tiistai 31. toukokuuta 2016

Mikä kesä!!

Nyt jos koskaan kesä on täällä! Kelit on mitä mahtavimmat ja on saanu nauttia auringosta <3 Kaikkea kivaa pientä tuli touhuttua vapaan viikonlopun kunniaksi! Ja eilen innostuin vielä pesemään ikkunat, kun siitepölytkin on vihdoin alkaneet väistyä. Niin kesänen fiilis, kun voi sandaaleilla lähteä ovesta ulos. Ja miten helppoa onkaan lasten kanssa - kengät vaan jalkaan ja menoks!! Luvassa siis kesäfiilistelyä ;)

Sunnuntaina laitettiin leikkimökkiä vähän kesäkuntoon! On siellä leikitty jo pidemmän aikaa talven jäljiltä, mutta nyt se on ikkunoita myöten puunattu :) Lisäksi tuli lähettyä vähän käymään kaupungissa ja piipahdettua paikassa jos toisessa! Muutamista asioista lisäsin vähän tunnelmapaloja kuvien muodossa:



Siivouksen jälkeen pelattiin tietysti lapsuudesta säästettyä Posti pankin vanhaa Leo Leijonan kesäretki -peliä. Kesällä kesäpelejä, vai mitä? :D

Mikä tuoksuukaan enemmän alkavalta kesältä, kun ihanat syreenit!!

Kaupungissakin alkaa istutukset olla valmiina kesään!


Kesän eka terassiskumppa! Voin kertoa, että TOIMI ;)

Eiliseen postauksen kotimaisuuteen viitaten huomasin kaupunkireissulla sattumalta Finlaysonin Pop-Up -myymälän! Mähän siis vaan ihan "piipahdin" sisään kiertämään ja tsekkaamaan tarjontaa :D No itseasiassa siellä oli hyviä tarjouksia ja muistin, että tarttinkin vaikka mitä. Ja siis OIKEESTI tarttin! Just tossa yks päivä lakanapyykkiä pestessä huomasin, että parivuoteen lakana sekä ns. kakkostyynyjen liinat alkaa olla piirua vaille luutturätiksi joutumista. Löysin sekä parivuoteen lakanan että siihen sopivat tyynyliinat! Lisäksi samana päivänä heitin koneeseen kasan pyyhkeitä ja käsipyyhkeet on olleet aika nuhruisia. Nyt niitäkin on päivitetty uuteen turkoosin ja vadelman väreissä. Vanhat patakintaat oli myös sitä vailla, että ne voi viedä ulos grillaustarpeita varten. Ja kas, sieltähän tarttui mukaan ihanan väriset patakintaat. No keittiöpyyhkeitä ja servettejä tarvitsee aina ja koska tarjous oli hyvä, niin tartuin siihen. Lisäksi ostin kummitytölle pikku myy -käsipyyhkeen (lasten käsipyyhetilanne oli kunnossa) ja itseasiassa tajusin tarvitsevani (luultavasti edullisuudesta johtuen ;)) uuden treenipyyhkeen ja sekin lähti mukaan vadelman punaisena. 


Tästä innostuneena tuli kyllä sellanen tunne, että pitäis ihan oikeesti tyhjentää koko vaatehuone ja muut komerot ja täyttää ne vain tavaroilla, joita oon käyttänyt viimeisen puolen vuoden-vuoden sisällä. Lukuunottamatta tietysti lasten äitiyspakkauslaatikoita, joihin oon säilönyt heidän muistojaan :) Mullakin seisoo tuolla kaapissa vaikka mitä mekkoja yms. joita ei vaan tuu enää käytettyä. Ja kaikki hyväkuntoisia juhlamekkoja. Ja voin taata, että siellä on aika paljon sellaista "jos vielä joskus tuleekin joku tilaisuus" -tyyppisiä tavaroita. Josko alottais pikkuhiljaa urakkaa ja lähtis kesällä johonkin peräkonttikirppikselle. Olin jo viime kesänä sellaselle menossa. Kolme ekaa kertaa oli niin, ettei mulla ollu ajallisesti niihin mahiksia päästä. Viimeiseen olin varautunut ja lähdössä, niin koko päivän tuli vettä ku esterin ahterista ja se jäi. Eli josko paremmalla onnella tänä kesänä? ;)


Kotiin ajellessa tänään huomasin, että kyllä se kesä on auton mittarissakin. Nyt jos koskaan tulee mieleen kesän 2006 hitti: Valvomo - Mikä kesä?


maanantai 30. toukokuuta 2016

Lookin' good

Eilen kirjottelin hyvästä olosta. Tänään varmaan ois sitten sen ulkoisen hyvän olon vuoro eli asiaa ulkonäöstä! Tosiaan, joskus nuorempana sitä mietti paljon tarkemmin, että mikä on se oma tyyli ja miltä näyttää. En oo koskaan ollu fanaattinen minkään tyylisuunnan tms. suhteen, mutta on kuitenkin ollut väliä millaisia vaatteita pitää. Loppujenlopuksi - tyylini on aina ollut melko klassinen, joten kauheita muutoksia ei oo vuosien varrella tullut tehtyä. Ja kyllä, myös teininä pystyin helposti lähtemään vaikka kauppaan ilman meikkiä ja sillä meen edelleen. Jos ei oo "pakko", ni en kyllä jaksa vaivautua ;) Vaikka oon aina ollu melko rento oman ulkonäön suhteen, niin vielä 2000 -luvun alussa on myönnettävä, että kyllä se oli ihan mielettömän paljon tärkeempää, kun nykyään. Tai ainakaan nykyään ei kiinnosta enää se, mitä muut ajattelee - pääasia, että voi itse hyvin ja tuntuu hyvältä! Eli kaikki mitä tekee oman hyvinvoinnin eteen on nimenomaan itseä varten eikä tähtää pelkästään siihen ulkonäköön, vaan nimenomaan hyvään oloon. Ja oisin kyllä tekopyhä jos sanoisin, ettei ulkonäkö vaikuta, se on vaan plussaa jos se hyvä olo näkyy ulospäin!! Mä esim. lakkaan varpaankynnet ympäri vuoden, koska niitä on sitten mukavampi kattelle balance tunnilla ;)

En itse ihan ymmärrä tätä nykyajan kauneusihannetta ja sitä, että luonnollisuus on kadotettu. Kaiken täytyisi olla virheetöntä ja osittain jopa muovista. Kävin itse vuonna 2012 rakennekynsikurssin geelikynsille. Ne on todella kauniita! Suosin eniten tavallista raskalaista manikyyriä eli ns. tavallista kynsimallia ja -väriä. Tein niitä myös ystäville ja tuttaville, mutta täytyy sanoa, että on se niin työlästä, ettei meikäläisen hermot kestäny sitä muutamien viikkojen välein tehtäviä huoltoja ja riippuen kynsistä, 2-4h tekoaikaa. Irtoripset on myös ihania, kauniita ja tuuheita. Mulla ei itelläni ole sellasia ollut, mutta oishan se helppoa lähteä aamusta ilman, että ripsiin tai silmiin tarvitsee käyttää yhtään aikaa. Mutta se kuitenkin katkoo omia ripsiä (tai näin mulle on kerrottu) :( Oon käyttäny paristi irtoripsiä joissain juhlissa. Oon huomannut, että niin se jopa näkyy. Jos on päivästä toiseen täydessä tällingissä, niin ei sitä juhlameikkiä ja -lookia tahdo oikein enää erottaa normaalista. Vertaan sitä jokseenkin siihen, että aiemmassa työssäni meillä piti pitää suoria housuja tmv. töissä. Kun oli jotkut juhlat ja olin laittamassa jakkupukua tai kotelomekkoa päälle, niin se ei tuntunut yhtään juhlavalta, kun se olikin vain tavallinen ja arkinen työvaate. Lisäksi muu kropan parantelu leikkauksin tai täyteaineilla on lisääntynyt. Joillain se toimii ja on kaunista, mutta on monessa tapauksessa olisin jättänyt tekemättä ;)

Käytti sitten miten paljon meikkiä tahansa ja teki sitten mitä tahansa ulkonäölleen, niin toivoisin, että ihmiset silti arvostaisivat sitä omaa itseään. Ei siis niin, että yritetään kaikki sulautua johonkin yhtenäiseen muottiin ja näyttää samalta. Ja vielä, kun jokainen pitäisi huolen nimenomaan itsestään ja antaisi jokaisen olla juuri sellainen kun parhaalta tuntuu. Parasta on just se erilaisuus - kauneuskin on katsojan silmässä. Toinen arvostaa toista ja toinen toista. Itse olen enemmän less is more -tyyppinen ajattelija monessa asiassa. Pätee niin ulkonäköön kuin vaikka sisustukseen.

