden ensimmäisen lapsen kohdalta, että housut kuluivat ihan hetkessä puhki, kun niiden kanssa kontattiin ympäriinsä!

Sitten käväisin hakemassa Babyboxin lastentarvikeliikkeestä, joka sisälsi kaikkea pientä ja tarpeellista alkuun. Mm. vaippanäytteitä ja tutin. Ihan kiva pieni aloituspaketti, jota pääsee jo hypistelemään kun paljoa ei ole valmiiksi laitettuna. Samalla reissulla tarttui mukaan myös rengassuojat vaunuihin. Ihan ehdottomat varsinkin huonoilla keleillä. Säilytämme vaunuja sisällä, joten pysyy lattiat siisteinä, kun ulkoa tullessa iskee rengassuojat pyöriin!

Jonkin verran olen säästänyt lapsista heidän vanhoja potkupukuja yms. eli niitä kyllä löytyy joitain. Oikeastaan isoimpina hankintoina on enää sänky ja turvakaukalo. Niitä pitäisi jossain vaiheessa ruveta miettimään. Mutta ne kyllä koitetaan jättää ensi vuoteen. Silloin ehtii varmasti :) Sitten tietysti on kaikkea pientä, kuten itkuhälyttimet, hoitopöydän alusta yms. Ensin pitäisi saada tämä koti sisustettua niin, että olisi paikka missä säilyttää tulevan pienokaisen vaatteet ja niin ettei seinät kaadu päälle. Meijän makkarissa on tilanne se, että siellä odottaa ihan pienenpieni pintaremontti tekijäänsä. Se jäi aikanaan muutossa kesken, koska oli niin paljon akuutimpaakin tekemistä. Niinpä ollaan puhuttu, että tämä homma hoidetaan kuntoon ennen vauvan tuloa! Jossain vaiheessa pitää sitten vaan ottaa itseä niskasta kiinni. Homma itsessään vie ehkä yhden viikonlopun, koska kyseessä on lähinnä ikkunaseinän sekä katon maalaushommaa ja verhotankojen asennusta. Eniten aikaa vie varmasti pohjatyöt ja maalin kuivuminen.

Taivaslaulu

Nyt kun vointi on sen taas sallinut, niin olen jaksanut keskittyä lukemiseen. Ajatus ei juurikaan kulkenut sattuneesta syystä aiemmin, joten se harrastus jäi vähän unholaan tuossa kesällä ja alkusyksystä. Viimeisimpänä kirjana sain tänään luettua Pauliina Rauhalan "Taivaslaulu" -kirjan. Kirja kertoo vanhoillislestadiolaisista. Tavat ja opit ovat jollain tasolla itsellekin tuttuja lähipiiristä saatujen kokemusten perusteella. Mielestäni kirja antoi erittäin hienon kuvauksen yhdestä tavasta katsoa maailmaa, yhden naisen ja hänen perheensä näkökulmasta. En kokenut kertaakaan, että uskonnollisuudella tai naisen kokemuksella olisi haettu jonkinlaista provokaatiota tai sensaatiota. Siinä käytiin hyvin asiallisesti läpi kokemuksia, joita kirjassa kuvattu perhe - ja erityisesti perheen äiti - koki.

Lyhyesti kerrottuna päähenkilönä on Vilja, joka tapaa Aleksin. He ovat nuoria ja haluavat toteuttaa haaveensa menemällä naimisiin, perustamalla perheen ja vaalimalla yhteisiä arvojaan. He haluavat lapsia, mutta toivovat samalla yhdessä, ettei perhekoko kasvaisi esimerkiksi neljääntoista lapseen, vaan jäisi luonnollisesti vaikka puoleen siitä. Lestadiolaisuuteen kuuluu ajatus siitä, että jokainen lapsi on Jumalan lahja ja tervetullut. Näin ollen ehkäisy ei ole sallittua ja sitä myöden myös perhekoot kasvavat usein suuriksi. Kirjan pariskunnalla hedelmällisyyttä riittää, joten haaveista huolimatta lapsia alkaa tulla vuoden välein ja pian raskaaksi tuleminen alkaakin olla enemmän paniikin aihe kuin iloinen odotus. Viljalla ei ole toiveitakaan päästä lasten välissä kokeilemaan työelämää, vaan pian neljännen jälkeen hän huomaa olevansa uudestaan raskaana - ja odottavansa tällä kertaa kaksosia.

