Asioita, joita en koskaan kuvitellut sanovani

Muutama viikko takaperin nautimme lasten kanssa rauhasta ja kiireettömyydestä syyslomaviikon kunniaksi. Touhua ehti viikkoon mahtua oikein runsaasti, mutta niin myös rauhallisia hetkiä. Yhden yön muistan nukkuneeni vaihteeksi ihan äärettömän huonosti. Joku taisi istua rakon päällä ja vessassa sai juosta ja jokainen kyljenkääntö on tiedossa. Lopulta 5:30 heräsin enkä saanut enää unta. Lapset kipittivät vuorotellen sitten kainaloon puoli kahdeksan maissa. Makoiltiin siinä pimeässä huoneessa ja kuiskailtiin juttuja. Käytiin läpi tärkeitä asioita, kuten sen, että yön tunnistaa siitä, että katuvalot on vielä päällä. Lapset lähtivät siitä katsomaan pikkukakkosta ja sain torkahdettua vielä vajaaksi tunniksi ennenkuin lähdin laittamaan aamiaista.

Aamupala meni katsellessa ulos ikkunasta, sillä syyslomaviikolla satoi VIHDOIN se kauan odotettu ensilumi. Eihän se myöhässä missään nimessä ollut, mutta lasten kanssa sitä on odotettu jo pitkään. Aiemmin lokakuussa oltiin kaivamassa jo suksia kaapista ja poika halusi soittaa vaarille ja kysyä voisiko päästä pilkille. Vaari lupasi, että talvella mennään, mutta poika vähän ihmetteli miksi, kun talvihan oli jo ihan selkeästi tullut :) Lumisessa säässä kävelimme ensimmäisten hiutaleiden sataessa hakemaan tukivyötä. Nämä liitoskivut ovat menneet niin pahaksi, että ilman tukivyötä on ollut turha kuvitella kävelevänsä postilaatikkoa pidemmälle ja eipä se auta juuri enää edes sen pidemmillä matkoilla :( No, kotiin päästyämme lapset jäivät ulos, kun itse menin sisälle laittamaan lounasta.

Ennenkuin sain lapsia, en tiedostanut, että tiettyjä asioita pystyisi tapahtumaan - ja yleensä vielä usein. Näitä ovat mm. jatkuvasti keittiönlattialta sukkaan liimaantunut riisi, oman vessarauhan menetys, legopalikan päälle astuminen (ei yhden eikä kaksi kertaa) ja muita vastaavia klassikoita. Kyseisen ensilumipäivän aikana päästin myös suustani lausahduksen: "Älä nuole sitä terassia", kun poika yritti nuolla terassilta ensilunta suuhunsa. Niin, ei todellakaan lause, jota ylipäätään päästäisi suustaan. Kerroin huvittuneena asiaa myös miehelleni ja sain vastauksen, että menee toissakesäiseen kategoriaan "älä nuole kiveä" kanssa :D

Vauvaa odotetaan jo innolla. Vaikka olo on mitä on, niin vauvasta on selkeästi alkanut tulla jo osa päivittäisiä juttuja. Tyttö käy halimassa ja suukottamassa iltaisin mahaa ja päivittäin lapset sivuavat, että mitä sitten touhutaan, kun vauva tulee. Ollaan jo kasattu sänky ja ehkä tärkeimpänä on tällä viikolla tullut äitiyspakkaus <3 Voi sitä onnea, kun pääsi availemaan ja tutkimaan pakkausta. Erityisen ihanaa oli seurata tulevan isosiskon reaktioita. Hän kävi jokaisen tavaran pakkauksesta läpi ja ihmetteli miten pieniä ne kaikki vaatteet ja tavarat olivatkaan :) Ihana päästä sitten jossain vaiheessa oikein tosissaan pesemään ja laittamaan kaikkea valmiiksi.

Vuodena 2016 pakkaus kokonaisuudessaan Kelan sivuilta.

Ihanaa, kun laatikossakin on vähän kuvaa. Esikoisen laatikossa taisi lukea isolla KELA :D

Ihania värejä ja kuoseja!

