Siemennystä

Aihe, jota sivusin aiemmin on viljelys. Ei mitään massiivista, mutta omassa pihassa pienessä pläntissä väkertämistä. Tällä viikolla kävin hakemassa siemeniä. Ajattelin kokeilla muutamia uusia lajikkeita. Viime kesänä istutin ensimmäisen kerran omia viljelyksiä ja sain ihan loistavan sadon. Viime vuoden lajikkeita olivat: sipuli, tilli, persilja, herne, porkkana ja salaatti. Tänä kesänä jätin tillit ja herneet pois (tilliä saatan vielä lisätä) ja lisäsin muutamaa uutta versiota. Lisäsin myös viljelyalaa eli tilaakin on nyt tuplaten. Uusina mm. retiisi, peruna, avomaan kurkku ja kukkakaali. Niin ja timjami! En tiiä saadaanko näistä lopulta aikaan mitään, mutta haluan nyt näin kasvatusuran alkuun testailla mahdollisimman monia ja ottaa siitä sitten ne, joihin alan panostaa ja jotka menevät.

Huomaa, että lapsillekin on ollut aika mahtava asia, että on päässeet mukaan tekemään. Lapset (ainakin nämä meidän) eivät ole mitään salaatin ylimpiä ystäviä. Kotona ja hoidossa kyllä laitetaan aina vähän salaattia lautasella ja kyllähän se menee, mutta usein narinan kanssa ainakin pienemmällä. Tällä viikolla, kun haettiin siemeniä, niin tytär totesi ykskantaan ruokapöydässä, että sitten syön taas ihan varmasti salaattia joka päivä, kun on oman maan salaattia. On kuulema niin erimakuista. No, ainakin se on itse tehtyä, maun erityisyyteen en ota kantaa ;) Samoin yllättäen persiljaakin käytiin napsimassa kesällä suoraan maasta, vaikka normaalisti lautasella se ei maistu. Mutta kesällä kun syötiin ulkona, niin sitä haettiin ihan erikseen salaatin sekaan.

Jotenkin ois ihan mahtavaa ajatella, että joskus voisi olla niin omavarainen ettei tarvitsisi koko kesänä ostaa kasviksia kaupasta. Viime kesänä ei ostettu kertaakaan sipulia ja salaattiakin vain aniharvoin. Se on kyllä jo ihan rahallinen säästö, mutta oikeesti henkisesti aika alkukantainen juttu. Koskaan en ole ollut mikään viherpeukalo ja miehen mielestä tapan jopa muovikukat sisällä, mutta näiden kanssa olen onnistunut!! Ja kyllä, tiedän, että perunatkin ois periaatteessa pitänyt olla jo maassa jos haluaisin juhannukseksi satoa, mutta näin hallaisina öinä en ole vielä alkanut istutuspuuhiin. Josko heti vapun jälkeen alkaisin hommiin! Kyllä on taas netin istutusvinkkejä luettu viime päivinä. Amatöörinä etsin vielä kaikki mahdolliset vinkit, kun ne ei oo vielä iskostuneena takaraivoon :)

Nyt pikkuhiljaa kauppaan ostamaan huomiset tarpeet! Jännittää onnistuuko elämäni ensimmäinen paisti!!!

AURINKOISTA VAPPUA!!!!!

Nautinnon aineksia

En tiedä onko se joku ikäkriisi vai mitä, mutta oon viime vuosina miettinyt oikeesti aika tarkkaan, että mistä nautin. Mitkä on niitä todellisia onnen hetkiä. Ja mitä enemmän mietin, niin sitä enemmän tajuan, ettei siihen tarvitse juuri mitään. Kynttilä ja teen juominen viltin alla on jo omiaan luomaan rauhaa ja hyvää oloa, joka on minulle onnea. Haluaisin karsia kaiken ylimääräisen pois, josta saaan enemmänkin vain taakkaa kuin energiaa. Haluan nauttia asioista ja unohtaa kaiken stressin.