Kirjassa kuvataan hyvin uupumuksen ja voimattomuuden tunnetta. Vaikka toki lapset ovat äidilleen rakkaita, niin kaiken arjen pyörityksen keskellä hän ei jaksa enää iloita heistä. Ei myöskään aiemmin iloa tuottaneista retkistä tai kotiaskareista, hymyistä ja halauksista. Lisäksi hän vertaa itseään yhteisön muihin naisiin ja äiteihin, joilla saattaa olla lapsia tuplasti enemmän. He jaksavat leipoa leivät, laittaa ruoat, hoitaa kodin, lapset, seurakunnan myyjäiset ja ovat silti tyytyväisiä elämäänsä.

Voin hyvin ymmärtää uupumuksen, sillä aikanaan kun omat lapset olivat molemmat vaippaikäisiä (ikäeroa 1v 11kk) tuntui välillä ettei aika riitä mihinkään eikä oikein ehdi hengähtää. Saatika sitten, jos lapsia olisikin tullut siitä edelleen tasaisin väliajoin. Uskon, että siinä tilanteessa en olisi jaksanut enää antaa lapsille huomiota tai olla heille läsnä siinä määrin kuin olisin halunnut ja he olisivat tarvinneet. On toki ihmisiä, jotka ovat kuin luotuja hoitamaan suurperhettä ympärillään ja nauttivat siitä todella. Itse nautin omasta rauhasta ja tarvitsen sitä, jos siitä voi kolmatta odottava kohta enää edes haaveilla :P Haluan kyetä antamaan lapsille elämän, jossa he muistavat äidin olleen läsnä ja sylin, johon voi aina tulla. Toivon myös, että he näkevät ja muistavat äidinkin olleen onnellinen. Mehän päätimme kuopuksen jälkeen, että perheemme on tässä. Ja väitän, että voimavarat olisivat loppuneet jos meille olisikin jostain syystä yllätyksenä tullut kolmas lapsi heti perään. Nyt kun tilanne on eri ja lapset isompia, uskon, että pystyn jakamaan huomiotani vielä yhdelle. Näitä asioita pohdittuani viime aikoina toivoin kirjaa lukiessani monesti, että jokainen saisi itse päättää mikä on kullekin perheelle oikea perhekoko ja mitkä ovat perheen ja äidin (tai kotona eniten vastuuta ottavan) voimavarat. Ymmärrän myös Viljan tuskan siitä, ettei enää tunnista omaa kehoansa ja haluaisi sen palautuvan ennen mahdollista tulevaa koitosta. Onneksi itse sain tämän asian päättää enkä joutunut asian kanssa painimaan.

Vilja toivoo salaa, että hän ei enää kykenisi saamaan lapsia. Aleksi taas kyseenalaistaa joitakin yhteisön sääntöjä, joiden kokee aiheuttavan enemmän tuskaa kuin iloa. Hänen mielestään uskon pitäisi tuoda nimenomaan iloa ja rauhaa sydämeen. Yhteisössä on muitakin, jotka ovat uupuneita jatkuvaan perheen kasvamiseen. Miehet mainitsevat Aleksille saunassa, että paras aika harrastaa seksiä on, kun vaimo on raskaana. Silloin ei tarvitse pelätä hänen tulevan raskaaksi. Kirjassa kuvataan myös perheen lasten ajatuksia ja pelkoja siitä, ettei olekaan toteuttanut arjen askareitaan tai leikkejään Jumalaa kunnioittaen tai on ajatellut erinäisistä asioista väärin.

On upeaa jos ihminen löytää yhteisön tai kasvaa osaksi yhteisöä, jonka kokee omakseen. Lestadiolaisessa uskossa on selkeät säännöt, joita on noudatettava, mikäli haluaa olla kunnon uskovainen. Tasapainotellaan yhteisölle annetun oikean ja väärän kanssa. Mitä jos oikea ja väärä ei osukaan omaan ajatusmaailmaan? Aleksi pohtii sitä, että yhteisö menee aina yksilön edelle. Kirjassa sivutaan tätä tematiikkaa ja pohditaan osaltaan, että onko huono uskovainen jos haluaa vaikka säännöstellä lapsilukuaan ehkäisyllä. Ja mitä tunnontuskia saattaa tulla siitä, että edes suunnittelee ehkäisyn käyttöä - saati käyttää sitä. Ja mikä pelko hiipii mieleen siitä jos muut yhteisön jäsenet saavat tietää ja mitä siitä voi seurata. Näiden asioiden kanssa painivia ihmisiä auttavat yhteisön sisällä valitut henkilöt. Varmasti on hyvä jutella toisen ihmisen kanssa, mikäli tarvetta ei sen suuremmalle pohdinnalle ole. Mikäli taas oma sisäinen maailma on sekaisin, niin harva näistä auttaviksi valituista henkilöistä on kuitenkaan saanut auttamiseen minkäänlaista koulutusta. Tämä on aikamoinen riski esimerkiksi uupuneelle.

