Feelin' good!

Sunnuntai aamu alkoi aika erilaisissa merkeissä. Meidän ikkunan alle oli löytänyt joku suloinen pieni kissa. Sellainen Karvisen värinen ;) Mies oli keittelemässä kahvia ja puuroa, kun huuteli minut keittiöön katsomaan. Lapset oli jo nenät kiinni ikkunassa, kun siinä maukui kaunis kissa. Koitin antaa vettä, mutta tämä nyrpisti sille vain nenäänsä. Selkeästi oikein tuttavallinen kotikissa. Ei edes lapsia säikkynyt. Soitettiin löytöeläintalolle, josta neuvottiin tuomaan kissa heille. Kyseltiin toki ensin Facebookin paikallisryhmästä josko joku kissan tunnistaisi. Ei tulosta. Koitettiin laittaa kissa pahvilaatikkoon (koska meillä ei ole eläimiä eikä niiden kuljetusvälineitä), no sehän tuli sieltä läpi heti kun auto liikahti. Piti keksiä Plan B, koska autolla ja meidän välineillä ei kissaa saataisi vietyä. Soitettiin löytöeläintaloon uudestaan ja sieltä tultiinkin melko pian kissaa noutamaan. Leikittiin sen kanssa sen aikaa autotallissa. Lapset oli ihan haltioissaan ja myös löytöeläintalon nainen oli tyytyväinen. Kertoi, että näin kesäaikaan harva ottaa yhteyttä tuntemattomien kissojen kanssa. Yhteydenotot alkavat vasta marraskuun räntäsateille :( Kyllä tässä vapaana kulkee erinäisiä kissoja, mutta ne tunnistetaan kyllä ja ne eivät edes sisään pyri. Toivottavasti omistaja löytyy ja kisu pääsee palaamaan omaan kotiinsa :)

Eilinen prässäysurakka, josta mainitsin saatiin myös alkuun! Ja tänään olisi kuulema hyvä lähteä vielä vähän katsastamaan josko uusiakin yksilöitä saataisiin prässättyä. Sovittiin, että voidaan pieni metsäretki tehdä tänäänkin :)

Nyt itse aiheeseen;
Yksi harrastuksista, josta on tullut osa viikoittaista eloa on Body balance. Ihan parasta. Kävin tunneilla aikanaan vuosina 07-09. Esikoisen ympärivuorokautinen raskauspahoinvointi sai lajin jäämään, kun tunneille en viitsinyt lähteä oksentamaan ja sitten se vaan jäi. Kun aloitin taas oikeasti vähän aktiivisemmin lasten jälkeen huolehtimaan omasta hyvinvoinnista vuoden 2013 alussa, niin palasin ensimmäisenä balancen pariin enkä ole sieltä enää pois jäänyt. Se on sekoitus Thai Chi:tä, joogaa ja pilatesta. Kaikki tehdään kehon omalla painolla paljain jaloin. Tunnit koostuvat pääosin samasta kaavasta:
1. Alkulämmittely
2. Aurinkotervehdys
3. Jalkojen voima
4. Tasapaino
5. Pilates osuus (vatsa+selkä -kappaleet)
6. Rangan kierrot
7. Eteen taivutukset
8. Rentoutus (arvatenkin sen ihanin osuus :D)

Tästä YouTuben videossa pääsee vähän jyvälle mistä on kysymys. Rauhalliselta ja helpolta näyttää, mutta hien saa päälle ja jalat hapoille niin halutessaan ;)

Kävin myös joskus vuosia sitten aktiivisesti salilla, mutta se vaan jäi. Ei ollut kuitenkaan pidemmän päälle mun juttu. Mies sitten myöskin vuosia sitten ilmoitti, että jos meillä on joskus autotalli, niin hän kyllä haluaa sinne sitten oman "salin". Sinne sitten tänne muutettua hankittiin pieni salisetti. Viime kesänä tehtiin mulle oma ohjelma ja tein sitä viime kesän ajan. Syksyllä motivaatio lopahti taas siihen hommaan - ehkä kahdesta syystä. Salihomma ei välttämättä oo pidemmän päälle mun juttu ja toisekseen autotalli on kylmä ja niin suurta intohimoa mulla ei liikkumiseen ole, että lähtisin sinne pakkasella rautaa nostamaan :D Nyt kun ilmat on taas lämmenneet, niin aloin balancen rinnalle nostelemaan tätä viime kesäistä harrastusta. Siinä ei ainakaan matkaa voi käyttää tekosyynä jos ei huvita lähteä salille!! Kuten kuvasta näkyy, niin mikään trendisali ei ole kyseessä, koska työkaluhyllyt yms. ylimääräinen roipe näkyy takana, mutta kyllä se asiansa ajaa ja lihakset siellä saa kyllä kipeiksi ;) Ja kyllähän se on myönnettävä, että kun kaverillekin hieroja sanoo, että kyllä tässä iässä pitäisi jo todellakin keskittyä kehon huoltamiseen, niin ei kai sitä enää voi tuudittautua nuoruuteenkaan :)