Entä minä itse ja oma ulkonäköni? Jos lähdetään ylhäältä alas, niin hiukset on olleet pitkät jo pidemmän aikaa! Vielä 10 vuotta sitten ne oli ihan lyhkäset, mutta ei niitä kauaa jaksanut pitää. Tykkään helposta arjesta ja yksinkertaisista aamuista eli letti tai ponnari äkkiä päähän ja menoksi. En jaksais millään päivästä toiseen föönätä ja puunata. Oon joskus vähän salaa kade niille (oli hiukset sitten lyhyet tai pitkät) jotka jaksaa, koska niillä ei tunnu ikinä olevan huonoa hiuspäivää :D Mulla hiukset on jotenkin aina olleet melko villit. Meinaa aina vähän mennä jollekin pienelle laineelle tai sitten joku pieni sarvi sojottaa siellä täällä. Kai ne sais ojennukseenkin jos jaksais oikein panostaa? Ainakin kampaaja onnistuu siinä aina!

Kasvot: Meikkiä en oo koskaan ihan hirveesti käyttänyt. Ja mitä vanhemmaks oon tullu, ni sitä naturellimpi meikki saisi aina olla. CC-voide on ollu mun pelastus, kun sitä voi vaan sutasta tarvittaessa aamulla nassuun ja pikkasen ripsaria päälle. Pääsee ihan muutamassa minuutissa liikkeelle. Toki jos ehtii tai haluaa vähän panostaa, niin mielellään vedän rajaukset eyelinerilla. Oon löytäny maailman parhaan eyelinerin The One -rajauskynän!! Kulmathan mulla on lähes värittömät (ainakin omasta mielestä), joten täydelliset kulmat oon saanu The One -kulmaväripaletilla. Suosittelen kokeilemaan jos et ole sitä vielä tehnyt. Toki nyt sitten joihinkin juhliin tms. keskityn meikin osalta tarkemmin, mutta arki-aamuisin tai vaikka kahvilareissulle pääsee nopeallakin varotusajalla, kun ei liikoja puunaile ;) Kyllä sitä vaan tulee parempi fiilis itsellekin lähteä, kun on vähän panostanut. Mutta vielä tulevaisuudessa haluaisin tutustua luonnonkosmetiikkaan ja löytää käyttämälleni meikille luonnonmukaiset vaihtoehdot!

Oon siis yrittänyt myös etsiä paljon luonnon kosmetiikkaa (mm. päivä- ja yövoide Oriflamen EcoBeauty) -sarjasta), joilla hoitaa ihoa ja jättää kemikaalit vähemmälle. Seuraavaksi meikin lisäksi ajatuksena ois löytää joku toimiva, alumiiniton dödö. Suosituksia otan vastaan :) Myös hiusten osalta oon alkanut pyrkiä vähentämään kemikaaleja. Tää lähti aika välttämättömästä tarpeesta eli siitä, että oon alkanut herkistyä hiusväreille. Aloin ihmettelemään tossa jokin aika sitten, kun päänahkaa vaan kutitti ja kutitti. Mulla on joskus ollu sitä stressistä, joten en kiinnittänyt hirveesti huomiota. Ensin tehtiin niin, että jätettiin kestoväri pois ja vaihdettiin kevytväriin ja siitä elumen väriin (en tiedä yhtään miten se kirjotetaan, mutta näin se kampaaja sen lausu :D). Nyt sekin on alkanut vähän ärsyttämään päätä. Ollaan nyt tässä jo about puolen vuoden ajan tehty kampaajan kanssa töitä niin, että ollaan menossa koko ajan lähemmäs mun omaa hiusväriä - sitä AH, niin ihanaa suomalaista maantienharmaata. Tosin puhuttiin, että kuin allergia ei oo mikään todella vakava, niin voitaisiin ylläpitää jonkunlaista eloa värissä raitojen avulla (se ei osu päänahkaan). Harmittaa, kun tää tumma hiusväri on ollu jotenkin niin oma, mutta ehkä mun pitää yrittää tottua olemaan sitten "elovena -tyttö" harmaine kutreineni :D

No entäs se muu kroppa sitten! No vaatteethan luo sen tyylin ja mielikuvan siitä, mitä me ollaan. Katottiin viime kesänä Netflixistä tosi pysäyttävä dokumentti vaateteollisuudesta. Sen nimi oli The True Cost. Jos se on siellä vielä nähtävillä, niin todellakin suosittelen lämpimästi katsomaan. Se jotenki viimeistään avas silmät tän maailman ja markkinatalouden mielettömyyteen. Sen jälkeen päätin, että aina mahdollisuuksien mukaan ostan vaatteeni jostain "välittävästä" firmasta, jonka työntekijöillä on oikeasti inhimilliset työolot ja joiden vaatteet on myrkyttömiä. Ja ei, ehdottomaksi en oo voinut alkaa. Edelleen oon joitain vaatteita ostanut ns. normiketjuilta, mutta oon lisänny mm. Me&I:n ostoksia sekä tutuistuin kotimaiseen Noshiin. Näilläkin valmistus on ulkomailla, mutta työolot työntekijöillä kunnossa. Kankaat myöskin ekologista puuvillaa. En tiedä onko jo verenperintönäkin, mutta oon aina arvostanut nimenomaan kotimaista laatua. Esim. lapsille pyrin varsinkin vauvana hakemaan kengät Tepsut -tehtaalta, joka on kotimainen lasten kenkien valmistaja. Kuomat meillä on joka talvi käytössä. Dokumenin jälkeen otin selvää muistakin kotimaisista vaatteiden valmistajista. Järkytyin siitä, että aiemmin luulin ostavani kotimaista, mutta iso osa valmistuksista tapahtuu kuitenkin ihan jossain muualla. No, kaikkea ei selkeesti voi saada. Mutta joillain valinnoilla ainakin pyrin vaikuttamaan ekologisuuteen. Ja tässä vuosien karttuessa oon myös pyrkinyt ostokäyttäytymisellä tukemaan paikallisia pienyrittäjiä. Palvelu ja laatu on yleensä ihan toista luokkaa. Ei näillä mun ostoksilla maailmaa muuteta, mutta ainakin yritys siihen, että oma elämänlaatu ja mieli ois parempi näillä yksittäisillä, pienillä valinnoilla.

Meinaako mennä vähän paasauksen puolelle? Ei kannata ottaa niin vakavasti ;) Halusin tuoda esille ne arvot, jotka on mulle tärkeitä ja joiden mukaan pyrin tekemään valintoja. Jos rahaa olis käytössä rajattomasti, niin tekisin valinnat ihan viimisen päälle näiden arvojen pohjalta. Mutta näin ns. normaalina työssäkäyvänä ihmisenä pysyttelen yksittäisissä hyvissä valinnoissa, joihin on mahdollisuus ja muutoin ostan ihan puhtaalla omalla tunnolla isojen ketjujen halpisjuttuja!

Eli kyllä mahdollisimman hyville valinnoille, mutta vahva ei kiristävälle kukkahatulle ;) Aurinkoista alkanutta viikkoa!


sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Feelin' good!

