Ollako vaiko eikö olla?

....siinä vasta kysymys. Viimeiset kuukaudet olo on todellakin ollut jälkimmäisen kannalla. On ollut välillä sellainen tunne ettei ole edes ihminen ollenkaan. On vain hautomokone ja vanki omassa kehossaan. Hautomokone ei tässä tapauksessa ole onneksi negatiivinen sana, vaikka se on tähän tunteeseen vahvasti vaikuttanutkin. Mutta entäpä sitten, kun elämä alkaa voittaa. Viikonloppuna tein ennätyksen - KAKSI kokonaista PÄIVÄÄ oksentamatta!! Kyllä sen huomasi olossakin. Jaksoi jopa leipoa ja ulkoilla. Pitkiä aikoja ei toki vieläkään pysty yhtämittaisesti tekemään juttuja, mutta tunti-parikin kerrallaan tuntuu jo mahtavalta :)

Kuten lupasin, nyt niitä pieniä ilon pilkahduksia pahimmilta ajoilta sekä päivitystä tähän päivään.

Pahimpina viikkoina en päässyt sängystä ylös kuin sohvalle tai vessaan. Niinpä yritin pitää mielen korkealla tekemällä jotain mukavaa. Päätin neuloa rakkaalle äidilleni pienen muistutuksen siitä, miten ihana ja tärkeä hän onkaan. Selailin erilaisia ohjeita ja lopulta eteen tuli ohjeet huopatossuista. Odotin useamman päivän paranevaa oloa, jotta pääsisin kauppaan hakemaan oikeat langat, mutta eihän sitä tullut. Sitten ymmärsin netin ja postin mahtavuuden - löysin kaikki tarvitsemani tarvikkeet Novitan sivuilta ja tilasin ne suoraan pakettiautomaattiin, josta mies kävi ne minulle noutamassa. Oranssin varren valitsin siksi, että näin jostain syystä unta, että näihin sukkiin pitää tulla oranssit varret. Olin ensin ajatellut turkoosia, mutta kiitos unen niistä tuli oranssit ;)

Varsi lähes valmiina

Ensimmäinen valmis sukka. Varsi on tehty tavallisesta Seitsemän
veljestä -langasta ja jalkaterä huopalangasta, jota en ollut ennen käyttänyt.

Valmiina huovutukseen

Valmista tuli!!

Me reissattiin pienenä jonkin verran autolla, joten meillä oli pikkuveljen kanssa kasa satukasetteja, joita sitten kuunneltiin matkalla. Keksittiin ne joskus elokuussa, kun lapset kärtti tekemistä. Mun vanhoissa stereoissa oli vielä kasettisoitin, joten lapset pääsivät kuuntelemaan satuja. Ja voi että niitä kuunneltiinkin. Ne kuunneltiin kaikki putkeen ainakin kahdesti - osa jopa kolmesti. Lapset viettivät viikon mummon ja vaarin kanssa Rukalla syyskuussa. Mies tilasi ennen lasten reissua netistä laitteen, jolla sai käännettyä kasetit cd:lle ja näin saatiin taas vanhat kasetit automakalle mukaan. Oli niitä satuja autossa kuuneltukin - ihanaa, että vanhat sadut elävät taas!!

 Syyskuussa uskaltauduin ensimmäisiä kertoja ulos kotoa ja JOPA ulos syömään. Jälkkäriksi käytiin kahvilassa syömässä aivan suussasulavaa valdelma-pähkinä -juustokakkua ja teetä. Sitä vapauden tunnetta ei voi sanoin kuvailla, kun uskaltaa syödä ulkona ilman pelkoa. Okei, myönnän - kävin ennen syömisen aloittamista tarkistamassa lähimmät vessat ja esteettömän reitin jos huono olo olisi päässyt yllättämään. Kahvilassa uskalsin jo istua ilman varotoimia. Ehkä siksikin, että sieltä olisin ehtinyt juosta ulos :P Mutta tuntui kuin olisi ollut jossain isommassakin tapahtumassa. Kaikki näytti niin uudelta ja ihanalta! Elämän pienet ilot <3

Samalta reissulta löytyi myös ihana lyhty koristamaan roskakatosta. Kesäkukka-aika on ohitse ja halusin talveksi portin pieleen lyhdyn toivottamaan kotiin palaavat tervetulleiksi :)

Kuten jo aiemmin mainitsin, niin kävin Ikeassa hoitamassa lasten huoneen järjestystä kuntoon! Pahoittelen jälleen kuvan laatua (kunhan saan sen kameran ja puhelimen jälleen kuntoon.......). Voi vaan uskoa, miten paljon tämä kaaos on ahdistanut, kun sille ei ole jaksanut tehdä mitään. Mutta nyt on niin ihana katsoa lasten huonetta. Ja miten helppo se on pitää siistinä, kun se on jälleen siisti. Pienestä se on kiinni :) Olen tyytyväinen!