Taivaslaulu herättää paljon ajatuksia ja keskustelua sekä tuo esille yhden tavan elää. Se, mistä pidin on se, että kirjassa ei haeta syyllisiä tai paheksuta lestadiolaisuutta. Pohditaan vain mitä erilaisia ajatuksia ja ristiriitoja se voi tuoda tullessaan. Kirja herätti mielessä erittäin paljon ajatuksia mm. ihmisoikeuksista, naisen asemasta, oikeudesta omaan ruumiiseen sekä toisaalta yhteisön tuomasta turvasta, ilosta ja toisten auttamisesta. Kirja on lukukokemus, joka laittaa pohtimaan asioita eri näkökulmista! Suosittelen ehdottomasti tutustumaan :)

Kokeileva keittiö

Viikonloppuna tein jälleen vähän uusia testailuja ruoan saralla eli vuorossa oli kokeileva keittiö. En muista aiemmin tehneeni pinaattikeittoa ja nyt sitä teki jostain syystä mieli, niin päätin tehdä sitä uhallanikin. Uhallani sen vuoksi, että tiedän muun perheen vähän karsastavan kyseistä keittoa. Päätin kuitenkin tehdä niin hyvää keittoa kuin suinkin ja muuttaa heidän mielipiteensä. Ohjeeksi googlasin Kotikokin reseptiin. Tosi nopea ja helppo valmistaa, kun pinaattiakin sattui olemaan jo valmiiksi pakkasessa. Vähän laitoin tujummin mausteita kyseisen reseptin ohjeista poiketen. Lisäksi näin jälkikäteen olisin saattanut myöhemmin lisätä ihan vähän vielä suurustetta, jotta keitosta olisi tullut ihan vähän tukusampaa. Mutta maku oli kyllä todella hyvä. Sanotaanko, että eihän se keitto mikään menestys lasten osalta ollut, mutta mies (joka on aina inhonnut pinaattikeittoa) sanoi, että oli parasta pinaattikeittoa, jota hän on syönyt. Eli jotain sentään. Tytön reaktio oli että "ihan hyvää". Poika laittoin lusikallisen suuhun, irvisti ja sanoi, että "tää on ihan hilveetä" :D En voinut kun huvittua noin rehellisestä ja aidosta palautteesta :P Tyttökin ilmeisesti pikkuveljen sanoista rohkaistui ja sanoi, ettei tämä kyllä oikein maistu. Sanoin, että saatte jääkaapista vaikka kinkkukiusausta jos ei yhtään uppoa, mutta maistelkaa vielä muutama lusikallinen. Keitetyt munat upposi kyllä :) Meillä ei ehkä hetkeen tehdä pinaattikeittoa, mutta mun makuun se oli ihan erinomaista!

Helppotekoisena kestosuosikkina tein maanantaina lihakastiketta uunissa. Kastike on äärimmäisen nopea ja helppo tehdä, mutta lihan kypsyttäminen vaatii n. 1h 30min eli harvoin töiden jälkeen sitä lähtee tekemään. On kuitenkin ihan parasta joko riisin tai perunan kera. Tällä kertaa tein helpoimman kautta ja lisukkeeksi valikoitui riisi. Resepti on sama, jonka olen kotona aikanaan oppinut tekemään.

400g possun suikaleita+mausteet oman maun mukaan

jauhoja

vettä

lihaliemikuutio

soijakastiketta

2-3 porkkanaa

Ruskista porsaan suikaleet padassa (mulla käytössä valurautapata) ja mausta mieleiseksi. Käytän itse suolaa, paprikamaustetta, sipulia tai sipulijauhetta sekä jauhelihamaustetta. Lisää n. 3 rkl vehnäjauhoja ja perään vettä. Mausta liemi lorauksella soijakastiketta ja lihaliemikuutiolla. Sen jälkeen porkkanat pilkottuina sekaan. Sitten koko setti uuniin 175c ja n. 1h 30min-1h 45min. NAM!