Sunnuntai aamu alkoi aika erilaisissa merkeissä. Meidän ikkunan alle oli löytänyt joku suloinen pieni kissa. Sellainen Karvisen värinen ;) Mies oli keittelemässä kahvia ja puuroa, kun huuteli minut keittiöön katsomaan. Lapset oli jo nenät kiinni ikkunassa, kun siinä maukui kaunis kissa. Koitin antaa vettä, mutta tämä nyrpisti sille vain nenäänsä. Selkeästi oikein tuttavallinen kotikissa. Ei edes lapsia säikkynyt. Soitettiin löytöeläintalolle, josta neuvottiin tuomaan kissa heille. Kyseltiin toki ensin Facebookin paikallisryhmästä josko joku kissan tunnistaisi. Ei tulosta. Koitettiin laittaa kissa pahvilaatikkoon (koska meillä ei ole eläimiä eikä niiden kuljetusvälineitä), no sehän tuli sieltä läpi heti kun auto liikahti. Piti keksiä Plan B, koska autolla ja meidän välineillä ei kissaa saataisi vietyä. Soitettiin löytöeläintaloon uudestaan ja sieltä tultiinkin melko pian kissaa noutamaan. Leikittiin sen kanssa sen aikaa autotallissa. Lapset oli ihan haltioissaan ja myös löytöeläintalon nainen oli tyytyväinen. Kertoi, että näin kesäaikaan harva ottaa yhteyttä tuntemattomien kissojen kanssa. Yhteydenotot alkavat vasta marraskuun räntäsateille :( Kyllä tässä vapaana kulkee erinäisiä kissoja, mutta ne tunnistetaan kyllä ja ne eivät edes sisään pyri. Toivottavasti omistaja löytyy ja kisu pääsee palaamaan omaan kotiinsa :)

Eilinen prässäysurakka, josta mainitsin saatiin myös alkuun! Ja tänään olisi kuulema hyvä lähteä vielä vähän katsastamaan josko uusiakin yksilöitä saataisiin prässättyä. Sovittiin, että voidaan pieni metsäretki tehdä tänäänkin :)




Nyt itse aiheeseen;
Yksi harrastuksista, josta on tullut osa viikoittaista eloa on Body balance. Ihan parasta. Kävin tunneilla aikanaan vuosina 07-09. Esikoisen ympärivuorokautinen raskauspahoinvointi sai lajin jäämään, kun tunneille en viitsinyt lähteä oksentamaan ja sitten se vaan jäi. Kun aloitin taas oikeasti vähän aktiivisemmin lasten jälkeen huolehtimaan omasta hyvinvoinnista vuoden 2013 alussa, niin palasin ensimmäisenä balancen pariin enkä ole sieltä enää pois jäänyt. Se on sekoitus Thai Chi:tä, joogaa ja pilatesta. Kaikki tehdään kehon omalla painolla paljain jaloin. Tunnit koostuvat pääosin samasta kaavasta:
1. Alkulämmittely
2. Aurinkotervehdys
3. Jalkojen voima
4. Tasapaino
5. Pilates osuus (vatsa+selkä -kappaleet)
6. Rangan kierrot
7. Eteen taivutukset
8. Rentoutus (arvatenkin sen ihanin osuus :D)

Tästä YouTuben videossa pääsee vähän jyvälle mistä on kysymys. Rauhalliselta ja helpolta näyttää, mutta hien saa päälle ja jalat hapoille niin halutessaan ;)

Kävin myös joskus vuosia sitten aktiivisesti salilla, mutta se vaan jäi. Ei ollut kuitenkaan pidemmän päälle mun juttu. Mies sitten myöskin vuosia sitten ilmoitti, että jos meillä on joskus autotalli, niin hän kyllä haluaa sinne sitten oman "salin". Sinne sitten tänne muutettua hankittiin pieni salisetti. Viime kesänä tehtiin mulle oma ohjelma ja tein sitä viime kesän ajan. Syksyllä motivaatio lopahti taas siihen hommaan - ehkä kahdesta syystä. Salihomma ei välttämättä oo pidemmän päälle mun juttu ja toisekseen autotalli on kylmä ja niin suurta intohimoa mulla ei liikkumiseen ole, että lähtisin sinne pakkasella rautaa nostamaan :D Nyt kun ilmat on taas lämmenneet, niin aloin balancen rinnalle nostelemaan tätä viime kesäistä harrastusta. Siinä ei ainakaan matkaa voi käyttää tekosyynä jos ei huvita lähteä salille!! Kuten kuvasta näkyy, niin mikään trendisali ei ole kyseessä, koska työkaluhyllyt yms. ylimääräinen roipe näkyy takana, mutta kyllä se asiansa ajaa ja lihakset siellä saa kyllä kipeiksi ;) Ja kyllähän se on myönnettävä, että kun kaverillekin hieroja sanoo, että kyllä tässä iässä pitäisi jo todellakin keskittyä kehon huoltamiseen, niin ei kai sitä enää voi tuudittautua nuoruuteenkaan :)


Ja kyllä, autotalli on josksu toiveissa saada puolilämpimäksi ja eeeeeeehkä jopa himpun verran silmiä hivelevämmäksi. Jotain suunnitelmiakin jo on, mutta hirveesti ei olla lähdetty vielä muutoksia tekemään mm. seiniin, koska ne menis kuitenkin uusiksi jos/kun eristeitä laitetaan. Se on siis jäänyt kaiken muun jalkoihin... Ehkä sekin sitten joskus tulevaisuudessa! Ja hei, se on kuitenkin autotalli.

Eilen oli yksi niistä konkreettisimmista hetkistä, kun huomasi liikunnan merkityksen. Ensin pahin ähky pois kävelemällä ja lihasjumppaa päälle. Siihen viittasin tämän postauksen otsikollakin. Lasten jälkeen halusin tiputtaa kaikki raskaudesta (ja syömisestä!!) tulleet ylimääräiset kilot ja 8kg sainkin silloin vuonna 2013 pudotettua eli pääsin toivomaani tulokseen. Siitä asti olen pyrkinyt pitämään enemmän ja vähemmän menestyksekkäästi liikunnasta kiinni. Mitä väsyneempi kausi on menossa, niin sitä enemmän tulee mussutettua herkkuja (=suklaata) ja jäätyä mielummin peiton alle sohvan nurkkaan. Nykyään syömisen seuraaminen on lähinnä sitä, että kun huomaan syöneeni suklaata useampana päivänä peräkkäin, niin pyrin pitämään myös usean päivän tauon kaikesta herkuttelusta ja keskittymään terveelliseen syömiseen. Olen löytänyt itselleni sopivan ja monipuolisen tavan syödä ja liikkua. Enää ei ole väliä montako kaloria olen päivän aikana syönyt tai kuinka paljon viikon aikana liikkunut, pääasia että on liikkunut. Saati sitten, että seuraisin enää aktiivisesti vaa'an lukemia.. Pyrin (ja ideaalitilanteessa tää joskus jopa toimiikin) siis tasapainottamaan syömistä ja liikuntaa niin, että kroppa voi hyvin. Helppoa se ei ole ja välillä tuntuu, että jopa nuoralla tanssimista.