Ennen

Jälkeen

Tässä vielä viikonlopun satoa. Laitettiin tosiaan eilen piha talvikuntoon. Tämän vuoden puutarhan sato jäi hyvin pieneksi. Siinä asiassa ei voi kun katsoa peiliin. Se ei vaan ole ollut prioriteettilistan kärjessä, joten kastelu ja muu hoito jäi käytännössä olemattomiin. Muutama herttainen porkkana kuitenkin jaksoi kasvaa ja tuoda sen toivon, että ensi vuonna uudella menestyksellä ;) 

Siemennystä

Aihe, jota sivusin aiemmin on viljelys. Ei mitään massiivista, mutta omassa pihassa pienessä pläntissä väkertämistä. Tällä viikolla kävin hakemassa siemeniä. Ajattelin kokeilla muutamia uusia lajikkeita. Viime kesänä istutin ensimmäisen kerran omia viljelyksiä ja sain ihan loistavan sadon. Viime vuoden lajikkeita olivat: sipuli, tilli, persilja, herne, porkkana ja salaatti. Tänä kesänä jätin tillit ja herneet pois (tilliä saatan vielä lisätä) ja lisäsin muutamaa uutta versiota. Lisäsin myös viljelyalaa eli tilaakin on nyt tuplaten. Uusina mm. retiisi, peruna, avomaan kurkku ja kukkakaali. Niin ja timjami! En tiiä saadaanko näistä lopulta aikaan mitään, mutta haluan nyt näin kasvatusuran alkuun testailla mahdollisimman monia ja ottaa siitä sitten ne, joihin alan panostaa ja jotka menevät.

Huomaa, että lapsillekin on ollut aika mahtava asia, että on päässeet mukaan tekemään. Lapset (ainakin nämä meidän) eivät ole mitään salaatin ylimpiä ystäviä. Kotona ja hoidossa kyllä laitetaan aina vähän salaattia lautasella ja kyllähän se menee, mutta usein narinan kanssa ainakin pienemmällä. Tällä viikolla, kun haettiin siemeniä, niin tytär totesi ykskantaan ruokapöydässä, että sitten syön taas ihan varmasti salaattia joka päivä, kun on oman maan salaattia. On kuulema niin erimakuista. No, ainakin se on itse tehtyä, maun erityisyyteen en ota kantaa ;) Samoin yllättäen persiljaakin käytiin napsimassa kesällä suoraan maasta, vaikka normaalisti lautasella se ei maistu. Mutta kesällä kun syötiin ulkona, niin sitä haettiin ihan erikseen salaatin sekaan.

Jotenkin ois ihan mahtavaa ajatella, että joskus voisi olla niin omavarainen ettei tarvitsisi koko kesänä ostaa kasviksia kaupasta. Viime kesänä ei ostettu kertaakaan sipulia ja salaattiakin vain aniharvoin. Se on kyllä jo ihan rahallinen säästö, mutta oikeesti henkisesti aika alkukantainen juttu. Koskaan en ole ollut mikään viherpeukalo ja miehen mielestä tapan jopa muovikukat sisällä, mutta näiden kanssa olen onnistunut!! Ja kyllä, tiedän, että perunatkin ois periaatteessa pitänyt olla jo maassa jos haluaisin juhannukseksi satoa, mutta näin hallaisina öinä en ole vielä alkanut istutuspuuhiin. Josko heti vapun jälkeen alkaisin hommiin! Kyllä on taas netin istutusvinkkejä luettu viime päivinä. Amatöörinä etsin vielä kaikki mahdolliset vinkit, kun ne ei oo vielä iskostuneena takaraivoon :)

Nyt pikkuhiljaa kauppaan ostamaan huomiset tarpeet! Jännittää onnistuuko elämäni ensimmäinen paisti!!!

AURINKOISTA VAPPUA!!!!!