Muistin ostaa pitkästä aikaa piimää ja se kyllä maistui kokonaisuuden päälle

Olin laittanut salaatin joukkoon paprikaa. Tiedän, ettei muu perhe siitä välitä, mutta saahan niitä sitten nyppiä pois. Tytär kysyi ensimmäisenä pöytään tullessaan, että pitääkö paprikaa ottaa. Sanoin, että voit valkata vaikka pienimmän palan, mutta ois kiva jos maistaisit. Poika tuli perässä ja sanoin, että ennenkuin sanot mitään, niin paprikaa voit ottaa kaikkein pienimmän mitä löytyy. Ihmettelin, kun hän meni ihan hiljaiseksi ja kysyi sitten, että "eikö paplikaa saa sitten syödä?". Naurahdin ja sanoin, että totta kai saa, mutta te olette aina halunneet jättää ne syömättä. No, nyt tilanne on ilmeisesti muuttunut, koska uudessa hoitopaikassa paprika onkin sitten leivän päällä parasta herkkua aamuisin. Katsoin kun poika nyppi salaatista kourallisen paprikoita ja herkutteli onnessaan. Mitä siihen voi sanoa - taisi olla tällä kertaa äiti, jolla niitä ennakkoluuloja oli.

Isosiskoa taisi vähän mietityttää kehut, kun sanoin miten upeaa on, kun on maistellut uusia makuja ja oppinut niistä pitämään. Tyttökin otti sitten salaatin joukkoon enemmänkin paprikaa ja sitten molemmat toivoivat, että iltapalaksi voitaisiin tehdä oikein viimisen päälle herkkuleivät - paprikalla tietysti. Mielestäni leivistä tuli aika herkullisen näköiset. Ja makukin oli aivan kohdillaan!

Talvi tulee

Tänään aamusta satoi ensimmäiset lumihiutaleet maahan <3 Se on joka vuosi yhtä maaginen hetki. Käveltiin tällä viikolla eskariin (muistaakseni tiistaina aamusta) ja sanoin silloin lapsille, että täällä tuoksuu jo talvi. Enpä ollut kovinkaan väärässä ;) En malttaisi odottaa, että koko maa on valkoisen vaipan alla. Maltan kuitenkin mieleni ja pysyn järkikannalla sen aikaa, että saadaan suvikumit vaihdettua talvirenkaisiin. Sen jälkeen tulkoon vaikka taivaan täydeltä! Bring it on! Tänä aamuna oli ensimmäistä kertaa jo pakkasen puolella, vaikkakin sen vaivaisen asteen.

Täytyy sanoa, että hyvään saumaan sattui eilinen etsintä. Jätettiin lapset eskariin ja hoitoon ja lähdettiin metsästämään talvivetimiä. Tyttö ilmoitti, että millään muulla ei oikeastaan ole väliä kunhan väri on pinkki ja mallina haalari, niin ei mene selkään lunta. Oikein tiukassa tapauksessa kuulema myös lila ja punainen menettelisi väreinä. Näiden ohjeiden kera lähti metsästys etenemään. Oon pistänyt tänä vuonna selkeästi merkille, että värit eivät ole mun mieleen. Oli sitten kyseessä vauvan tarvikkeet (hoitopöydän alustat, pinnasängyn pehmusteet, sitterit jne.) tai lasten talvivaatteet. Kovin on tummaa ja tylsännäköistä. Ainakin niissä paikoissa, missä oon näihin törmäillyt. Aikaisempina vuosina on melkein ollut runsauden pulaa, mutta vasta viidennen kaupan kohdalla tuli vastaan haalari, jonka pystyin kelpuuttamaan. Ei ehkä vieläkään saanut aikaan vau-efektiä, mutta vastasi tytön kriteereitä ja oli myös omaan silmääni ihan ok :)

Hinnoista sen verran, että olin aika hämmästynyt samojen haalareiden JÄRKYTTÄVISTÄ hintahaitareista! Samaa esim. ReimaTecin haalaria sai yhdestä firmasta 109€ hintaan ja seuraavassa samainen haalari maksoi 159€!!! Huhheijaa! Päädyin lopulta LassieTecin haalariin ja mätsääviin hanskoihin. En muista meillä Lassien toppahaalareita aiemmin olleen, mutta nyt tulee sitten testattua. Välikausiversiot on olleet ainakin ihan ok!

