Ruokajojo

Katselin eilen Ruutu.fi:stä Arman Pohjan tähden alla jakson "Ravinto". Mitä kaikkea meille syötetäänkään ja miten valita se itselleen sopiva, oikea ravinto. Palaan siis jälleen tähän aiheeseen, josta kirjottelin vanhaan postaukseen Feelin' good. Eli mikä on oikeasti tasapainoinen ateria ja mistä tulee hyvä olo? Pitäisi pystyä jättämään kaikki epäterveellinen taustalle ja syödä herkkuja kohtuudella ja vielä parempi jos pystyy jättämään sen siihen yhteen herkkupäivään. Perhana, kun se vaan välillä on niin vaikeeta!!! Mitä väsyneempi on, niin sitä varmemmin mussutan suklaata, joka sitten "piristää" oloa. Vaan oisko kuitenkin päinvastoin? :( Syön vähän suklaata tänään teen kanssa. Vähän "rentoudun". Hmm, seuraavana päivänä tekee mieli samaa. Vaikkei määrät isoja olekaan, niin pikkuhiljaa siitä kasvaa kierre ja tajuaa, että olenkin hienoisessa sokerikoukussa ja jään mielummin sohvalle röhnöttämään kuin lähden ulos touhuamaan tai liikkumaan. Ja pian herkkuja menee jälleen joka päivä. Herkut vaan pois? Niin yksinkertaista, mutta samalla niin pirun vaikeeta!!

Vuonna 2014 palasin hoitovapaalta tammikuussa töihin ja koko vuosi meni ilman lomia. Toki jatkoin harrastuksia yms. entiseen malliin, koska kyyyyllähän ne kaikki pystyy hoitamaan niinkun ennenkin. Hoitovapaalla karistin onnistuneesti molemmista lapsista jääneet raskauskilot ja itseasiassa vähän päälle. Olin hyvässä kunnossa, söin terveellisesti ja pidin karkkipäiviäkin kohtuudella. Ei mennyt kun reilut puolisen vuotta - vajaa vuosi, niin puf, aloin olla aika väsynyt, kun lomaa ei ollut vielä kertynyt ja itseasiassa kaikkea ei oikein jaksanutkaan tehdä yhtä aikaa. Mistäpä sitä sitten vähentäisi jos ei liikunnasta? Väärä valinta! Siihen kun lisätään herkkuja, niin jojoiluksihan se meni. Liikunta jäi pahimoillaan vain kertaviikkoiseksi balanceksi ja kaikki muu jäi. Toki siinä oli paljon työstressiä yms. seassa, mutta silti. Vuoden kuluttua tilanne töissä meni hektisemmäksi ja rankemmaksi ja kuinkas kävikään - en ainakaan panostanut omaan itseeni. Jes, toimi!! ...NOT! Se on kyllä omaksi hyväksi sanottava, että kaikesta huolimatta liikunta ei jäänyt kertaakaan kokonaan eli kunto ei onneksi päässyt romahtamaan. Oli aikoja, jolloin sain oltua ilman jatkuvaa herkuttelua. Sehän se ongelma on. Muutoin koen, että oma ruokavalio on arkisen ruoan kohdalta kunnossa. Vaikka tiedän, että ainahan voisi tehdä jotain paremmin ja enemmän. Mutta arkiruokailuun oon löytänyt sellasen tasapainon, jolla saan itselleni hyvän olon. Mutta ne herkut....