Ruoan laitto. Sen opin jo pienenä. Muistan olleeni "kesätöissä" kotona (varmaan joskus 12-13v iässä) laittaen arki-iltojen päivällisen. Se opetti hyvin. Vieläkin keittiön reseptikirjojen seasta löytyy sininen ruutuvihko, johon äidin ohjeiden mukaan kirjoitin päivän ruoan reseptin ja tarkat teko-ohjeet. Sieltä otan paljon vaikutteita nykyisiinkin arkiruokiin. Joitain olen ehkä itse modifioinut myöhemmin ja keksinyt uusia. Esimerkkinä kaalilaatikkoa modernisoin myöhemmin feta-kaalilaatikoksi. Toi kivasti lisämakua lisäämällä fetaa ja tekemällä pienenpieniä muutoksia.  Kaikkia itse kokeilemiani ja toimivia reseptejä olen sitten aina lisäillyt lapsena aloittamaani vihkoon myöhemmin.

Arjessa ruoanlaitto on ollut aika puuduttavaa ja välillä unohdan sen olevan oikeasti kivaa.. Arjen melskeessä toivoisi, ettei ruoanlaitto veisi aikaa yhtään. Onneksi on puolivalmisteet, koska aniharvoin ostan valmisruokia - jos ollenkaan (poisluettuna pikaruoka, silloin tällöin). En nykyään pidä edes valmiiksi maridoiduista tuotteista, mutta en voi sanoa olevani niin täydellinen, että tekisin jokaisen ruoan alusta asti ja keittäisin lihaliemenkin luista :D Silloin kun ruoan laittoon on aikaa, niin se on tosi rentouttavaa. Mitä enemmän makuja ja värejä, niin sitä parempi fiilis tulee! .....ja parhaan palkinnon saan joka kerta, kun mies ja lapset kauhovat lautaset tyhjiksi ja kehuvat jotain uutta kokeilua! Se on hyvä mittari, että kannattaa kokeilla uusiksi!

Rakastan myös tavallisia ruokaohjelmia. Eli siis ruokaohjelmia, joista saa vinkkejä ihan tavalliseen ruoanlaittoon. Tällainen oli Kaappaus keittiössä. Sieltäkin nappasin tosi monta mielenkiintoista reseptiä ja ideaa. Omat iänikuiset perusvarmat safkat, kun alkaa muutaman viikon ringin jälkeen tökkimään.. Sainkin viime kesänä lahjaksi Kari Aihisen Kaappaus keittiössä reseptikirjan. Mitä kokeilin sieltä ekana: no mutakakkua tietenkin :D Toinen kokeilemani resepti sekä ensimmäistä kertaa valmistamani ruoka-aine oli kvinoa. Taisi olla kirjan ihan ensimmäinen resepti, joka oli papu-kvinoa salaatti! Toimii! Mahtavat maut! Mutta löytyi sieltä paljon, paljon muitakin herrrrrrrkullisia reseptejä! Suosittelen selailemaan ja testaamaan!

Seuraavaksi mielessä onkin jo vappu ja sen menu! Viime vuonna vapun aikaan tein itse ensimmäistä kertaa simaa! Munkkeja olin aiemmin paistanut, mutta päätin tehdä samalla niitäkin. Ollaan parina viime vuotena juhlittu vappua vähän isommalla porukalla vappupäivänä ja niin aiotaan tehdä tänäkin vappuna. Olen lähiruoan vankkumaton kannattaja ja jos vaan voin ostaa suoraan tuottajalta, niin teen sen ehdottomasti!! Päätin siis kokeilla ensimmäistä kertaa vapuksi naudan sisäpaistia. Ostin lihan muutamia viikkoja takaperin suoraan tuottajalta tästä läheltä. Pala oli 2,2kg:n kokoinen eli juuri passeli vappujuhliin. Se on saanut nyt rauhassa raakakypsyä ja olen etsinyt siihen erilaisia reseptejä tässä viime aikoina. Hyvin yksinkertaisella mennään ja toivotaan, että vieraille maistuu. Siman ja munkit jätin tällä kertaa tekemättä, mutta vieraat lupasivat tänä vuonna tuoda ne tullessaan, joten ilman näitäkään herkkuja ei tänä vuonna jäädä!! Laitan sitten vapun jälkeen kuvaa ja reseptiä ja kerron kuinka kävi!!

Mutta tässä taas yksi asia, jonka sisällöstä tämä blogi tulee osin koostumaan! Aurinkoista illan jatkoa :)

Pakoa hetkestä

Oon löytänyt uusia iloja elämääni ja tässä niistä ensimmäinen: kirjat!