Kenkiä en itseasiassa lähtenyt etsimään mistään muualta kuin Citymarketista. Ollaan ostettu sieltä joka syksy sekä Reiman loskarit että Kuomat ja kokoja ja värejä löytyy aina. Monesta muusta kaupasta on usein värit tai koot jo loppu, joten en edes lähde muualta etsimään. Ollaan myös käytetty sieltä saatavaa kenkäpassia, jolloin (muistaakseni) joka kuudes kenkäpari on -50%. Kuomia ei ostettu vielä, kun ne kyllä ehtii, mutta loskarit lähti molemmille mukaan.

Oli huojentava fiilis päästä ostosreissulta eskarin kautta kotiin, kun kotona sovitettiin ja kaikki koot oli menneet nappiin. Lisäks saajat olivat tyytyväisiä valintaan ja jokaisen kohdalla oli haltioituneita huokauksia. "Nää kenkien sisällöt on niin pehmeet", "onpa ihanan pehmeet rukkaset", "äiti tää haalari on ihanan muhkee" :D Toivotaan, että äidin tekemät valinnat kelpaa vielä muutaman vuoden suht samoin kommentein.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Aiaiai, onko elämässä mitään parempaa kuin hyvä ruoka ja sen myötä tullut parempi mieli? Oon viime päivinä jostain syystä seurannut keskustelua ruoasta ja sen terveellisyydestä. On detoxia, paleoa, karppausta, vegaania, kaalisoppa -kuuria jnejnejne. Ja näiden eri versioiden kannattajat ovat sitten vääntäneet kättä eräällä ruokasivustolla, jota selaan. En ota itse osaa näihin keskusteluihin, mutta käyn sieltä etsimässä vinkkejä uusiin ruokaideoihin. Tällä viikolla käyty kiivas keskustelu koski sitä, että kotiruokakaan ei ole kovinkaan terveellistä, kun siinä on vain vehnää ja sokeria ja hyvin vähän kasviksia. Riippuu varmasti tekijästä ja ruoasta, mutta aidoista raaka-aineista alusta asti valmistettu ruoka on terveellistä ja hyvää. Mielestäni ruoasta pitää voida nauttia ja sen pitää maistua hyvältä. Toki ruoka on myös energianlähde eli ruoan pitää tuoda hyvä olo eikä tainnuttaa uneen - paitsi ehkä jouluna ;) Kun on aihetta juhlaan, voi myös hyvällä omalla tunnolla nauttia ruoan tuomista iloista. Eikä silloin pidä miettiä kalorien määrää! Ja ainakin itse olen sitä mieltä, että kotiruoka voi olla terveellistä!

Oon viime päivinä miettiny ruokaa aika paljon ihan siitä syystä, että se vihdoin maistuu ja pysyy alhaalla. Mietin melkein päivittäin, että mitähän hyvää sitä huomenna tekisi ruoaksi! En olekaan pitkiin aikoihin listannut ruokalistaa, joten teen sen nyt!

Sunnuntai
Lounas: Kanasalaatti
Päivällinen: Lohilaatikko

Yksi lemppareistani, lohilaatikko. Kylkeen leipäjuustosalaatti.

Maanantai

Lounas: Lohilaatikkoa, salaattia

Päivällinen: Broilerilasagnette, salaatti

Tiistai

Lounas: Mangokanaa, riisiä ja salaattia lounasravintolassa

Päivällinen: Lohilaatikon jämät

Keskiviikko 

Lounas: Hapanimeläkanaa, riisiä ja salaattia

Päivällinen: Makaroonimössöä eli makaroonia ja jauhelihaa sekotettuna, ananassalaatti ja raejuusto

Torstai

Lounas: Edellisen päivän hapanimeläkanaa ja salaattia

Päivällinen: Jauhelihakastike, keitetyt perunat, salaatti

Perinteinen jauhelihakastike ja perunat

Perjantai

Lounas: Kinkkukiusaus, salaatti

Päivällinen: Varmaan sama kuin lounas, jos laiskottaa ;) 

Miten parhaalta voikaan tavallinen kotiruoka maistua!! Ja vaikkei nämä omat ruoat nyt ehkä mitään tiettyä linjaa noudatakaan, niin ainakin se on valmistettu puhtaista raaka-aineista ja alusta loppuun asti itse. Ja kyllä, ähkyn näistäkin saa jos syö liikaa - niinkun minä tänään :D Mutta pakko kyllä sanoa, että jos pitäis joku lempiruoka nimetä, niin se olis melkein jauhelihakastike ja perunat. Sitäkin tulee tehtyä ihan liian harvoin!