Sitten vihelsin pelin poikki. Heti, kun on saanut itseään taas jaksamaan paremmin ja on keskittynyt lepoon ja omaan hyvinvointiin, niin liikuntakin maittaa säännöllisesti useamman kerran viikossa. Ja mitä se taas saa aikaan - ei ainakaan tee mieli mussuttaa herkkuja. ...tai ainakaan ihan niin paljon ;) Hyvän kierre luo lisää hyvää oloa ja väsymisen kierre taas tekee päinvastoin. Tästä uudesta flow'sta haluisin nyt pitää todellakin kiinni! Mulle on vaan tässä kertyny monestakin syystä herkkuja kaappiin. Mun akilleen kantapää on se, että jos herkkuja on kaapissa, niin ne vainoo mua. Jos suklaalevy on avaamatta, niin mulla on isompi kynnys avata se. MUTTA jos siitä on otettu yksinkin pala, niin ohimennessään sieltä nappaa sen toisen..ja kolmannenkin. Niinpä päätin, että saan hyvällä omallatunnolla tyhjentää nyt noi herkut tuolta kaapista (aika loppu ne jo onkin!) ja sen jälkeen otan juhannukseen asti kestävän totaalilakon. Tiedän, ettei tartte ees montaakaan päivää olla ilman herkkuja, niin ei niitä enää kaipaakaan. En tiedä yhtään onnistuuko se, mutta yritän ainakin.

Se siinä on ärsyttävintä, että pitää olla korvien väli oikeassa moodissa. Alotin toisen lapsen syntymän jälkeen käymään mielessäni läpi pikkuhiljaa lisääntyvää liikuntaa ja painon pudotusta. Tein sitä "työtä" mielessäni vuoden, siis VUODEN, ennenkun olin siinä pisteessä, että nyt riitti. Eli se ei todellakaan ole sitä, että niskasta kiinni vaan ja menoksi. Tiedostan myös, että oon normaalipainoinen eikä mulla mitään hätää ole, mutta pointtina on se, että jos en ala taas katsomaan mitä herkkuja suustani laitan alas, niin kohta joudun taas tiputtamaan isomman määrän. Ja jos yhtään tuntuu, että housut kiristää ja tuntuu ettei ole hyvä, niin teen muutoksen mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Pointtina ei ole nytkään tiputtaa kiloja, vaa'an tuijottamisen oon lopettanut jo aikaa sitten, mutta haluaisin taas sen hyvän fiiliksen kroppaan. Sitä ei jokapäiväinen herkuttelu tuo, ei edes vaikka kyseessä olis muutama pala suklaata päivässä. Se on aina se muutama liikaa, kun yks herkkupäiväkin riittäis!

Jos miettii tän viikon ruokalistaa (loppuviikosta, koska alkuviikkoa en enää muista tarkkaan), niin tässä jälleen esimerkkinä mitä tällä viikolla on tullu syötyä ruoaksi. Ja ei, en ees aio yrittää kerrata mielessäni herkkuja!

Torstai
Lounas Kotiruokalounas lounaskahvilassa
Päivällinen Grillattua kanan ja naudan pihvejä, uuniperunaa ja fetasalaatti (oli niin hyvää, että vaihteeks ähkyksi saakka)

Osa perjantain tortilla-ateriasta

Perjantai
Lounas kanasalaatti eilisen päivän grillikanapihvistä
Päivällinen Täytetyt täysjyvätortillat

Lauantai
Lounas Eilisen päivän tortillat
Päivällinen Jauhelihakeitto

Sunnuntai
Lounas Jauhelihakeitto
Päivällinen Uunimakkara, perunamuusi ja salaatti

Maanantai
Lounas Kanapihvi, muusi ja salaatti
Päivällinen Grillattu naudan sisäfilepihvi ja salaatti





Oon jo niin monesti valottanut päivittäisiä ruokia, että pitäis varmaan tässä yhteydessä mainita, että syön myös aamiaisen, välipalan ja iltapalan ;) Aamuisin syön lähes poikkeuksetta kaurapuuroa. Sain tässä vähän aikaa sitten suosituksen kokeilla Fazerin Alkupuuroja. Ihan kivaa vaihtelua ihan tavalliseen kaurapuuroon. Syön sitä kerran pari viikossa, mutta muutoin teen puuron ihan perus kaurahiutaleista. Kävin Fazerin tehtaanmyymälässä muistaakseni reilu viikko sitten ja siellä oli nuo alkupuuropaketit hintaan 1€/kpl, joten oli ihan pakko siihen hintaan jo testata! En yleensä tykkää näistä valmismakupuuroista (esim. vadelma, omena), joten ostan aina tosi basic versioita. Lisään sitten itse marjat joukkoon. Varsinkin kesäisin tulee laitettua päivittäin tuoreita marjoja puuron sekaan. Ja talvisin sitten pakastemarjoja. Nykyään viikonloppuisin on mun ns. herkkupäivä, jolloin lisään aamuisin kaurapuuron joukkoon pakastemansikoita. NAM! Jotkut suosittelee laittamaan myös raejuustoa puuron joukkoon, mutta niin uskalias en oo vielä ollut :P Lisänä syön yleensä palan ruisleipää margariinilla ja juustolla ja sitten kananmuna jos vielä jaksan.