Huomasin ensimmäistä kertaa elämässäni istuvani takapihalla auringossa lukemassa kirjaa - miettimättä mitään muuta! Ei vitsi miten hyvältä se tuntui! Lapset leikkivät vieressä ja minä lueskelin rauhassa ja nautin keväästä! En ole koskaan ollut mikään innostunut lukija. Olen saattanut lukea kaksikin kirjaa putkeen ja sitten on saattanut mennä helposti 3 vuotta lukematta yhtään. Tai sitten yksi kirja on seissyt yöpöydällä parikin vuotta ja siitä on luettuna ehkä se 10 ensimmäistä sivua. Ei ole vaan jaksanut/ehtinyt rauhoittua lukemaan. Tänään tilanne on aivan toinen ja innostun hyvistä tarinoista - oli ne sitten todellisia tai fiktiivisiä. Ne tarjoavat pienen hetken vapautta jossain aivan muussa ympäristössä :) Kirjasto onkin tullut viimeisen vuoden aikana uudestaan takaisin elämään opiskeluaikojen jälkeen.

Seuraava teksti on ehkä enemmän muistilista itselleni kirjoista, joita olen viimeisen vuoden sisällä lukenut. Olen toki laittanut myös suosituksen perään, mikäli kirja kannattaa lukaista! Mutta, kuten alta pystyy lukemaan, niin mikään analyyttinen kirja-arvostelu tämä teksti ei ole enkä sitä sillä haekaan ;)

Viime kesänä päätin, että otan loman levon kannalta ja kävin hakemassa kirjastosta summamutikassa pari kirjaa. Luin lähes yhteen putkeen Eve Hietamiehen kirjat Yösyöttö ja Tarhapäivä (mielettömän hyviä, suosittelen!!!). Sitten tuli Jari Tervon Kallellaan (no, ihan ok. Vähän takkuista makuuni). Jonkin neljännenkin kirjan luin, mutta siitä on jo sen verran aikaa, etten muista millään mikä se oli. Muistaakseni Eve Hietamiestä sekin. Puolinainen (kiitos Google!). Ihan ok, mutta aika surullinen.

Luin myös Teräsmiehen morsiamen sekä Niin paljon kuuluu rakkauteen – nämä myöskin Eve Hietamieheltä (olin napannut ensimmäiset kaksi hänen kirjaansa summamutikassa kesälomalle ja uskoin, että muidenkin täytyy olla hyviä :D ). Niin paljon kuuluu rakkauteen oli kepeää luettavaa ja mukavaa, kun olin kirjaan liittyvää tv-sarjaa aikanaan seurannut (Sydän toivoa täynnä). Muistin henkilöiden kasvot ja äänet kirjaa lukiessani. En pitänyt yhtä paljon Teräsmiehen morsiamesta. Hyvä kirja sinällään aiheena, mutta jotenkin ahdistava. Pelkkää riitelyä alusta loppuun – jota en jotenkin jaksanut siinä mielentilassa lukea, kun mm. työpaikan ilmapiiri oli pelkkää riitaa. Kirjoissa olen yrittänyt päästä nimenomaan ”pakoon” ihan muuhun maailmaan ja unohtaa kaiken tuon. Kai siinä ihan onnellinen loppu oli, mutta tunnelma kirjassa ei ollut miellyttävä.

Sitten löysin suosituksesta Enni Mustosen kirjoja. En tiedä mikä Suomen lähihistoriassa kiehtoo, mutta jostain syystä se on aina kiinnostannut minua. Ensimmäisenä luin Koskivuori -sarjan. Aivan mieletöntä luettavaa, SUOSITTELEN lämpimästi!! Siihen kuuluu viisi kirjaa ja jokainen kirja menee saman kylän ja kahden suvun hirstoriaa eteenpäin. Kirjan kertojana toimii aina uudempi sukupolvi. Tästä innostuneena luin saman kirjailijan Pohjantuulen tarinoita -sarjan, joka koostuu kolmesta kirjasta. Vähän saman tyylinen kuin ensimmäinen kirjasarja, mutta kertoo Lapin sodasta ja saksalaisista sotilaista ja heidän suhteistaan suomalaisiin naisiin! Tästä innostuneena päätin vielä lukea Syrjästä katsojan tarinoita -sarjan. Tämä kertoo Suomen historiasta 1800-luvun lopulta aina 1900-luvun alkupuolelle asti. Kertojana on nuori piika, joka pikkuhiljaa etenee emännöitsijäksi asti ja työskentelee Suomen silmää tekevien henkilöiden palveluksessa (mm. Topelius ja Sibelius). Hän kertoo sekä omasta että isäntäperheen elämän menosta. Näitäkin kirjoja on kolme. Tässä kohtaa jotenkin väsähdin, koska kaikki kirjailijan kirjat ovat olleet hyvin samantyyppisiä. Taisin väliinkin lukea jotain muuta, mutta palasin lopulta viimeiseen kirjaan takaisin ja tykästyin todella. Nyt en malta odottaa, että tänä vuonna tähän sarjaan pitäisi tulla jatkoa. Neljättä kirjaa siis odotellessa ;)