Tänään kun hain pipanat eskarista ja hoidosta, niin ruvettiin leipomaan. Tyttö toivoi jo viime viikolla, että tehtäisiin itse pullaa. Päätinkin, että viikonloppua vasten voidaan sitten leipoa. Vähän jännitti oman kunnon kestäminen, kun eilen oli aikamoinen päänsärky koko illan. Aamukin oli aivan tuskaa. Mutta jotenkin sain sitten itseni koottua iltapäiväksi ja jaksoin hyvin leipoa ja laittaa ruokaa.

Ohjeen pullaan nappasin tällä kertaa Kinuskikissan blogista. Ja täytyy sanoa, että TOIMII! Voin todellakin suositella. Apureina oli jälleen kerran 4- ja 6- vuotiaat, jotka auttoivat tekemään taikinan ja pyörittämään pullat. Ja tietysti viimeistelivät uunitusta varten ;)

Ensimmäinen pelti uunivalmiina

Toisen pellillisen voitelua munalla

Omomomomom

Mikä oliskaan parempi jälkiruoka kuin uunituore pulla ja maito ;)

Ollako vaiko eikö olla?

....siinä vasta kysymys. Viimeiset kuukaudet olo on todellakin ollut jälkimmäisen kannalla. On ollut välillä sellainen tunne ettei ole edes ihminen ollenkaan. On vain hautomokone ja vanki omassa kehossaan. Hautomokone ei tässä tapauksessa ole onneksi negatiivinen sana, vaikka se on tähän tunteeseen vahvasti vaikuttanutkin. Mutta entäpä sitten, kun elämä alkaa voittaa. Viikonloppuna tein ennätyksen - KAKSI kokonaista PÄIVÄÄ oksentamatta!! Kyllä sen huomasi olossakin. Jaksoi jopa leipoa ja ulkoilla. Pitkiä aikoja ei toki vieläkään pysty yhtämittaisesti tekemään juttuja, mutta tunti-parikin kerrallaan tuntuu jo mahtavalta :)

Kuten lupasin, nyt niitä pieniä ilon pilkahduksia pahimmilta ajoilta sekä päivitystä tähän päivään.

Pahimpina viikkoina en päässyt sängystä ylös kuin sohvalle tai vessaan. Niinpä yritin pitää mielen korkealla tekemällä jotain mukavaa. Päätin neuloa rakkaalle äidilleni pienen muistutuksen siitä, miten ihana ja tärkeä hän onkaan. Selailin erilaisia ohjeita ja lopulta eteen tuli ohjeet huopatossuista. Odotin useamman päivän paranevaa oloa, jotta pääsisin kauppaan hakemaan oikeat langat, mutta eihän sitä tullut. Sitten ymmärsin netin ja postin mahtavuuden - löysin kaikki tarvitsemani tarvikkeet Novitan sivuilta ja tilasin ne suoraan pakettiautomaattiin, josta mies kävi ne minulle noutamassa. Oranssin varren valitsin siksi, että näin jostain syystä unta, että näihin sukkiin pitää tulla oranssit varret. Olin ensin ajatellut turkoosia, mutta kiitos unen niistä tuli oranssit ;)

Varsi lähes valmiina

Ensimmäinen valmis sukka. Varsi on tehty tavallisesta Seitsemän
veljestä -langasta ja jalkaterä huopalangasta, jota en ollut ennen käyttänyt.

Valmiina huovutukseen

Valmista tuli!!

Me reissattiin pienenä jonkin verran autolla, joten meillä oli pikkuveljen kanssa kasa satukasetteja, joita sitten kuunneltiin matkalla. Keksittiin ne joskus elokuussa, kun lapset kärtti tekemistä. Mun vanhoissa stereoissa oli vielä kasettisoitin, joten lapset pääsivät kuuntelemaan satuja. Ja voi että niitä kuunneltiinkin. Ne kuunneltiin kaikki putkeen ainakin kahdesti - osa jopa kolmesti. Lapset viettivät viikon mummon ja vaarin kanssa Rukalla syyskuussa. Mies tilasi ennen lasten reissua netistä laitteen, jolla sai käännettyä kasetit cd:lle ja näin saatiin taas vanhat kasetit automakalle mukaan. Oli niitä satuja autossa kuuneltukin - ihanaa, että vanhat sadut elävät taas!!