Kyllä näillä taas pääsee hyvin alkuun!

Valot pimeyksien reunoilla

Onpa ollut ihana viikko. Jossain vaiheessa tuntu, ettei nää olot helpota ikinä. Tuli vaan aamuja ja taas uusia voimattomia ja huonoja päiviä. Nyt oon alkanut oikeasti herätä siihen, että musta on taas johonkin. Ei isoon, mutta johonkin. Tällä viikolla on ollut ohjelmaa oikein olan takaa. Käytiin vähän shoppailemassa äitin kanssa äitiysvaatteita (omat paidat ei enää oikein menneet vatsan alle asti), jotka sain sitten itselleni synttärilahjaksi :) On käyty hakemassa entiseltä työkaverilta vaunut, jotka ostettiin kun jäi heiltä tarpeettomiksi. Kävin työpaikalla tyhjäämässä pöytäni, koska päätin määräaikaisen sopimuksen päättyessä ns. irtisanoa itseni eli nyt voin taas pitkästä aikaa hengähtää hetken ja nauttia kotona olosta lasten kanssa ennen äitiyslomaa ja uusia tuulia :) Olo oli yhtenä päivänä niin hyvä, että jaksoin kotona pestä pyykkiä ja lakaista etupihaa, laittaa ruokaa ja mitä sitä nyt tavallisesti kotona tekee. Jopa nämä askareet tuntui parhaalta pitkään aikaan, koska MÄ JAKSOIN!!!! Olin ihminen, joka teki hommia. En oksentanut kesken kaiken, päänsärky ei ajanut sänkyyn eikä edes supistanut!! Okei, nyt vähän narrrrasin, koska sen jälkeen ilta meni suppareita sängyssä rauhoitellessa. Seuraavana aamuna tuntui kun joku olis hakannut koko kropan. Mutta parasta oli, että pystyin siihen.

Oon tässä pikkuhiljaa oppinut siihen, että ei kannata tehdä liikoja. Vaikka olo sillä hetkellä sallisi ja tekis ihan sairaasti mieli tehä rästiin jääneitä kotijuttuja, niin ei kannata. Yhen tai kahen jutun tekemisen jälkeen on pakotettava itsensä hetkeksi katsomaan telkkaa tai lukemaan kirjaa - ylipäätään lepäämään. Niin pysyn suurinpiirtein järkevässä kunnossa :) Eilen vähän napsahti, kun tuntuu, että tää koti on aivan kamala kaaos. Kolmisen kuukautta on mennyt aikalailla vaan päivästä toiseen selviytyessä, joten voi vaan kuvitella mitä se tarkottaa kodin järjestykselle. Totta kai perussiivouksesta, puhtaista vaatteista yms. pakollisesta on huolehdittu, mutta nää vähemmän pakolliset on sitten jääneet vähän oman onnensa nojaan. Ikkunat, lattianpesu, tavaroiden järjestäminen, pihan syyskuntoon laittaminen ja kaikki ei-niin-jokapäiväinen homma on kokonaan odottamassa tekijäänsä. Varsinkin nyt kun on tässä kotona taas enemmänkin, niin näkee jokaikisen ongelmakohdan ja ne oikein viiltää pään sisällä ja osoittaa, että etkö ole laiskimus saanut tätäkään aikaiseksi. Samalla toisaalta taputan itseäni lohduttavasti olkapäälle ja selitän, että tiedät missä kunnossa olet ollut viimeiset kuukaudet - anna itsellesi armoa, nyt Sinulla on aikaa tehdä näitä asioita ihan rauhassa. Enkä usko, että meillä silloin tällöin piipahtaneet vieraatkaan ovat pistäneet merkille tämän emännän (ennemmän omien korvien välissä loistavaa sotkua) tekemättä jääneitä töitä.