Hyvinvointi mulle henkilökohtaisella tasolla on sitä, että voin hyvin ja se näkyy uloskinpäin. Eli peilikuva on ok, vaatteet tuntuu hyviltä päällä (ei siis kiristä ja purista!!) ja naama ei oo näkkärillä. Toki siihen vaikuttaa ulkoinen habitus eli mukavannäköiset vetimet ja mielummin vielä ei bad-hair-day:tä ;) Lisäksi siihen kuuluu spontaaneja vapaapäiviä. Eli vältän viimeiseen asti isojen suunnitelmien tekemistä viikonlopuiksi tai vapaapäiviksi tai lomiksi, jotta voin sitten halutessani käyttää sen fiiliksen mukaan. Olen melkoinen erakko, joten viihdyn parhaiten yksin ja perheen kesken. Toki ilman ystäviä ja muita läheisiä ei elämä olisi mitään eli myös aika-ajoin ystävien ja läheisten tapaaminen on osaa sitä hyvinvointia. Kaikkea sopivissa annoksissa! Jotenkin nyt kun oon tietoisesti pyrkinyt vähentämään stressiä ja jätän mm. KAIKKI ylityöt pois, niin oon huomannu, että liikunta maistuu taas ihan eri tavalla ja oon jaksanu touhuta kaikkea mukavaa. Tästä flow'sta aion todellakin pitää kiinni :)



lauantai 28. toukokuuta 2016

Vapaapäivä

Aiai, onpa ollut ihan mielettömän rento loppuviikko ja alkanut viikonloppu tähän mennessä. Olen ehtinyt tervehtimään pitkästä aikaa kummitätiäni rauhallisen lounas- ja teehetken merkeissä ja vienyt mummon pitkästä aikaa kahville satamaan.


Kahvilan herkkuja torstai-illalta.


Vapaapäivän aamiainen. Aiai, että maistui. Päätin käydä pikaiseen lähikaupasta hakemassa tuoreen croissantin aamiaiselle ;)


Tänään sitten vietettiin ne hampparikekkerit, joista aiemmin viikolla mainitsin. Ja se oli NIIIIIIIIIIN herkkua. Valitettavasti niin herkkua, että vedin sitten itseni kuitenkin siihen tuttuun ähkyyn :( Alla olevat kuvat eivät nyt ehkä tuo esiin sitä herkullisuutta, mutta oli vaan niiiiiiiin sairaaaan hyvää! Laiskoja oltiin tällä kertaa: ei leivottu sämpylöistä itse (grillattiin vaan valmiit vähän rapsakoiksi), ei tehty ranskalaisia itse ja myöskin jauhelihapihvit ostettiin valmiina. Mies testasi Lidlin Hereford härän pihvejä, jotka sitten grillattiin. Toisena vaihtoehtona oli itse marinoitu kanapihvi, grillattuna tietenkin. Ja molempia versioita piti tietysti maistaa, vaikka napa paukkui jo ekan annoksen jälkeen :D Muuten laitoimme väliin salaattia, kurkkusalaattia, punasipulia, ananasrenkaan, cheddarjuustoa ja ketsuppia. Ne on vaan niin hyviä!

Kanapihvi ei oikein kaiken täytteen alta näy, mutta oli todella herkullinen.


Lisukkeita.

Burgeri ehti "kaatua" just ennen kuvan ottoa, mutta ehkä tässä näkyy sitten sisältö hieman 
tarkemmin ;) Tässä Herefordin pihviä. En voi sanoin kuvailla miten herkkua oli. Ja voin taata, että miljoona kertaa parempia kuin valmisburgerit.


Katseltiin välissä vähän lomakuvia, kun porukat palasi Nizzan reissultaan. Oli ihania kuvia ja matkakuume nousi tietysti potenssiin 100!! Mutta jospa me saatais järkättyä kesäksi jotain kivaa itsekin ;) Jälkkäriksi keitettiin kahvit ja tietysti syötiin sitä (en muista ikinä sen nimeä), mutta sitä Lidlin suklaajäätelöä, jossa on niitä ihania suklaamuruja. Sinisessä lootassa myydään. Ja tietysti piti sitäkin pieni annos maistella. Auttoi ähkyyn hirveesti, phuuuuuuh... Vähän ajan päästä oli pakko päästä vyörymään johonkin, että saisin ähkyn taltutettua. Päätettiin lähteä tyttären kanssa kävelylle etsimään erilaisia kukkasia. Meinattiin, että prässättäisiin ne ja tehtäisiin niistä joku kiva kollaasi. Käveltiin metsään ja käytiin sieltä keräilemässä kukkia.

En tiedä mikä näiden merkitys on, mutta löydettiin ne kävelylenkin varrelta. Hauskat :)

Ei jäätykään ihan lähimetsään, vaan käveltiin vähän kauemmas.

Tomera kukkien keräilijä kotimatkalla!

Valitettavasti kuvasta ei välity se upea kielojen tuoksu, joka levisi pitkin metsää!

Kävelyn jälkeen leikkimökissä käytiin läpi kukkasaldoamme sekä muita aarteita, joita matkan varrelta tarttui ämpäriin (mm. kauniita kiviä!)

Tämän jälkeen kävin vielä autotallissa vetämässä 45min treenin. Nyt voin jo suihkun jälkeen onnekseni todeta, että ähky on muisto vain ja kohta voisi jopa maistua iltapala ;) Josko huomenna alettaisiin selvittelemään kaikkien kerättyjen kukkien nimiä. Osa oli kauniita, mutta nimet ei muistuneet mieleen. On tainneet peruskoulussa opitut kukkien nimet hävitä tästä päästä :)

Mukavaa viikonlopun jatkoa!!

torstai 26. toukokuuta 2016

Mitä tänään syötäisiin?

Olen jo pitkään seurannut mediassa käytävää kohua ruoasta. Mikä ruokavalio laihduttaa eniten ja mikä on terveellistä ja mikä ei. Mikä ruoka-aine aiheuttaa syöpää ja missä on vähiten E-koodeja. Tappaako sokeri koko maailman ja onko kuluttajat vain johdettu harhaan. Missä on maalaisjärki? Jokainen varmasti ymmärtää, että aito, puhtaista raaka-aineista tehty ruoka on terveellistä ja kun syöt terveellisesti ja liikut, niin voit hyvin. Asia ei tietenkään ole noin mustavalkoinen enkä voi myöskään itse väittää keittäväni lihalientä luista tai syöväni ainoastaan prosessoimatonta ruokaa. Kyllä meilläkin käytetään esim. pakasteparsakaalia ja -karjalanpiirakoita ja joskus myös pyttipannu lähtee mukaan pakasteesta tai esim. lasagneen olen käyttänyt valmiskastikeseosta nopeuttaakseni tekemistä. Samoin käymme myös silloin tällöin mäkkärissä tms. syömässä. En siis todellakaan ole ehdoton. Perusarkiruoan pyrin tekemään kuitenkin puhtaista raaka-aineista, alusta asti itse ja lähitilojen tarjontaa hyväksi käyttäen. Kesäisin pyrin hyödyntämään kasvimaanantimet viimeiseen pisaraan asti.

Olen myös seurannut aktiivista keskustelua siitä, onko parempi syödä täysrasvaista ruokaa vai low-fat -tuotteita. Syön itse vähärasvaisempaa juustoa, mutta muutoin olen jättänyt vähärasvaiset tuotteet pois ruokavaliosta kokonaan. Tein pienimuotoisen ruokaremontin vuonna 2013 ja sen jälkeen olen opetellut syömään maustamattomia tuotteita ja katsomaan pakkausten tuoteselosteita. Jouduin opettelemaan paljon uusia makuja, mutta nykyään en vaihtaisi niitä pois millään. Esimerkiksi tavallisen metsämarjajogurtin vaihdoin maustamattomaan jogurttiin ja lisäsin itse sekaan mustikoita ja mansikoita pakkasesta. Jossain vaiheessa vaihdoin vielä maustamattoman jogurtin maustamattomaan maitorahkaan. Parasta on, että voin varioida makua tasan sen päivän fiiliksen mukaan (jos vaan kaapissa on oikeita aineksia). Smoothiesta saa myös ruokaisamman, kun lisää vaikka vähän kaurahiutaleita sekaan. Nykyään, kun maistan metsämarjajogurttia, niin maistuuhan se todella makealta - hyvältä, mutta makealta. Maku ei kuitenkaan ole ihan aito. Siihen olenkin pyrkinyt. Aitoihin makuihin ja puhtaisiin raaka-aineisiin.

