Näytetään tekstit, joissa on tunniste Itse tehty. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Itse tehty. Näytä kaikki tekstit

maanantai 21. marraskuuta 2016

Testing, testing ja useampi klassikko

Viimeisten viikkojen aikana on tullut tehtyä pitkään unholassa olleita klassikkoruokia sekä muutama uusikin kokeilu. Lisäksi jostain syystä alkoi tekemään tänään ihan hirrrrveesti mieli kasvispihvejä. Ikinä en oo niitä aiemmin tehnyt, mutta ensi viikolla vois olla hyvä sauma testata :)


Vietimme lasten kanssa leffailtapäivää ja teimme välipalan olkkariin piknik -tyyliin. Lisänä oli voileipäkeksejä ja juustoa.

Jos jotain rakastan, niin ruokien värikkyyttä. Tästä lähtee valmistumaan kiinalainen hapanimeläpossu.

Wokkipannun väriloistoa

Ja tarjoillaan tietysti Jasmin -riisin kera, NAM!

Meillä oli ruoka loppu. Tai sanotaanko, että edellisen päivän jämiä riitti vain lapsille. Tein sitten itselleni kinkku-juusto -munakkaan. Itseasiassa ihan hyvä setti, kun heitti mausteiksi vähän suolaa, pippuria ja oreganoa.

Hapanimeläkanaa. Tämä ei ole ihan alusta asti itse marinoitu ja tehty hapanimeläkastike, kuten yllä. Tämän teen niin, että paistan ja maustan kanan ja lisään sekaan Sweet and sour sauce -kastikettä. Todella nopean päivän eväs.

Isänpäivää meillä juhlittiin perinteisesti aamiaisbrunssilla meillä. Kaikki olivat jo niin nälkäisiä, etten edes huomannut ottaa kuvaa pöydästä ja tarjoiluista. Mutta kaikkea löytyi, mitä hyvään aamupalaan kuuluukin ;) Iltapäivästä syötiin sitten oikein perinteinen nakkikastike perunoilla. En edes muista milloin viimeksi sitä on syöty. Siitä on varmasti 2-3 vuotta!

Kerrankin löytyi kaupasta sopivan kokoinen kaali, joten pitkästä aikaa päätin tehdä fetalla tuunatun kaalilaatikon. 

Juuri ennen sekoittamista ja uuniin laittoa!

Eilen testasin netistä löytämääni kanarisoton reseptiä. Kyllä maistui koko perheelle. Reseptin löysin Yhteishyvän sivuilta. Tätä tehdään varmasti uudestaan. Aiemmin ollaan tehty risottoa alusta asti parmankinkku/aurinkokuivattutomaatti -kombolla, mutta se on todella paljon työläämpi kuin tämä. Tämä onnistuu kohtuullisessa ajassa vaikka töiden jälkeen!

Seuraavaksi mielessä siis ne kasvispihvit. Josko sitä ajatusta hautoen uuteen viikkoon.... ;) 

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Tortilla, tortilla, tortilla

Meillä oli tortillapäivä. Se on aina koko perheen herkkuhetki ja kaikkien suosikkiruoka. Meillä on erilaisia variaatioita letun sisällöstä ja tällä kertaa päädyttiin perinteiseen. Ollaan myös paistettu väliin mm. sipulia ja paprikaa ja se on aivan taivaallinen makuelämys. Meillä oli nyt ensimmäisen kerran kokeilussa ns. tortillaveneet. Mies toi niitä testiin ja meinattiin, että jos se olis ollut helpompi nuoremmalle kuin letun taittelu.


Valitettavasti tortillavene ei ollut kovinkaan käytännöllinen. Lapset sanoivat heti ensimmäisten haukkausten jälkeen, että voiko seuraavaks olla vaan lettuja. Tultiin myös aikuisten kesken siihen tulokseen, että kyllä tavallinen lettu on helpompi. Makueroa näillä ei tietenkään ollut, kun molemmat olivat saman valmistajan täysjyvätortillalettuja. Tuntui, että jokaisella haukkauksella karkasi jauhelihaa tai kasviksia kyydistä pois. Tortillan sisään laitoin salsakastiketta, ranskankermaa, jauhelihaa (myös kanaa oli tarjolla), salaattia, kurkkua ja ananasta. 

Me syötiin sitten miehen kanssa veneet loppuun ja lapset saivat sitten syödä lisää lettujen muodossa. Tyttärellä on mieletön taiteellinen ja luova tyyli, jota hän käytti myös tortillan täytössä. Ensimmäinen versio letusta oli nimeltään "Kevään alku". Maassa on kuulema vielä lunta, mutta ruoho alkaa jo puskea näkyviin :) Alemmassa kuvassa kevät oli jo edennyt, kun lumen seassa näkyi jo maata (multaa) ja punaisia kukkia. Ihanaa, että joku voi nähdä noin kauniita asioita myös ruoan muodossa! Ja siis hauskintahan on, että salaatti kelpaa parhaiten tortillan sisällä. Kyllä ns. tavallinen salaatti on alkanut maistua jotenkin ruoan kyljessä, mutta tortillaan sitä mätetään ihan reilulla kädellä. Koska se kuuluu siihen! :D





Ja kun ruoasta puhutaan niin mun on jo pitkään tehnyt mieli kinkku-parsakaalipiirakkaa. Siis varmaan useamman viikon. Löysin reseptin joskus vuosia sitten jostain ruokaohjelmasta ja varioin siitä itselle sopivan version. Pohjaan tulee voita, vehnäjauhoja, perunajauhoja ja loraus kylmää vettä. Täytteeksi kananmunaa, juustoraastetta, kinkkusuikaleita ja parsakaalia (tai mitä sitten haluaakaan), mausteita mielen mukaan (oregano sopii hyvin!) sekä tietysti juustoraastetta myös pinnalle. Sitten uuniin n. 45min. Voi NAM, että tulee hyvää! Oli aivan mahtava lounas raikkaan salaatin kera. Salaatti jäi vähän raakileeksi, kun yksinkertaisesti unohdin ostaa mm. fetaa ja paprikaa, jota ajattelin salaatin joukkoon ja olisi sopinut kylkeen. Mutta maistui noinkin. Oon todellakin suolaisten piirakoiden ystävä ja tää on kyllä ihan kestosuosikki. Pitäs tehä pian uudestaan ja vähän varioida sisältöä vaihtelun vuoksi. Kannattaa kokeilla tehdä!