Tänään on tarkoitus aloittaa projekti "jälleen kiinni elämään" :D Sovittiin lasten kanssa, että leivotaan tänään itse Karjanapiirakoita. Olen kerran aiemmin leiponut niitä itse, mutta siitä on about 17 vuotta, joten opetellaan lasten kanssa yhdessä. Meinattiin saada piirakat valmiiksi iltapalalle, niin sitten voidaan istahtaa sohvalle herkuttelemaan ja katsomaan porukalla Haluatko miljonääriksi :)

Kuviakin lupaan aivan varmasti pian. En ole yksinkertaisesti jaksanut kaivaa kameraa esille, mutta pian sen teen ja sitten annan kuvien kertoa niistä ihanista jutuista, joita olen jo vauvaa varten saanut tai hankkinut. Ja pitäähän sitä tietysti vähän päästä esittelemään myös mun uutta äitiysmuotia. En oo kyllä kummankaan aiemman raskauden aikana tuntenut itseäni yhtä tyylikkääksi, joten kiitos äiti :) <3

Yhden päivän herkkulounaasta sain kuitenkin kuvan. Pahoittelut kuvan huonosta laadusta. Kamera ei ollut saatavilla ja hyvin muutamia kuukausia palvellut puhelinkin prakasi ja on nyt huollossa. Niinpä kuvan laatu on vanhan Lumian veroinen ;) Mutta tämä jos mikä on HERRRRKULLINEN lounas!

Päivitystä elämään

26.8.2016

Phuuh, viime viikot on olleet niin raskaita, ettei ole paljon voinut koneella istua. Päivät on menneet oksennellessa tai sitten jos on vähän helpottanut, niin nukkuessa. Kävin jopa uudestaan lääkärissä ja pyysin pääsyä tiputukseen, mutta lääkärin mielestä jos ruoka pysyy parikin tuntia sisällä, niin se riittää. "Juo apteekista saatavaa Osmosalia tai Floridalia jos tuntuu, että heikottaa". Jepujee. Välillä tuntuu, että onko nuo lääkärit edes omalla alallaan. Summa summarum, pari viimeistä päivää on taas olleet olon puolesta voitokkaita eli oon oksentanut enää 2-3krt/vrk ja väleissä on lyhyitä hetkiä, kun ei okseta lainkaan. Eli ehkä tää elämä tästä vielä lähtee! Sain jopa vihdoin uuden läppärin vanhan, vähän kulahtaneen tilalle eli nyt taas vihdoin toimii sekin puoli :)

Tänään kävin niskaturvotusultrassa. Olipa niin parasta nähdä pieni vipeltäjä ruudulla. Ja nimenomaan vipeltäjä. Meillä meni jonkin aikaa, että saatiin edes kunnon kuvaa, kun kaveri hyppi ja pomppi sitä tahtia :P Naureskeltiin vielä miehen kanssa kotiin lähtiessä, että pitäiskö tässä vähän huolestua, kun tää oli selkeesti vilkkain lapsi tähän mennessä ja kotona ei oo mitään hissukoita nytkään :D Noooo, pääasia, että kaikki on hyvin! Eiköhän sekin aikanaan selviä minkälainen kaveri siellä köllöttelee!

20.9.2016

Edellinen kerta jäi luonnokseksi, koska vointi ei ole ollut mitenkään hyvä. Pari viikkoa jopa sinnittelin töissä, kunnes tuli käsky kotiin lepäämään. Nyt sitten levätään taas. Pahoinvointi on pääosin rauhoittunut. Viimeiset päivät olen oksentanut enää aamuisin. Eilinen aamu oli poikkeus, jolloin heräämisestä meni kolme tuntia ja kolme laattaa ennenkuin sain aamiaisen pysymään sisällä. Edes vesi tai mehu ei pysynyt mahassa. Onneksi sitten helpotti. Päivä oli aivan mahtava ja pääsin pitkästä aikaa kotoakin pois! Menin aamusta äidin luokse katselemaan päiväksi toisenlaisia seiniä ja pääsin samalla vähän hoitelemaan asioita ja autolla katselemaan maisemia! Oli ihan mahtavaa!
..kunnes koitti ilta ja päivän "rasitukset" puski päälle. Sain kamalan migreenikohtauksen. Onneksi ei mennyt yhtä pahaksi, kun viime keväinen eli säästyin sairaalakäynniltä. Valmistauduin jo henkisesti, että kohta on lähdettävä hakemaan lääkkeet suoraan suoneen (ja toki huoli vauvan voinnistakin oli niissä kivuissa mielessä), mutta onneksi lopulta alkoi rauhoittua. Nyt enää vähän jomottelee ja otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja PÄÄTIN, että nyt päivitän tilannetta - oli olo mikä hyvänsä. On tää raskausaika niin ihanaa!! :)