Välipalalla on yleensä ollut hedelmä, mutta nyt tilasin pitkästä aikaa Oriflamelta Suklaa shaken. Aloitin Oriflamella edustajana vuonna 2010, kun olin esikoisesta äitiyslomalla. Halusin jotain omaa tekemistä (ja ehkä vähän sitä lisätuloa), joten olen sitä kautta tutustunut tuotteisiin paremmin. Palattuani palkkatyöhön olen tilannut lähinnä omat ja joidenkin asiakkaaksi jääneiden tuttujen tuotteet. Eli nykyään se on sellasta mukavaa harrastelua kaiken muun ohella. Eli välipalaksi suklaa shake maitoon sekoitettuna ;)

Välipalashake

Iltapalaksi oon yleensä tehnyt maitorahkaan blenderissä pyöräytetyn "pirtelön", johon lisään banaania ja maun (tai oikeestaan pakastimen sisällön) mukaan marjoja. Ja sitten esim. pala ruisleipää lisukkeineen. Tänään kokeilin versiota, jossa oli Ehrmanin maitorahkaa, banaani, mustikkaa, mansikkaa ja shakea. Vähän äkläkkää omaan makuun. Varmaan toi banaani-suklaa shake -yhdistelmä oli vähän liikaa. Pitänee huomenna kokeilla uudestaan vähän paremmalla onnella ;) Riippuen päivästä, niin oon laittanut sekaan kaurahiutaleita tai mitä muuta nyt kaapista sattuukaan löytymään. Variaatioita on ihan rajattomasti!

Iltapalarahka

Kun tässä ateriarytmissä ja tyylissä pysyy, niin tiedän voivani hyvin. Tiedän, että voisin tehdä sitä, tätä tai tuota aina paremmin ja kurinalaisemmin, mutta tällä systeemillä voin hyvin, niin se riittää mulle! En kuitenkaan pyri mihinkään ehdottomuuteen, koska ruoka on mulle nautinto, samoin sillon tällöin ne herkut. Enkä halua niistä luopua kokonaan. Se, mitä oon halunnu kokeilla jo pitkään ja mitä Armanin ohjelmassakin mainittiin on luonnonravinto. Eli ottaisin esim. salaattiin lisänä ihan metsästä poimittuja kasveja. Pitäis vaan oikeesti tutustua aiheeseen tarkemmin. Ja se, mihin oon yrittänyt nyt opetella on tosiaan ne aidot maut eli oon vuosien varrella jättänyt pois kevyt tuotteet ja sen mitä syön, niin syön täysrasvaisena. Eli käytän mm. perunamuusin tekoon ihan oikeeta voita. Kun näitäkin valintoja tekee kohtuudella, niin se ei varmasti elämää juurikaan mullista! Kaikkea pitää kokeilla ja maistaa. Ei vaan pidä ottaa tätäkään asiaa niin vakavasti. Parasta on, kun löytyy se omalle itselleen sopiva ateriarytmi ja -sisältö eikä asiaa tarvitse sen kummemmin pohtia. Antaa mennä vaan eikä ota elämää - tai ruokaa - liian vakavasti!

Hyvää yötä ja makoisia unia :)

Feelin' good!