 Syyskuussa uskaltauduin ensimmäisiä kertoja ulos kotoa ja JOPA ulos syömään. Jälkkäriksi käytiin kahvilassa syömässä aivan suussasulavaa valdelma-pähkinä -juustokakkua ja teetä. Sitä vapauden tunnetta ei voi sanoin kuvailla, kun uskaltaa syödä ulkona ilman pelkoa. Okei, myönnän - kävin ennen syömisen aloittamista tarkistamassa lähimmät vessat ja esteettömän reitin jos huono olo olisi päässyt yllättämään. Kahvilassa uskalsin jo istua ilman varotoimia. Ehkä siksikin, että sieltä olisin ehtinyt juosta ulos :P Mutta tuntui kuin olisi ollut jossain isommassakin tapahtumassa. Kaikki näytti niin uudelta ja ihanalta! Elämän pienet ilot <3

Samalta reissulta löytyi myös ihana lyhty koristamaan roskakatosta. Kesäkukka-aika on ohitse ja halusin talveksi portin pieleen lyhdyn toivottamaan kotiin palaavat tervetulleiksi :)

Kuten jo aiemmin mainitsin, niin kävin Ikeassa hoitamassa lasten huoneen järjestystä kuntoon! Pahoittelen jälleen kuvan laatua (kunhan saan sen kameran ja puhelimen jälleen kuntoon.......). Voi vaan uskoa, miten paljon tämä kaaos on ahdistanut, kun sille ei ole jaksanut tehdä mitään. Mutta nyt on niin ihana katsoa lasten huonetta. Ja miten helppo se on pitää siistinä, kun se on jälleen siisti. Pienestä se on kiinni :) Olen tyytyväinen!

Ennen

Jälkeen

Tässä vielä viikonlopun satoa. Laitettiin tosiaan eilen piha talvikuntoon. Tämän vuoden puutarhan sato jäi hyvin pieneksi. Siinä asiassa ei voi kun katsoa peiliin. Se ei vaan ole ollut prioriteettilistan kärjessä, joten kastelu ja muu hoito jäi käytännössä olemattomiin. Muutama herttainen porkkana kuitenkin jaksoi kasvaa ja tuoda sen toivon, että ensi vuonna uudella menestyksellä ;) 

Rypytystalkoot

Aiaiaiai, kylläpä onnistui piirakat! Maku oli ihan loistava ja niin olivat pikkuapuritkin. Nuorempi apuri jaksoi maistella taikinaa ja olla nimenomaan taikinan tekemisessä mukana, mutta ensimmäisen rypytetyn piirakan jälkeen essu meni takaisin naulaan ja leikit voittivat. Eskarilainen puolestaan jaksoi tehdä kaiken ihan alusta loppuun ja rypytti tyytyväisenä :)

Ohjeena käytin Marttojen ohjetta ja tekemistä helpotti Youtuben video, joka opasti mm. rypytystä! Täytyy kyllä sanoa, että itse taisin tehdä piirakoita nyt kolmatta kertaa elämässäni ja siihen nähden kaikkien meidän rypyttämistä piirakoista tuli tosi upeen näkösiä!! Saatiin ohjeen mukaan tehtyä 21kpl eli 2 pellillistä piirakoita. Viimeiset meni tänään aamiaisella eli menekin perusteella maistui. Tänään välipalalla tuli kysymys, että koska tehdään uudestaan, kun maistuis lisää ;)

Osa aineksista jo valmiina!

Pohjien valmistusta - "kuin piparkakkuja tekisi!!"

Pohjia valmiina kaulimista varten

Vain rypytys puuttuu

Uunivalmiit piirakat 

NAM!!!!