Taloussanomien artikkeli herätti jälleen kerran tähän ruokateollisuuden mielettömyyteen. Mitä kaikkea moskaa meille syötetään. Harva edes ymmärtää (mukaanluen tähän joukkoon myös itseni!!) kaikkia tuoteselosteen termejä. Sokeristakin käytetään mitä erilaisimpia muotoja, jotta voisi kuvitella, että tuote ei sisällä ainakaan sokeria. Ja jos ei ole lisättyä sokeria, niin jotain muuta vastaavaa yleensä löytyy. Ja mitä ravintosisältö sitten todella on. Tuotteiden nimistä ei voi juurikaan päätellä onko tuote sitä itseään 100% varmasti tai onko tuote edes kotimaassa valmistettu, vaikka pakkaus antaisi niin ymmärtää....
Ainoa mikä maahantuojille tai isoille ketjuille merkitsee ruoassa on sen tuottama kate eli raha. Olen monta kertaa haaveillut, että muuttaisin johonkin vähän syrjempään ja viljelisin itse osan ruoastani. Tai olisin ainakin isoksi osaksi omavarainen. En usko, että minusta olisi karjatilalliseksi, vaikka kanoista haaveilenkin ;) Se ei valitettavasti taida vaan tällä hetkellä olla se realistisin vaihtoehto.

Artikkelissa mainittiin myös se, että suomalaiset arvostavat eniten makua ja edullisuutta. Ymmärrän rahakysymyksen, sillä elintarvikkeet eivät ole Suomessa edullisimmalla tasolla. Talous on monissa perheissä tiukilla eikä ole mahdollisuutta valita tuotteita laadusta tinkimättä. Mutta ihmettelen, että lisäaineettomuus ei ole tärkeimpien kriteerien joukossa. Itselläni tilanne on siitä suotuisa, että minulla on mahdollisuus valita. Toki seuraan tarkasti kilohintoja ja valitsen tietysti edullisemman tuotteen, mutta onneksi on mahdollisuus valita vaikka se hieman kalliimpi tuote jos se on laadultaan kotimaista ja lähellä tuotettua. Koen henkilökohtaisesti, että ruoan puhtaus ja laatu on ensisijainen prioriteetti. Sen verran täytyy kyllä puoltaa, että edullisemmaksi tulee ostaa lähiruokaa ja kotimaisia tuotteita ja tehdä ruoka alusta asti itse kuin että ostaisin koko viikon ruoat eineksinä. Toki ajallisestihan se vie aikaa. Mutta jos/kun ruoan laittoon on aikaa, niin se on oikeesti tosi kivaa. Me tykätään miehen kanssa laittaa yhessä ruokaa ja viikonloppuisin kun on aikaa, niin tehdään usein pidempää valmistusaikaa vaativia ruokia. Jossain vaiheessa pyrimme siihen, että viikonloppuna kokeilimme aina jotain ihan uutta ruokaa. Pitäisikin ottaa se takaisin "ohjelmistoon".

Tästä tulikin mieleeni taas vähän kirjata ylös näitä perinteisiä arki-ruokia, joita meillä syödään. Yksinkertaista ja helppoa. Erityisesti kesäisin grilli on päällä viikoittain ;) Tältä näyttää kuluva viikko:

Maanantai 
Lounas: Salaatti ja proteiinijuoma
Päivällinen: Lihapullat, täysjyväspagetti ja vihersalaatti

Tiistai
Lounas: Maanantain päivällisen ylijäämät
Päivällinen: Grillikanasalaatti (salaattia, kurkkua, viinirypäleitä, punaista paprikaa, raejuustoa, kananmunaa sekä grillattua kanaa)



Keskiviikko
Lounas: Edellisen päivän ylijäänyt kanapihvi täysjyväspagetin kera
Päivällinen: Uunimakkara, perunamuusi ja vihersalaatti

Torstai
Lounas: Vielä viimeinen kanapihvi, riisiä ja vihanneksia
Päivällinen: Palermon pasta, vihersalaatti

Perjantai
Lounas: Edellisen päivän ylijäämä jälleen.
Päivällinen: Lihakastike, perunat ja salaatti (kuva muutaman viikon takaa)




Lauantai
Tarkempaa suunnitelmaa päivälle ei ole muuten kuin, että vietämme hampparikekkerit. Eli grillataan ja tehdään itse hamppareita.






tiistai 24. toukokuuta 2016

Pääskysestä ei päivääkään.....

Viime viikonloppu vietettiin perheen kanssa appivanhempien mökillä. Täytyy sanoa, että siellä keskellä ei mitään sielu kyllä lepää. On niin rauhallista ja hiljaista. Vaikka ilma oli viileä, niin silti todella kaunis - paitsi lauantaina, kun satoi koko päivän :D Päätin sitten rantasaunasta poiketa uimaan. Mentiin miehen kanssa vilvoittelemaan saunasta laiturille, kun tytär tuli siihen viereen, että onko äiti vähän nynny, kun ei mene uimaan. Mitä siinä voi tehä?! Tämmöinen helposti yllytettävä. Pitäähän se lapsille näyttää, että kyllä äiti uskaltaa ;) Jäät oli lähteneet vasta vajaata kahta viikkoa aiemmin, mutta sinne pulahdin. Nyt on sitten talviturkkikin heitettynä!!

Voiko enää suomalaisempaa kesämaisemaa olla? Oli ihana istua rannassa, kuunnella lasten leikkiä ja laineiden liplatusta. Ja mikä kruunasikaan idyllin - kahden joutsenen uintiretki!



Näimme reissulla myös pääskysen eli kesä on taas täällä! Ja mitäs sitä muuta tekisikään hellepäivänä, kun laittaisi pihan kesäkuntoon. Kävin hakemassa lähipuutarhalta kesäkukat ja istuttelin ne paikoilleen. Olen ehkä semitylsä, koska otin jälleen samat kukat kuin monena aiempana vuonnakin. Kauniita ne ovat kaikki, Dahliakin lempparini, mutta myönnettäköön, että ostan ne kukat, jotka pystyn säilyttämään hengissä kesän läpi :) Otin trimmerin talvisäilöstä ja siistin sillä pihan samaan hengenvetoon. Ai että on ihanan kesäinen piha. Juuri sopivasti, koska auton mittari näytti tänään 24,5c! IHANAA!


Eikö olekin herkullisen väriset taimet?

Radio Suomipop ikkunalaudalle soimaan ja istutuspuuhiin ;) 


Dahliat ja hopeakäpälät saivat paraatipaikan etupihalta.




Raparperiakin pääsee jo kohta keräämään. Taitaa tänäkin kesänä tulla kaksi satoa!! Kuva ennen nurmikon ajoa, joten ei kannata hämääntyä takaa puskevista voikukista ;) Tytär toivoi, että tänä kesänä järjestettäisiin raparperikekkerit. Puhuttiin, että tehtäisiin raparperimehua, -kiisseliä ja -piirakkaa. Saa nähdä toteutuuko kekkerit...


Takapihan puolelle lisäsin pitkiin istutuslaatikoihin Samettikukkia. Sain myös vihiä, että ne toimivat hyötypuutarhassa tuholaisentorjujina. Se vinkki pitää tutkia tarkemmin ;)




Lapsille laitettiin vielä pari omaa kukkaa. Kuvaa on nyt vain tästä Pelargoniasta. Lisäksi istutettiin muutama iso Orvokki leikkimökin terassille.



Nyt on kaikki istutettu ja tässä lämmössä sai mukavat hikikarpalot otsalle touhutessa. Huomenna voi olla nenäkin jokseenkin tukossa, kun siitepöly on jonkun verran pöllynnyt! Ihanaa tämä kesäkukkien loisto! Unohdin, että vielä löytyy yksi ihana sinkkiämpäri, johon olen yleensä laittanut Petunioita, joten niitä voisi vielä jossain vaiheessa ajella puutarhalle hakemaan.

