Keskiviikkona uimakoulun jälkeen esikoinen tuli iltakymmeneltä makkariin ja sanoi, että maha on kipee. Aateltiin eka, että on vaan väsyny tai jotain, mutta kun alkoi puhua, että oksettaa, niin alettiinkin sitten tekemään olkkariin petiä. Pyyhkein tietysti sohvan vuoraten. Mies sanoi siirtyvänsä sohvalle seuraksi, koska vauva ois joka tapauksessa mun hoidossa yön. Kauaa siinä ei mennytkään. Yhen maissa alkoi oksentaminen. Puoli seiskalta oksensi toistamiseen. Kun mies lähti töihin, niin hän herätti mut sohvalle. Yheksän maissa taisi tulla viimeisen kerran kaikki ylös. Kevyt juttu - ajattelin. Ehkä se kuitenkin oli jotain muuta. Päivä meni levätessä ja seuraavana yönä lähti vielä uudestaan. Onneksi tyttö on jo niin iso ja fiksu, että ymmärtää ämpäristä. Keskimmäinen versio ei ainakaan viime vuonna tehnyt muuta kuin työsi ämpäriä pois...
Lauantaina oltiin jo koko perhe istutuspuuhissa takapihalla ja vointi oli hyvä. Ainoastaan mulla oli vatsa tosi kipeä. Sain vinkin, että kun joku perheestä sairastuu tai on riski saada vatsatauti, niin kannattaa syödä kokonaisia valkopippureita. Tuottavat kuulema vatsassa limaa, joka poistaa pöpöjä? Oli totta tai ei, niin kävin perjantaina niitä ostamassa ja olen niitä siitä asti vedellyt n. 10kpl/pv. Ainakin toistaiseksi olen vielä pystyssä! Niinhän siinä kävi, että sunnuntaina varmistui, ettei kyse ollut mistään uimahallin kloorista tai ruoasta tullut juttu, vaan keskimmäinen aloitti sunnuntaina oman osuutensa. Onneksi oli vielä hereillä. Oli itse tullut pois sängystä, kun on outo olo ja laattasikin sitten mukavasti pitkin olkkarin lattiaa. MUTTA, me selvittiin vain ja ainoastaan lattian pesulla! Ensimmäistä kertaa ei ollut koko sänky pyykissä. Tätä kesti yhden yön. Ja nyt sitten pidetään peukkuja, että oltaisiin terveisiä. On nimittäin nyt menossa toinen terve päivä! Toki, vasta 2/5 on sairastunut ja kokemuksesta tiedän, että se harvoin jää vain siihen kahteen. Mutta onnea on, jos lapset olisi nyt oman osuutensa hoitaneet.
Lasten nukahdettua oltiin moderni pariskunta ja laiteltiin wa-viestejä pitki iltaa. "Mikä siellä on vointi?" "Onko levotonta?" "Toivotaan, että saatte siellä nukkua." Puhuttiin miehen kanssa, että meidän vahvuus on kriisinhallinta. Eli lapsiperheessä se tarkoittaa näitä poikkeustilanteita, kun joku sairastaa oikein kunnolla tai on jotain muuta akuuttia. Kesällä, syksyllä ja talvella se oli mun raskausaika. Keväällä se oli pojan sairaalareissut, kun vauva oli vasta kahden viikon ikäinen. Nyt se oli vatsatauti. Jostain syystä me toimitaan lähes saumattomasti yhteen. Työnjako on nopeasti jaettu ja molemmat hoitaa oman tonttinsa luotettavasti. Tiimi toimii siis hyvin! Vaikka kukaan ei toivo näitä poikkeustilanteita, niin ne on kuitenkin väistämätön osa jokaista taloutta - oli lapsia tai ei. Ehkä siihen saumattomuuteen vaikuttaa myös rutiini. Ei ole yks eikä kaks tautia, joka me on porukalla selätetty. Toisaalta - meijän tiimi toimii myös muissa ns. erikoistilanteissa. Jos on tulossa juhlat tai jotain muuta, johon tarvitsee käyttää enemmän aikaa. Työnjako on selkeä eikä kumpikaan jää liiallisen työtaakan alle. Arvostan sitä piirrettä tässä parisuhteessa todella paljon!!
Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille! Se on enää kolmea päivää vaille kesäLOMA :)
Kuva lenkiltä viikko sitten! Mitä mahtavin keli! |
Aamuteehetki, ku vauva nukahti ja lapset olivat eskarissa/hoidossa |
Poika kävi poimimassa äidille kukkia <3 |