Luin myös väliin muuta historiaa, kuten Mirjam Bollen ”Jotta saisit tietää”. Kirja kertoo juutalaisvainoista ja sisältää Mirjamin itsensä kirjoittamia kirjeitä miehelleen juutalaisvainojen alusta keskitysleirille saakka. Kirja kuvaa hyvin sen aikaista tilannetta, mutta oli välillä hieman vaikeaselkoinen vaikeiden termien (saksaksi) ja jatkuvasti lisääntyvien nimien vuoksi. Mutta tunnelmaan siinä pääsee. Jotenkin keskitysleirillä kuvatut tilanteet on ehkä helpompi kuvitella, kun olen vieraillut Auschwitzissä sekä Birkenaussa vuosia sitten ja nähnyt tilat, joissa juutalaisia pidettiin. Järkyttävää. Siitäkin voisin kirjoittaa vaikka ja mitä, mutta jätetään se nyt kuitenkin.

Hetki sitten luin myöskin suosituksesta Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää. Todella mahtava ja koskettava kirja, jonka suosittelen lukemaan. Melko paksu kirja, muttei tehnyt tiukkaakaan lukea :) Toinen minulle suositeltu kirja oli Maija Asunta-Johnstonin Punapukuisen naisen talo. Siinä jos missä käytiin läpi elämää, jotan minä haluaisin elää. Ostaa talo jostain pienestä kylästä, viljellä ja säilöä ja elää ihan tavallista elämää yhdessä luonnon kanssa. Ei siis mikään ekokirja, vaan todellinen hyvän mielen kirja. Kirjailija osti Unkarin syrjäkylästä itselleen ”kesämökin” ja alkaa laittamaan sitä sekä sen puutarhaa. Hän saa siitä itselleen ihanan pakopaikan elämän melskeen keskellä. Olen kuullut, että tähän kirjaa on jatkoakin ja sen jatkonkin haluan jossain vaiheessa etsiä käsiini.

Aloitin myös jossain välissä lukemaan mielenkiintoiselta kuulostanutta kirjaa Tappelija, jonka on kirjoittanut John Branch. Se kertoo nuoresta NHL -kiekkoilijasta, joka kuoli 28-vuotiaana. Se nosti esiin nimenomaan lajin väkivaltaisuuden ja sen vaietut ongelmat. Myönnän, en jaksanut lukea 60 sivua pidemmälle. Kirja oli niin täynnä outoja nimiä (en seuraa NHL:ää) ja tilastoja. Ehkä luen sen vielä joskus, mutta en tässä tilanteessa jaksanut keskittyä asiaan sen enempää.

Tällä hetkellä yöpöydälläni odottaa vielä kaksi kirjaa. Olen aloittanut lukemaan kirjaa Läsnäolon voima (Eckhart Tolle), jota kautta olen yrittänyt löytää uusia näkökulmia ajatteluuni. Olen yrittänyt sitä kautta myös löytää apuja siihen, että pystyisin paremmin sulkemaan mielestäni pois turhat asiat. Luen sitä hieman hitaamman puoleisesti, mutta eiköhän se siitä vielä suttaannu. Kevyempänä versiona tämän rinnalla olen aloittelemassa Lisa Seen Lumikukka ja salainen viuhka -kirjaa. Siinä suunnataan Kiinaan ja sen historiaan. Uskoisin, että on ihan mielenkiintoinen luettava. Yritän muistaa kertoa fiilikset kirjasta, kunhan saan sen luettua.