Aurinkoista alkanutta viikkoa!!



maanantai 16. toukokuuta 2016

Ihana, kamala kofeiini

Opin juomaan kahvia aika myöhäisellä iällä eli 18 vuotiaana. Itseasiassa se oli anoppi, joka tutustutti minut kahviin. Olin ensimmäistä kertaa appivanhempien kahvipöydässä ja jokseenkin ujonkohteliaana en kehdannnut sanoa, etten juo kahvia, kun se oli jo kaadettuna kuppiin :D Ja itseasiassa kahvi oli aika hyvää ja pääsin helposti sen makuun. Ja itseasiassa se oli mieheni, joka opetti minut juomaan teetäkin. Joimme seurustelun alkuaikoina usein yhdessä iltateetä iltapalalla. Ja teelaatuna piti olla nimenomaan Euroshopperin halvinta teelaatua ;)

Kahvin makuun opeteltuani aloin juomaa kahvia säännöllisesti. Tuli juotua 2-3 kupillista päivässä eli varmaan aika keskivertomäärä? Ensimmäiseen yhteiseen kotiin ostettiin tietysti kaupan edullisin kahvinkeitin. Myöhemmin se lahjoitettiin eteenpäin miehen pikkusiskolle, joka muutti omaan kotiin. Kun kahvista tuli päivittäinen tapa ja jollain tapaa SE oma hetki rauhoittumiseen, niin pitihän se päästä HC käyttäjien joukkoon ja ostaa Moccamaster :D Se rantautui meille vuonna 2007 ja toimii edelleen ilman minkäänlaista ongelmaa eli huippukeitin ehdottomasti!! Suosittelen kyseistä keitintä jos haluaa pitkäikäisen ja toimivan keittimen! Toki vuosien kuluessa ollaan myös huollettu keitintä ja käytetty koneen läpi mm. kalkinpoistoainetta.



No, sinällään itse en keittimestä kauaa "hyötynyt", kun vuonna 2008 huomasin, että kahvi alkaa polttelemaan vatsassa. Toki tekijänä oli varmaan muitakin, mutta silloin lääkäri suositteli ainakin vähentämään kahvia. Lopetin kahvin (oikein viisaasti) siltä seisomalta ja kärsin kuusi (6!!) päivää kovista päänsäryistä. Onneksi ei sen enempää, mutta ei ollu ihan pientä jyskettä. Vaihdoin pelkästään teehen. Mies puolestaan juo kahvia edelleen ja maistelee tosi paljon eri laatuja. Jossain vaiheessa otti missiokseen käydä läpi kaikki lähikaupan kahvilaadut. Lisäksi meni ja osti kahvimyllyn ja jauhaa itselleen nykyään kahvipavut.

Vaikka tein totaalilopetuksen kahvinjuonnista silloin, niin olen kyllä aika-ajoin juonut kahvia kupillisen silloin ja tällöin. Varsinkin mitä väsyneempi oon ollut, niin oon saanu kyllä kofeiinista aikamoisen buustin. Liian myöhään ei voi juoda tai zumbaan koko yön. Siitä oon huomannu, että kyllä kofeiinilla on vaikutusta ainakin muhun. Usein töissä lounaan jälkeen (jos syön työpaikan ruokalassa) otan kupin kahvia. Sen jälkeen loppupäivästä olen huomannut pientä käsien tärinää ja selkeetä levottomuutta. Viimeisen viikon aikana olen huomaamattani juonut kahvia useampanakin päivänä. Yhtenä päivänä jopa kaksikin kupillista. Tänään ihmettelin jo aamusta alkanutta jyskettä. Otin särkylääkkeen ja toisenkin eikä mitään vaikutusta. Sitten tajusin - kupillinen kahvia ja boof - päänsärky lähti kahvilla, Nyt pitää taas keskittyä teen juomiseen! Toi kahvipäänsärky on ollut yks syy minkä takia oon edelleen yrittänyt vältellä kahvia, vaikka se hyvää onkin. Migreenistä kärsivänä en yhtään ylimäärästä päänsärkyä elämääni halua. Teestä en saa päänsärkyä, mutta saan edelleen sen oman nautintohetkeni....jos edin kotona juomaan teen kuumana ;)

Olisiko kellään suositella jotain hyvää teelaatua? Olis kiva saada vähän vaihtelua. Kävin talvilomalla Pentikin tehtaanmyymälässä Posiolla ja sieltä tarttui mukaan Tuliaisteetä (allaoleva kuva lainattu linkin takaa). Se oli tosi hyvä vaihtoehto pitkästä aikaa. Kovin erikoisista mauista en välitä. Olen kokeillut intialaismausteisia teelaatuja, ihan ok, mutta ei vaan iske päivittäiseksi juotavaksi. Teen juojanakin olen harvinaisen tylsä. Valitsen usein perus Liptonin, Teetaivaan jokun perusmauista (parasta on Karibian aurinko!!) tai Earl Greyn. Todella omaperäistä vai mitä?? :P


Mukavaa alkanutta viikkoa sateesta huolimatta!! :)

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Do-It-Yourself

Tee-se-itse ja nauti tuloksesta!! Oon löytäny viimisen parin vuoden aikana myös yhden harrastuksen, josta en oo tainnut mainita. Se liittyy myöskin itse tekemiseen ja se on neulominen. Tykkäsin aikanaan koulun käsitöissä neulomisesta, mutta se taito jäi moneksi vuodeksi unohduksiin. Joskus kymmenisen vuotta sitten otin ekaa kertaa pitkästä aikaa lapaset työn alle. Tein yhdet sekä itselle että miehelle. Eihän ne mitkään taidonnäytteet olleet, mutta kyllä ne lapasiksi tunnisti. Toissavuonna innostuin asiasta uudestaan, koska tytöltä puuttui talveksi lapaset. Aattelin, että nopeestikos mä yhet lapaset tekasen. Ei siinä loppujen lopuks tainnu sitte mennä, kun yks viikonloppu - ja säästyin etsimisen vaivalta ja ylimääräiseltä kauppareissulta :D Sen jälkeen tein pojalle vielä lapaset ja sitten miehelle. Olihan noi lasten lapaset vielä - kauniisti sanottuna - itsetehdyn näköset, mutta miehen lapasten kohdalla käsialakin alkoi oikeesti näyttää jo ihan fiksulta!

Löysin vielä kuviakin parin vuoden takaisesta projektista. Tytölle valittiin vadelman punainen lanka ja pojalle limenvihreä. No tyttö halus vähän väriä, joten peukkuihin laitettiin vihreää! Värit on vääristyneet ja kuvat vanhan puhelimen muistista, mutta osviittaa näistä saa. Itseasiassa hyvän ystävän kanssa alettiin puhua neulomuksista ja läheteltiin aina aika-ajoin iltaisin kuvia siitä missä kohtaa kummankin neulomiset oli meneillään.







Tykkään itse käyttää villasukkia, joissa on pitkät varret. Varsinkin töissä tykkään tallustella niissä. Mulla on paritkin pitkävartiset joululahjasukat kulutettu puhki. En oikein löytänyt uusia mistään, joten turhauduin ja tein jälleen päätöksen etsiä netistä ohjeet ja tehdä sukat itse. Löysin jonkun vanhan villalankakerän kotoa ja aloin neulomaan. Lankakin loppui matkalla kesken eikä kyseistä sävyä enää löytynyt, mutta eipäkai tuo pieni sävyero ketään haittaa! Kantapäätä en ollut tehnyt sitten kouluaikojen, mutta kiitos Youtuben sekin muistui nopeasti mieleen. Lopputuloksen oli ihanat pitkävartiset villasukat ja itseasiassa ei edes enää niin itsetehdyn näköiset ;) Jäivät vähän reiluiksi (kun ohjeissa oli vain yksi koko!) eli ensi kerralla pitää tehdä pienemmällä silmukkamäärällä, mutta tykkään! Ostin myös talvilomareissulle mukaan villasukkalehden motivaatiota tuomaan. Josko ens talveksi saisi neulottua sääristä vähän napakammat sukat!! Siellä oli ainakin kokojen mukaan vaikka mitä vaihtoehtoja. Pitäis taas saada se kipinä ja alottaa. Kyllä se motivaatiokin sieltä joku päivä taas tulee ja sitten tehtailen taas neulomuksia niin pitkälle, kun intoa riittää :D



torstai 12. toukokuuta 2016

Ruokalistan laajennus

Tämä oli vielä pakko kirjottaa tänne tänään, koska tääkin on ollut yhdenlainen projekti :D Veikkaan, että moni muukin tietää sen fiiliksen, kun tuntuu, että viikosta toiseen toistuu ne samat ruoat. Jotenkin meinaa ihan normaalitkin pöperöt tulla korvista ulos. Viimeisten viikkojen aikana oon tosiaan käynyt reseptikirjoja ja nettiä läpi ja yrittänyt keksiä vähän jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Moniakin ruokia oon tehnyt useesti aiemminkin, mutta nyt on tullut vähän tuunattua reseptiä ja/tai palautettua vanhoja hyväksi havaittuja ruokia takaisin listalle. Reseptien miettimistä hankaloittaa se, että oon usein edellisenä iltana yrittäny valita reseptejä sen mukaan mitä ruokaa kaapissa on, jottei tarvitse lähteä erikseen enää kauppaan.