Mitä muutakaan elämään kuuluisi kuin lepoa ja raskautta, joten siitä jatketaan :P Koin tänään aika hämmentävän hetken. Katselin ruutu.fi:stä eilistä Toisenlaiset äidit -jaksoa. Siinä kerrottiin yksinhuoltajaäidistä, joka odotti toista lastaan. Mitään kummempia tunteita jakso ei herättänyt, kunnes tuli hetki, kun lapsi oli syntynyt. Eikä se itse syntymäkään, vaan se hetki, kun lapsi tarvitsi lisähappea ja kätilö otti lapsen käteensä ja lähti ripein askelin viemään lasta pois salista. Kun kätilö avasi salin oven ja katosi siitä lapsen kanssa sain ihan hillittömän itkukohtauksen. Nousi niin elävästi mieleen se hetki, kun esikoinen syntyi ja hänet kiidätettiin kiireenvilkkaa lääkärille ja teholle. Kävin aikanaan toisen lapsen odotusaikana siitä keskustelemassa pelkopolilla ja sen jälkeen on ollut hyvä mieli asian suhteen. Toisen synnytyksen jälkeen en muista enää panikoineeni asiaa yhtään. Liekö hormoonit tai raskaus syynä tähän, mutta tuli ihan kamala muistikuva siitä, kun näkee, että nyt vauva ei todellakaan voi hyvin ja sitten jo mentiin. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin ja viikon tehohoitojakson jälkeen sain hakea tyytväisen tytön kotiin <3 Mutta ei sitä näemmä silti pääse kaikista pahoista tuntemuksista eroon, vaikka sen kuvittelee kuinka käyneensä läpi. Mitään muuta en tälläkään kerralla toivo kuin että saataisiin hyvävointinen vauva syliin ja päästäisiin koko perhe yhdessä sairaalasta :)

Me on tässä välissä myös ehditty tehdä hankintoja, joita en todellakaan ajatellut tehdä ennen rakenneultraa. Hankintojen tekemättä jättäminen jäi siis yritykseksi :D Yksi ystävä tarjosi sitteriä ja leikkimattoa (jotka tietysti otin ja noudankin heti, kun vointi sen sallii). Toinen ystävä laittoi viestiä, että ootteko miettineet vaunuja. Vaunut ovat tismalleen samanlaiset ja samoihin aikoihin ostettu, kun esikoisen yhdistelmät aikanaan ja tietysti hyväkuntoiset edelleen. Myytiin omat vastaavat pois vuosi sitten tarpeettomana. No heillä tietysti halu päästä vaunuista eroon, joten nekin saadaan sitten jo vähän etuajassa :) Onneks saatiin säilytyspaikka niille vanhempieni luota lämpimästä varastosta, niin ehditään kotona vähän järkkäillä paikkoja. Hassua, enää 4 viikkoa ja ollaan jo puolessa väissä. Mihin ihmeeseen tämä aika katoaa?? Päivisin täällä kotona maatessa tuntuu, ettei aika kulu mihinkään, mutta niin sitä taas huomaa, että eteenpäin on menty.