Huh, kaikenkaikkiaan olen 10 kk aikana lukenut 20 kirjaa. Poislukuen kirjat, jotka olen mahdollisesti unohtanut. Jätin myös pois laskuista lasten pidempiä satukirjoja, kuten Onneli ja Anneli, Kolme iloista rosvoa ja Uppo Nalle, joita olen lukenut niitä ääneen lapseni kanssa. Aika hurja määrä ihmiselle, joka ei niin välitä lukemisesta ;) Kirjojen maailmaan on vaan niin helppo hukkua ja voi todella unohtaa kaiken ylimääräisen. Ja se on muuten rauhoittanut myös nukkumaan menoa, kun ei tule toljotettua tv:tä. 

Näitä listatessa tajusin, että kirjoilla ei ole juurikaan yhteistä (ellei näitä Suomen historiaa eri tavalla sivuavia Mustosia lasketa lukuun). Eli aika laidasta laitaan eri maailmoihin on tullut heittäydyttyä! Täytyy sanoa, että asiakirjoja jaksan lukea aika huonosti, mutta nyt kun lukemisen makuun on päässyt, niin pitää kokeilla jossain vaiheessa niitäkin!

Auringon varjopuolet.....

Viimeiset päivät on menneet lähinnä arjesta selvitessä. On väsyttänyt ihan roimasti ja lähinnä olen koonnut itseni saadakseni kaikki arkiaskareet tehtyä! Tänään istuin pihalla auringossa ja katselin lasten pyöräilyä. En tiedä oliko se aurinko vai se, että tänään ei oikeasti ollut mitään ohjelmaa, mutta tänään sain aikaiseksi pitkästä aikaa jotain normaalista poikkeavaa.

Päivällisen jälkeen meni ns. kuppi nurin. Tällä kertaa ei huonolla tapaa ;) Pitkän aikaa on pistänyt silmään ruokailuvälineet ja lasit. On ottanut ihan törkeesti päähän lasit, jotka ovat haalistuneet/harmaantuneet sekä teräksiset ruokailuvälineet, jotka on tummuneet ja ottaneet itseensä kaikennäköistä vuosien varrella. Onhan nekin jo toistakymmentä vuotta olleet päivittäisessä käytössä.

Tutkailin nettiä hetken ja löysin ohjeet. Nyt alkaa olla urakka valmiina.

Aterimet puhdistin niin, että keitin n. 1,5l vettä ja laitoin sinne sekaan 1dl astianpesuainetta. Kun pesuaine ja vesi oli kunnolla sekoittuneet, niin lisäsin aterimet sekaan (muutamassa osassa, sillä eihän ne kerralla sinne mahtuneet). Pienensin levyä ja annoin liota siellä n 15-20minuuttia. Sen jälkeen pesin ne normaalisti tiskiaineella ja huuhtelin hyvin sekä kiillotin kuivatessa. Nyt ne ovat kuin uudet!! Lasit puhdistin niin, että laitoin vadin täyteen jääkylmää vettä. Laitoin sinne ohjeen mukaan kloriittia ja laitoin lasit n. 30min ajaksi likoamaan. Sen jälkeen sama systeemi kuin aterimille. Ihanaa, kun on puhdasta. Toinen vastaavanlainen ongelma on ollut aivan ihanat Pentikin Vanilja -sarjan tee-/kahvikupit. Rrrrrrakastan niitä ja juon niistä päivittäin. MUTTA, kuten arvata saattaa, niin se on jättänyt jälkensä kivoina rusehtavina rantuina reunoihin. Kiitos Googlen, löysin ohjeen, että ihmesienellä hoituu nämä. Ja niin hoituikin ;) Nyt kehtaa taas laittaa kupit pöytään vieraita varten!!

Aurinko on ollut aivan mahtava, mutta se tuo mukanaan myös varjopuolensa. Talvisaikaan en kiinnitä mitään huomiota pölyyn tai likaan (normaalin viikkosiivouksen jälkeen), mutta auringon paistaessa ikkunat on sen näköiset, kun niitä ei ois pesty ikinä. Samoin lattialla näkyy läikkiä ja joka puolella tuntuu olevan ällöttävää. No, vietin parhaan aurinkoisen ajan ulkona. Vältän lika-ahdistusta vielä toistaiseksi kieltämällä sen olemassaolon ja nauttimassa ulko-ilmasta. Kai tuonkin ahdistuksen poistoon löytyy oma aikansa sitten joskus....... ;)