Lupaan yrittää edes kerran viikossa kokeilla jotain vähän erilaista reseptiä....tai edes kerran kahessa viikossa! ;)

Tässä esimerkkiä tämän viikon herkuista! Vaikka nääkin on ihan normaaleja kotiruokia, niin niitä ei ole tullut viime aikoina jostain syystä tehtyä.

Uunissa tehtyjä porkkanoita ja parsakaalia. Pirskottelin päälle vähän oliiviöljyä ja ripauksen suolaa. "Grillasin" kasviksia vähän liian kuumassa uunissa, kun yritin päästä helpolla ja laittaa ne lihapullien kanssa yhtä aikaa valmistumaan. Onneksi maku ei kärsinyt, vain porkkanoiden ulkonäkö :D Kuvassa kasvikset vasta uuniin menossa.

Tuunattuja lihapullia - TOSI nopeat valmistaa töidenkin jälkeen. Löysin reseptin Marttojen sivuilta. Hyvin perinteiset ainekset, mutta hieman erilainen, kuin aiempi reseptini ja ehkä vaihtelun vuoksi jopa maistui paremmalta!

Resepti siis löytyy Marttojen sivuilta ja kopioin sieltä myös reseptin tähän alle:
10 hengelle
1 kg jauhelihaa
2 dl (100 g) korppujauhoja tai kauraleseitä
4 dl nestettä, esim. vettä
1–2 (100 g) sipulia
2 kananmunia
1 rkl yrttisuolaa
1 tl valkopippuria
1–2 rkl paprikajauhetta
(muita mausteita)
1. Mittaa neste ja korppujauhot kulhoon. Anna korppujauhojen turvota 10 minuuttia.
2. Hienonna sipuli pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi murekemassaksi.
3. Muotoile massasta pyöryköitä (paista uunissa 250 °C:ssa noin 10 minuuttia), pihvejä (250 °C, 15 min) tai isoja murekkeita (200 °C, 30 min). Murekkeen voit täyttää esimerkiksi keitetyillä kananmunilla, kasviksilla tai sienillä.

Valmiit uunijuurekset, salaatti, täysjyväspagetti ja lihapullat. NAM!


Mahtava tilanne arki-iltana, kun jääkaappi ammottaa tyhjyyttää eikä kukaan jaksa lähteä enää kauppaan. Onneksi kaapista löytyi sen verran aineksia, että saatiin herkkuiltapala aikaseksi. Useiden itsetehtyjen leipien jälkeen täytyy sanoa, että nykyään jopa ulkonäkö alkaa olla omaa silmää miellyttävä. Tuore leipä meijerivoin kanssa ei tässä perheessä kauaa pöydällä vanhene. Vartin sisään uunista oton jälkeen ensimmäinen leipä oli jo eksynyt parempiin suihin ;)

Halusin vaihteeksi kokeilla jotain uutta reseptiä leipäänkin ja tämän löysin Kotilieden sivuilta. Taaskin valitsin reseptin sen mukaan mitä jauhoja ja aineksi kaapista löytyi.


Seuraavana päivänä syötiinkin kanasalaattia (pistin kaikki taitoni peliin, mutta kuva ei vaan käänny oikein päin :D) kera edellispäivän leivän!


Grillatusta broilerista riittää myös seuraavan päivän ruokaan eli herkuttelimme päivällisellä äidin vanhalla kanakastike reseptillä, jota tulee tehtyä iiiiiihan liian harvoin. Eli kastikkeeseen tulee nokare voita, suurusteena vehjänauhoja muutama lusikallinen, 2-3dl maitoa, currya, paprikamaustetta ja suolaa. Siihen lisänä keitetyt perunat ja salaatti, niin avot!! Kyllä maistuu ja on myöskin tosi nopee valmistaa!



Jälkiruokana on jälleen oman maan tuotteita - tosin pakastettuja sellaisia. Tytär sanoi tässä yksi päivä, että hoidossa saa välillä raparperikiisseliä välipalalla, niin voisiko sitä tehdä kotonakin. Edellisen kerran olen tainnut (miksiköhän??) tehdä raparperikiisseliä varmaan pari vuotta sitten. Otin siis aamusta loput raparperit sulamaan pakkasesta (kiva saada pakkanen tyhjäksi ennen uutta satoa) ja kanakastikkeen kylkeen keittelin raparperi-mansikkakiisselin. Miksei jotain kiisseliäkin tee useammin? Vielä näytti pakkasessa olevan punaviinimarjoja ja ostin sinne vielä kaupasta vähän puolukkaa - josko tekis vaikka viikonloppuna pitkästä aikaa vispipuuron!


Jos nyt listataan tähän vaikka tämän viikon ruokalistaa, niin voi täältä sitten joskus muistutella itseään siitä mitä voisi taas tehdä, kun pää lyö tyhjää!

Maanantai
Lounas: sunnuntailta jäänyttä jauhelihakeittoa ja ruisleipää
Päivällinen: Ylläkuvatut lihapullat, spagetti, uunikasvikset ja salaatti

Tiistai
Lounas: Edellisen päivällisen tähteet
Päivällinen: Jauhelihakeiton loppu (kyllä, tehtiin iso keitto!!)

Keskiviikko
Lounas: Broilerisalaatti
Päivällinen: Uunilohi, perunamuusi ja salaatti

Torstai
Lounas: Myönnetään - jäi vähän kiireessä syömättä eli kahvit ja lihapiirakka. Ja kyllä, lihapiirakka maistui taivaalliselta. Oon viimeks syönyt lihapiirakkaa varmaan vuos sitten ja harvoin syötynä sulaa kyllä suuhun!
Päivällinen: Kanakastike, keitetyt perunat ja salaatti

Perjantai
Lounas: Kanakastikkeen ja perunan tähteet
Päivällinen: Grillattu kanasalaatti (lapsille grillattua kanaa riisin kanssa)

Perjantai on KARKKIPÄIVÄ eli jälkkäri sen mukaan!!! (=suklaata!!)

Viikonloppuun asti en oo ees jaksanut miettiä, mutta huomisen ruoka on jo päätetty, kun kanat olis hyvä rillata pois. Aiai, huomenna on kanssa herkkuja tarjolla. Ja josko sen vispipuuron sais väännettyä, niin on sitte pakkanen pikkuhiljaa tyhjä kesän marjoja sun muita varten :) 

Makoisaa loppuviikkoa!