Ps. Jauhojen nyppiminen kylmän voin sekaan on aika v-mäinen homma käsin. Tosi sotkuista. Tein sen ekaa kertaa nyt kumihanskat kädessä (löysin kertakäyttöhanskat kotoa) ja lopputulos oli oikeasti tasainen, ohkaisempi ja siistimpi! 



sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Rypytystalkoot

Aiaiaiai, kylläpä onnistui piirakat! Maku oli ihan loistava ja niin olivat pikkuapuritkin. Nuorempi apuri jaksoi maistella taikinaa ja olla nimenomaan taikinan tekemisessä mukana, mutta ensimmäisen rypytetyn piirakan jälkeen essu meni takaisin naulaan ja leikit voittivat. Eskarilainen puolestaan jaksoi tehdä kaiken ihan alusta loppuun ja rypytti tyytyväisenä :)

Ohjeena käytin Marttojen ohjetta ja tekemistä helpotti Youtuben video, joka opasti mm. rypytystä! Täytyy kyllä sanoa, että itse taisin tehdä piirakoita nyt kolmatta kertaa elämässäni ja siihen nähden kaikkien meidän rypyttämistä piirakoista tuli tosi upeen näkösiä!! Saatiin ohjeen mukaan tehtyä 21kpl eli 2 pellillistä piirakoita. Viimeiset meni tänään aamiaisella eli menekin perusteella maistui. Tänään välipalalla tuli kysymys, että koska tehdään uudestaan, kun maistuis lisää ;)

Osa aineksista jo valmiina!

Pohjien valmistusta - "kuin piparkakkuja tekisi!!"

Pohjia valmiina kaulimista varten


Vain rypytys puuttuu

Uunivalmiit piirakat 

NAM!!!!




tiistai 15. maaliskuuta 2016

Leivon leivon leipäsiä

Sunnuntaina oli omaan silmään ensimmäinen oikein viimeisen päälle kevätpäivä. Lunta nyt oli ja on vielä paljon, mutta aurinko ja sen tuoma lämpö on jo todella keväistä. Toi taas jotenkin lohtua tulevasta keväästä. Lapset on jo pitkään toivoneet, että leipoisin heidän kanssaan leipää. Jossain vaiheessa tehtiin erilaisia leipiä ja sämpylöitä useinkin. Onhan se ihan eri syödä itse tehtyä leipää. Viime aikoina on ollut vaan jotenkin niin poikki, ettei oo jaksanut ajatella näitä ihan tavallisia arkisia asioita. Se on se, minkä haluaisin tässä elämässä muuttaa. Oravanpyörästä en asuntolainan yms. yhteydessä pääse kokonaan pois, se on ihan selvä. Mutta miten saisi siitä elämästä näinä ruuhkavuosina mahdollisimman nautinnollista.

Aloitin siis elämänmuutoksen leivästä ;)


Tehtiin tämmöiset pikaleivät vähän omalla modifioinnilla. Lapset halusi mukaan ehdottomasti kauraa, joten tästä tuli sitten sellanen perus sekaleipä. Vuokaleipiä yms. oon myös tehnyt ja pitäis taas tehdä, mutta kun leipä haluttiin jo iltapalalle "pikana", niin näillä mentiin. Toinen menikin heittämällä parempiin suihin heti. Onhan se ihanaa laittaa vähän meijerivoita höyryävän leipäpalan päälle ja syödä sellaisenaan. Näitä nautintoja haluan taas alkaa elämässä vaalia. Uunituoretta, itsetehtyä leipää ja muita ihan pieniä juttuja. Eihän toi leivän tekeminen itsessään vie aikaa juurikaan. Taikinan kohotus ja uunitus vie leijonan osan. Ja sitähän ei tarvitse vierestä seurata :) Ja onhan se paras palkinto katsoa, kun yhdessä tehtyä leipää ahmitaan suuhun innolla ja väliin kuuluu, että "tää on niiiiin paljon parempaa, kun kaupan leipä".

Rairuoho onkin seuraava asia, joka pitäisi laittaa kasvamaan. Johan sunnuntaina on palmusunnuntai ja sitä seuraavalla viikolla pääsiäinen. Kasvaakohan pajunkissat vielä näillä keleillä? Rairuohot pitää ostaa ja etsiä jostain muutama pajun oksa. Mahdollisia pieniä virpojia ajatellen käytiin jo ostamassa namusia. Ja olin kerrankin ajoissa ja ostin pitkäperjantaita varten vähän munia lapsille etsittäväksi.

---------

Edit.

Pääsiäinen oli ihanan rentouttava! Pajunkissat löysyivät helposti, virvottiin ja virpojia kävi meilläkin, rairuohon kanssa oltiin kerrankin ajoissa ja lapset löysivät pienellä avustuksella kaikki piilotetut munat ;)

Tämänvuotiset vitsat


"Pääsiäispupu" odottelemassa pitkäperjantain aamuna kartan kanssa munan etsijöitä :)