Ja kyllä, autotalli on josksu toiveissa saada puolilämpimäksi ja eeeeeeehkä jopa himpun verran silmiä hivelevämmäksi. Jotain suunnitelmiakin jo on, mutta hirveesti ei olla lähdetty vielä muutoksia tekemään mm. seiniin, koska ne menis kuitenkin uusiksi jos/kun eristeitä laitetaan. Se on siis jäänyt kaiken muun jalkoihin... Ehkä sekin sitten joskus tulevaisuudessa! Ja hei, se on kuitenkin autotalli.

Eilen oli yksi niistä konkreettisimmista hetkistä, kun huomasi liikunnan merkityksen. Ensin pahin ähky pois kävelemällä ja lihasjumppaa päälle. Siihen viittasin tämän postauksen otsikollakin. Lasten jälkeen halusin tiputtaa kaikki raskaudesta (ja syömisestä!!) tulleet ylimääräiset kilot ja 8kg sainkin silloin vuonna 2013 pudotettua eli pääsin toivomaani tulokseen. Siitä asti olen pyrkinyt pitämään enemmän ja vähemmän menestyksekkäästi liikunnasta kiinni. Mitä väsyneempi kausi on menossa, niin sitä enemmän tulee mussutettua herkkuja (=suklaata) ja jäätyä mielummin peiton alle sohvan nurkkaan. Nykyään syömisen seuraaminen on lähinnä sitä, että kun huomaan syöneeni suklaata useampana päivänä peräkkäin, niin pyrin pitämään myös usean päivän tauon kaikesta herkuttelusta ja keskittymään terveelliseen syömiseen. Olen löytänyt itselleni sopivan ja monipuolisen tavan syödä ja liikkua. Enää ei ole väliä montako kaloria olen päivän aikana syönyt tai kuinka paljon viikon aikana liikkunut, pääasia että on liikkunut. Saati sitten, että seuraisin enää aktiivisesti vaa'an lukemia.. Pyrin (ja ideaalitilanteessa tää joskus jopa toimiikin) siis tasapainottamaan syömistä ja liikuntaa niin, että kroppa voi hyvin. Helppoa se ei ole ja välillä tuntuu, että jopa nuoralla tanssimista.

Hyvinvointi mulle henkilökohtaisella tasolla on sitä, että voin hyvin ja se näkyy uloskinpäin. Eli peilikuva on ok, vaatteet tuntuu hyviltä päällä (ei siis kiristä ja purista!!) ja naama ei oo näkkärillä. Toki siihen vaikuttaa ulkoinen habitus eli mukavannäköiset vetimet ja mielummin vielä ei bad-hair-day:tä ;) Lisäksi siihen kuuluu spontaaneja vapaapäiviä. Eli vältän viimeiseen asti isojen suunnitelmien tekemistä viikonlopuiksi tai vapaapäiviksi tai lomiksi, jotta voin sitten halutessani käyttää sen fiiliksen mukaan. Olen melkoinen erakko, joten viihdyn parhaiten yksin ja perheen kesken. Toki ilman ystäviä ja muita läheisiä ei elämä olisi mitään eli myös aika-ajoin ystävien ja läheisten tapaaminen on osaa sitä hyvinvointia. Kaikkea sopivissa annoksissa! Jotenkin nyt kun oon tietoisesti pyrkinyt vähentämään stressiä ja jätän mm. KAIKKI ylityöt pois, niin oon huomannu, että liikunta maistuu taas ihan eri tavalla ja oon jaksanu touhuta kaikkea mukavaa. Tästä flow'sta aion todellakin pitää kiinni :)