Projektipersoona

Kuten viimeksi mainitsin, niin projekteja on tullu tehtyä tässä viimeisten vuosien aikana. Itseasiassa oon tässä huomannut, että kotoa muuton jälkeen meneillään on ollut jos jonkinmoista projektia. Opiskeluaikana vuokra-asunnossa homma oli lähinnä jotain seinän maalaus -tyyppistä hommaa, mutta kun ostettiin miehen kanssa ensimmäinen oma koti, niin siitä asti on jatkuvasti ollut jotain pientä projektia käynnissä. Ensimmäisen asunnon kohdalla uusittiin keittiö ja kaikki pinnat - osa itse osa ammattilaisten avustuksella. Sen jälkeen päätettiin, että enää yhtään remonttikohdetta ei osteta - vaan kuinkas sitten kävikään xD Päädyttiin ostamaan täysin remonttikuntoinen omakotitalo, joka oli riisuttu kaikesta. Mutta onpahan ollut aivan ihanaa pikkuhiljaa laitella kuntoon. Isoin homma tehtiin (tai isoksi osaksi mies teki ja minä olin kotona pienen lapsen kanssa) ennen muuttoa. Niitä kuvia on niin miljoona, että jätän sen osan historiaa väliin ;) Mutta pieniä prokkiksia on tullut tehtyä jatkuvasti senkin jälkeen. Laitan oheen muutamia ennen ja jälkeen kuvia, joista näkee vähän mitä on touhuttu. Kaikki ei edes liity suoranaisesti taloon, vaan myös joitain kalusteprojekteja on tullut tehtyä :)

Tämän idean löysin aikanaa netistä ja on jo muutaman vuoden takainen prokkis. Halusimme somistaa terassia jollain rennolla tyylillä ja oltiinkin katseltu jo valmiiksi jotain sohvaryhmää tms. Sitten silmiin osui netissä kuormalavoista tehty sohvaryhmä. Miehen ilme oli hieman epäilevä, kun sitä ensimmäisen kerran ehdotin. Kerroin, ettei tarkoitus ole istua parin lavan päällä tikut persauksessa ja kun näytin vielä kuvan ideasta, niin asiasta ei enää tarvinnut keskustella. Projekti alkoi seuraavalla viikolla. Ensin muutama kuva lähtötilanteesta ja alimmaisin kuva tältä viikolta - eli edelleen sohva on loistokunnossa! Sohvatyynytkin löytyi valmiina Ikeasta eli ei tarvinnut alkaa sen kummemmin ompelemaan mitään.







Samana vuonna "uusimme" ulko-oven. Ulko-ovi oli huonossa kunnossa ja tiivisteet falskasivat. Samoin lukko oli jo aikansa nähnyt. Sama projekti tehtiin sekä etu- että takaovelle eli ovi hiottiin, maalattiin ja tiivisteet sekä lukot vaihdettiin. Nyt ovi on kuin uusi ja tässä päästiin oikeasti ihan murto-osan hinnalla verrattuna siihen mitä uusi ovi karmeineen olisi tullut maksamaan. Samalla mies maalasi ja kunnosti myös autotallin oven. Tässä ei vielä näy uusia lukkoja, mutta lopputulos nyt kuitenkin kertonee jotain projektin kulusta ;)



Vielä saman vuoden puolella päädyttiin kohentamaan eteistä. Meillä on ollut siinä neljän oven kaapisto. Täysinalkuperäisestä tilanteesta ei ole kuvaa (tässäkin näkyy ovet ilman vetimiä, hiottuna ja kitattuna), mutta kaapiston reunoissa oli täyspitkät ovet ja keskellä vain yläkaapit. Meille oli muuttorempan yhteydessä jäänyt keittiöstä ylimääräiseksi kahdet täyspitkät ovet ja ne sopivat eteiseen kuin nenä päähän, joten saimme kaapistoon neljä täyspitkää ovea. Oli ihana saada tavarat piiloon ja avaruutta eteiseen. 



Seuraavana keväänä kun kelit taas sallivat ulkona työskentelyn aloitin ensimmäisen ihan täysin oman projektini. Meillä on autotallissa lojunut edellisessä kodissa käytössä ollut "perintövitriini". Se on siis porukoilta joskus meille tullut vitriini ja on ollut käytössä jo omassa lapsuudenkodissani. Ei oikein istunut enää nykyiseen sisustukseen, joten päätin sitä vähän tuunailla. Tämä oli sellanen systeemi, jonka tein alusta asti ihan yksin ;) Oon siinä mielessä äärimmäisen tyytyväinen, että pitkäjänteisesti jaksoin tuunata koko homman alusta asti - enkä ees menettänyt hermojani!!



Samaan aikaan, kun minä väänsin vitriiniä, niin mies tuunasi terassin kaidetta. Meillä on kaunis takorautainen metallikaide, joka on elämää nähnyt. Nyt se on taas uudessa loistossaan:




Tässä välissäkin taisi tapahtua vaikka mitä. Muun muassa kaikki ikkunalaudat hiottiin ja maalattiin, lasten keinut tuli entisöityä, samoin hiekkalaatikko laitettua uuteen uskoon. Tuulikaapin seinät ja lattia laitettiin omaan makuun sopivaksi. Näistä kaikista ei nyt ole kuvaa saatavissa, mutta projekteja muistellessa huomaa, että aika paljon on tullut kaikkea puuhailtua. Jotenkin koko ajan on joku pieni projekti meneillään ja parastahan tässä on, että oman kädenjäljen näkee niin selkeästi!!

Saman kesän projektina oli tämä jo aiemminkin mainitsemani hyötypuutarha, jonka sato oli todella hyvä!! Tässä vähän kuvaa viime vuoden heinäkuusta - en malta odottaa tämän vuoden satoa. Jotain vihreää mullan alta jo puskeekin ;) Tänä vuonna laatikkoja on jo neljä ja uusia lajikkeita kokeilussa.


Elokuussa rakensimme sitten uuden asfaltin saavuttua roskakatoksen, josta laitoinkin jo aiemmin kuvaa. Tässä rakennusvaihetta. Sade yllätti aivan loppuvaiheessa, joten jouduimme suojaushommiin. Jostain syystä harjakaisten jälkeistä valmis -kuvaa ei löydy, mutta edellisessä postauksesta (linkki) näet kuvan valmiista katoksesta.



Viime vuoden isoin projekti taisi olla välikatonkunnostus. Phuuh, siinä meinasi kyllä pieni väsymys iskeä. Meillä oli tarkoitus lähteä miehen kanssa viettämään laatuaikaa kaksin. Oltiin varattu yhdelle viikonlopulle hotelli ja lapsenvahtikin jo sovittu. Soitin lähtöviikon maanantaina miehelle kesken päivän ja sanoin, että mitä jos ei mentäiskään hotelliin vaan alotettaisiin se remppa. Ei tarvinnut kahta kertaa kysyä, vaan mies tuli kotiin maalikaupan kautta :D Olohuone-eteinen on samaa tilaa, joten neliöitä riitti. Olin alusta asti ollut tyytymätön olohuoneen tapettivalintaan, joten nyt oli oiva tilaisuus vaihtaa sekin. Poistimme olohuoneesta myös raskaan verhokotelon ja modernisoimme ilmettä sitä kautta. Samoin olohuoneen lamppua olin vihannut alusta asti (se oli isketty siihen siksi aikaa, kunnes löytäisin mieluisan valaisimen). Nyt olen tyytyväinen kokonaisuuteen. Alimmainen kuva ei valitettavasti anna täyttä oikeutta huoneen valoisuuteen ja ilmeeseen, mutta antaa kuitenkin osviittaa. En jaksanut uusia kuvia napsia, vaan löysin puhelimesta yhden talvi-illan pimeydessä napatun "jälkeen" -kuvan. Myös eteiskäytävän valaistus uusittiin led -valaisimilla ja kokonaisuus on nyt todella mieleinen. Toki lisäsimme vielä siistit kattolistat, jotka kruunasivat kokonaisuuden!



Tässä nyt nämä viimeisimmät projektit, jotka ovat pitäneet kiireisinä. Seuraavana suunnitelmissa tosiaan vähän pihanlaittoa kesän aikana sekä välioviremontti. Tarkoituksena siis uusia ovenkahvat, osaan myös mekanismi sekä hioa ja maalata ovet ja karmit siisteiksi. 

Aurinkoista ja lämmintä kesää siis odotellessa ;)