Valot pimeyksien reunoilla

Onpa ollut ihana viikko. Jossain vaiheessa tuntu, ettei nää olot helpota ikinä. Tuli vaan aamuja ja taas uusia voimattomia ja huonoja päiviä. Nyt oon alkanut oikeasti herätä siihen, että musta on taas johonkin. Ei isoon, mutta johonkin. Tällä viikolla on ollut ohjelmaa oikein olan takaa. Käytiin vähän shoppailemassa äitin kanssa äitiysvaatteita (omat paidat ei enää oikein menneet vatsan alle asti), jotka sain sitten itselleni synttärilahjaksi :) On käyty hakemassa entiseltä työkaverilta vaunut, jotka ostettiin kun jäi heiltä tarpeettomiksi. Kävin työpaikalla tyhjäämässä pöytäni, koska päätin määräaikaisen sopimuksen päättyessä ns. irtisanoa itseni eli nyt voin taas pitkästä aikaa hengähtää hetken ja nauttia kotona olosta lasten kanssa ennen äitiyslomaa ja uusia tuulia :) Olo oli yhtenä päivänä niin hyvä, että jaksoin kotona pestä pyykkiä ja lakaista etupihaa, laittaa ruokaa ja mitä sitä nyt tavallisesti kotona tekee. Jopa nämä askareet tuntui parhaalta pitkään aikaan, koska MÄ JAKSOIN!!!! Olin ihminen, joka teki hommia. En oksentanut kesken kaiken, päänsärky ei ajanut sänkyyn eikä edes supistanut!! Okei, nyt vähän narrrrasin, koska sen jälkeen ilta meni suppareita sängyssä rauhoitellessa. Seuraavana aamuna tuntui kun joku olis hakannut koko kropan. Mutta parasta oli, että pystyin siihen.

Oon tässä pikkuhiljaa oppinut siihen, että ei kannata tehdä liikoja. Vaikka olo sillä hetkellä sallisi ja tekis ihan sairaasti mieli tehä rästiin jääneitä kotijuttuja, niin ei kannata. Yhen tai kahen jutun tekemisen jälkeen on pakotettava itsensä hetkeksi katsomaan telkkaa tai lukemaan kirjaa - ylipäätään lepäämään. Niin pysyn suurinpiirtein järkevässä kunnossa :) Eilen vähän napsahti, kun tuntuu, että tää koti on aivan kamala kaaos. Kolmisen kuukautta on mennyt aikalailla vaan päivästä toiseen selviytyessä, joten voi vaan kuvitella mitä se tarkottaa kodin järjestykselle. Totta kai perussiivouksesta, puhtaista vaatteista yms. pakollisesta on huolehdittu, mutta nää vähemmän pakolliset on sitten jääneet vähän oman onnensa nojaan. Ikkunat, lattianpesu, tavaroiden järjestäminen, pihan syyskuntoon laittaminen ja kaikki ei-niin-jokapäiväinen homma on kokonaan odottamassa tekijäänsä. Varsinkin nyt kun on tässä kotona taas enemmänkin, niin näkee jokaikisen ongelmakohdan ja ne oikein viiltää pään sisällä ja osoittaa, että etkö ole laiskimus saanut tätäkään aikaiseksi. Samalla toisaalta taputan itseäni lohduttavasti olkapäälle ja selitän, että tiedät missä kunnossa olet ollut viimeiset kuukaudet - anna itsellesi armoa, nyt Sinulla on aikaa tehdä näitä asioita ihan rauhassa. Enkä usko, että meillä silloin tällöin piipahtaneet vieraatkaan ovat pistäneet merkille tämän emännän (ennemmän omien korvien välissä loistavaa sotkua) tekemättä jääneitä töitä.

Tänään on tarkoitus aloittaa projekti "jälleen kiinni elämään" :D Sovittiin lasten kanssa, että leivotaan tänään itse Karjanapiirakoita. Olen kerran aiemmin leiponut niitä itse, mutta siitä on about 17 vuotta, joten opetellaan lasten kanssa yhdessä. Meinattiin saada piirakat valmiiksi iltapalalle, niin sitten voidaan istahtaa sohvalle herkuttelemaan ja katsomaan porukalla Haluatko miljonääriksi :)

Kuviakin lupaan aivan varmasti pian. En ole yksinkertaisesti jaksanut kaivaa kameraa esille, mutta pian sen teen ja sitten annan kuvien kertoa niistä ihanista jutuista, joita olen jo vauvaa varten saanut tai hankkinut. Ja pitäähän sitä tietysti vähän päästä esittelemään myös mun uutta äitiysmuotia. En oo kyllä kummankaan aiemman raskauden aikana tuntenut itseäni yhtä tyylikkääksi, joten kiitos äiti :) <3

Yhden päivän herkkulounaasta sain kuitenkin kuvan. Pahoittelut kuvan huonosta laadusta. Kamera ei ollut saatavilla ja hyvin muutamia kuukausia palvellut puhelinkin prakasi ja on nyt huollossa. Niinpä kuvan laatu on vanhan Lumian veroinen ;) Mutta tämä jos mikä on HERRRRKULLINEN lounas!