Sunnuntai aamu alkoi aika erilaisissa merkeissä. Meidän ikkunan alle oli löytänyt joku suloinen pieni kissa. Sellainen Karvisen värinen ;) Mies oli keittelemässä kahvia ja puuroa, kun huuteli minut keittiöön katsomaan. Lapset oli jo nenät kiinni ikkunassa, kun siinä maukui kaunis kissa. Koitin antaa vettä, mutta tämä nyrpisti sille vain nenäänsä. Selkeästi oikein tuttavallinen kotikissa. Ei edes lapsia säikkynyt. Soitettiin löytöeläintalolle, josta neuvottiin tuomaan kissa heille. Kyseltiin toki ensin Facebookin paikallisryhmästä josko joku kissan tunnistaisi. Ei tulosta. Koitettiin laittaa kissa pahvilaatikkoon (koska meillä ei ole eläimiä eikä niiden kuljetusvälineitä), no sehän tuli sieltä läpi heti kun auto liikahti. Piti keksiä Plan B, koska autolla ja meidän välineillä ei kissaa saataisi vietyä. Soitettiin löytöeläintaloon uudestaan ja sieltä tultiinkin melko pian kissaa noutamaan. Leikittiin sen kanssa sen aikaa autotallissa. Lapset oli ihan haltioissaan ja myös löytöeläintalon nainen oli tyytyväinen. Kertoi, että näin kesäaikaan harva ottaa yhteyttä tuntemattomien kissojen kanssa. Yhteydenotot alkavat vasta marraskuun räntäsateille :( Kyllä tässä vapaana kulkee erinäisiä kissoja, mutta ne tunnistetaan kyllä ja ne eivät edes sisään pyri. Toivottavasti omistaja löytyy ja kisu pääsee palaamaan omaan kotiinsa :)

Eilinen prässäysurakka, josta mainitsin saatiin myös alkuun! Ja tänään olisi kuulema hyvä lähteä vielä vähän katsastamaan josko uusiakin yksilöitä saataisiin prässättyä. Sovittiin, että voidaan pieni metsäretki tehdä tänäänkin :)

Nyt itse aiheeseen;
Yksi harrastuksista, josta on tullut osa viikoittaista eloa on Body balance. Ihan parasta. Kävin tunneilla aikanaan vuosina 07-09. Esikoisen ympärivuorokautinen raskauspahoinvointi sai lajin jäämään, kun tunneille en viitsinyt lähteä oksentamaan ja sitten se vaan jäi. Kun aloitin taas oikeasti vähän aktiivisemmin lasten jälkeen huolehtimaan omasta hyvinvoinnista vuoden 2013 alussa, niin palasin ensimmäisenä balancen pariin enkä ole sieltä enää pois jäänyt. Se on sekoitus Thai Chi:tä, joogaa ja pilatesta. Kaikki tehdään kehon omalla painolla paljain jaloin. Tunnit koostuvat pääosin samasta kaavasta:
1. Alkulämmittely
2. Aurinkotervehdys
3. Jalkojen voima
4. Tasapaino
5. Pilates osuus (vatsa+selkä -kappaleet)
6. Rangan kierrot
7. Eteen taivutukset
8. Rentoutus (arvatenkin sen ihanin osuus :D)

Tästä YouTuben videossa pääsee vähän jyvälle mistä on kysymys. Rauhalliselta ja helpolta näyttää, mutta hien saa päälle ja jalat hapoille niin halutessaan ;)

Kävin myös joskus vuosia sitten aktiivisesti salilla, mutta se vaan jäi. Ei ollut kuitenkaan pidemmän päälle mun juttu. Mies sitten myöskin vuosia sitten ilmoitti, että jos meillä on joskus autotalli, niin hän kyllä haluaa sinne sitten oman "salin". Sinne sitten tänne muutettua hankittiin pieni salisetti. Viime kesänä tehtiin mulle oma ohjelma ja tein sitä viime kesän ajan. Syksyllä motivaatio lopahti taas siihen hommaan - ehkä kahdesta syystä. Salihomma ei välttämättä oo pidemmän päälle mun juttu ja toisekseen autotalli on kylmä ja niin suurta intohimoa mulla ei liikkumiseen ole, että lähtisin sinne pakkasella rautaa nostamaan :D Nyt kun ilmat on taas lämmenneet, niin aloin balancen rinnalle nostelemaan tätä viime kesäistä harrastusta. Siinä ei ainakaan matkaa voi käyttää tekosyynä jos ei huvita lähteä salille!! Kuten kuvasta näkyy, niin mikään trendisali ei ole kyseessä, koska työkaluhyllyt yms. ylimääräinen roipe näkyy takana, mutta kyllä se asiansa ajaa ja lihakset siellä saa kyllä kipeiksi ;) Ja kyllähän se on myönnettävä, että kun kaverillekin hieroja sanoo, että kyllä tässä iässä pitäisi jo todellakin keskittyä kehon huoltamiseen, niin ei kai sitä enää voi tuudittautua nuoruuteenkaan :)

Ja kyllä, autotalli on josksu toiveissa saada puolilämpimäksi ja eeeeeeehkä jopa himpun verran silmiä hivelevämmäksi. Jotain suunnitelmiakin jo on, mutta hirveesti ei olla lähdetty vielä muutoksia tekemään mm. seiniin, koska ne menis kuitenkin uusiksi jos/kun eristeitä laitetaan. Se on siis jäänyt kaiken muun jalkoihin... Ehkä sekin sitten joskus tulevaisuudessa! Ja hei, se on kuitenkin autotalli.

Eilen oli yksi niistä konkreettisimmista hetkistä, kun huomasi liikunnan merkityksen. Ensin pahin ähky pois kävelemällä ja lihasjumppaa päälle. Siihen viittasin tämän postauksen otsikollakin. Lasten jälkeen halusin tiputtaa kaikki raskaudesta (ja syömisestä!!) tulleet ylimääräiset kilot ja 8kg sainkin silloin vuonna 2013 pudotettua eli pääsin toivomaani tulokseen. Siitä asti olen pyrkinyt pitämään enemmän ja vähemmän menestyksekkäästi liikunnasta kiinni. Mitä väsyneempi kausi on menossa, niin sitä enemmän tulee mussutettua herkkuja (=suklaata) ja jäätyä mielummin peiton alle sohvan nurkkaan. Nykyään syömisen seuraaminen on lähinnä sitä, että kun huomaan syöneeni suklaata useampana päivänä peräkkäin, niin pyrin pitämään myös usean päivän tauon kaikesta herkuttelusta ja keskittymään terveelliseen syömiseen. Olen löytänyt itselleni sopivan ja monipuolisen tavan syödä ja liikkua. Enää ei ole väliä montako kaloria olen päivän aikana syönyt tai kuinka paljon viikon aikana liikkunut, pääasia että on liikkunut. Saati sitten, että seuraisin enää aktiivisesti vaa'an lukemia.. Pyrin (ja ideaalitilanteessa tää joskus jopa toimiikin) siis tasapainottamaan syömistä ja liikuntaa niin, että kroppa voi hyvin. Helppoa se ei ole ja välillä tuntuu, että jopa nuoralla tanssimista.

Hyvinvointi mulle henkilökohtaisella tasolla on sitä, että voin hyvin ja se näkyy uloskinpäin. Eli peilikuva on ok, vaatteet tuntuu hyviltä päällä (ei siis kiristä ja purista!!) ja naama ei oo näkkärillä. Toki siihen vaikuttaa ulkoinen habitus eli mukavannäköiset vetimet ja mielummin vielä ei bad-hair-day:tä ;) Lisäksi siihen kuuluu spontaaneja vapaapäiviä. Eli vältän viimeiseen asti isojen suunnitelmien tekemistä viikonlopuiksi tai vapaapäiviksi tai lomiksi, jotta voin sitten halutessani käyttää sen fiiliksen mukaan. Olen melkoinen erakko, joten viihdyn parhaiten yksin ja perheen kesken. Toki ilman ystäviä ja muita läheisiä ei elämä olisi mitään eli myös aika-ajoin ystävien ja läheisten tapaaminen on osaa sitä hyvinvointia. Kaikkea sopivissa annoksissa! Jotenkin nyt kun oon tietoisesti pyrkinyt vähentämään stressiä ja jätän mm. KAIKKI ylityöt pois, niin oon huomannu, että liikunta maistuu taas ihan eri tavalla ja oon jaksanu touhuta kaikkea mukavaa. Tästä flow'sta aion todellakin pitää kiinni :)