Nyt jomottelee taas päätä sen verran, että on pakko avata ikkuna ja mennä pimeään makaamaan. Mutta kyllä täältä vielä noustaan - takaan sen ;)

Elämä on kuitenkin aika ihanaa

Parin vähän alakuloisemman tekstin jälkeen on jälleen aika keskittyä vähän mukavampiin juttuihin :) Eilen oli ensimmäinen neuvola. Ne on (oloista huolimatta) niitä mukavimpia juttuja tässä 9kk:n matkassa. Jotenkin tuntu, että nyt vihdoin tää raskaus alkaa etenemään. Viimeiset viikot on vaan podettu oloja ja tuntuu, että viikot ei oo liikkuneet mihinkään. Nyt saatiin jo lähetettä sinne ja tänne ja oli puhetta rakenneultrasta ja kelan papereista, vaikka ne paljon myöhemmin syksyllä vasta ovatkin. Jotenkin tuntuu, että nyt vasta alkoi odotus, kun mahakin on alkanut pikkuhiljaa kasvaa <3 Seuraavaan ultraan odotellaan aikaa parin viikon sisään. JEIJ! Meillä on vielä neuvolassa se luksustilanne, että päästiin tässä ensimmäisessä neuvolassa kurkkaamaan masuun! Siellä se sydän torstaina (tasan 9+0 viikoilla) jyskytti vahvasti.

Ruokapuolesta pakko sanoa sen verran, että ymmärrän tietysti jos ruokavalio on aivan rempallaan, että niitä käydään läpi. Mutta jotenkin kun itsekin syön aika terveellisesti, niin tuntuu vähän pöntöltä käydä niitä asioita läpi. Yritin kyllä sanoa, että tiedän mikä on suositeltavaa, mutta puolisen tuntia käytiin läpi ruokia. Oon vähän sitä mieltä, että maalaisjärjellä pärjää jo pitkälle. Toki vältän raakaa kalaa, maksaa yms. listalla olevaa, mutta koen ettei niistä nyt kannata peikkoakaan tehdä. Mutta onpahan taas muistutettu nekin mieleen :)

On tehny taas pitkästä aikaa mieli alkaa neuloa. Meilläkään lähiässästä ei saa just niitä värejä joita toivoin, joten olis pitänyt lähteä johonkin isompaan markettiin. Siihen musta ei ois ollut missään tapauksessa. Niinpä olinkin taas olevinani ovela :P Menin Novitan sivuille ja tilasin juuri haluamani värit ja muutamaa puikkokokoa lisää suoraan kotiin. Vielä en päässyt kuvia laittamaan, mutta ensimmäistä kertaa kokeilin vähän jotain uutta! Pitänee laittaa kuvat heti ensi viikon alusta, kun saan ne vaan koneelle :)

Kaikesta tästä oloilusta huolimatta elämässä on kuitenkin niin paljon kaikkea mistä voi sängystäkin käsin nauttia, niin nautitaan niistä sitten. Tänäänkin aamulla, kun lapset oli takapihalla, niin makoilin neulomassa takaterassin sohvalla. Meni se vähän aikaa siinäkin. Ilmassakin alkaa jo ihan selkeesti olla syksyn tuloa! Syksy tuoksuu jo ;)

Pohdintaa

Kyllä sitä ihmismieli onkin sekava. En toivo mitään muuta niin paljon kuin että tää pahoinvointi ja oksentelu helpottaisi. Sitten tulee lyhyt hetki, jolloin olo ei ole enää ihan niiiin kamala, niin oon ihan varma, että tää oli tässä ja vauvalla ei oo kaikki hyvin :D Viime viikon lopulla oli lääkäri tähän pahoinvointiin liittyen. Neuvolasta pyydettiin varaamaan aikaa ja varautumaan tiputukseen. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että saisin siitä vain hetkellisen helpotuksen ja en ollut kuivumassa, niin passitti kotiin ja sairaslomalle. Oli aikamoinen pettymys, koska olin jo toivonut edes muutamien tuntien helpotusta oloon nesteytyksellä, mutta sitä ei tullutkaan. Hänen mukaansa asiani ovat hyvin, jos/kun ruoka pysyy parikin tuntia sisällä. "Tällaista se raskaus nyt on".

Terveydenhoitaja oli puhelimessa aivan ihana! Oli jotenkin vapauttava tunne, kun ohjeena oli, että unohda ruokaympyrät ja syö juuri sitä mikä maistuu (ellei se ole kiellettyjen listalla). Kehoitti syömään vaikka pellillisen ranskalaisia jos se vaan maistuisi. No ranskalaiset ei ole maistuneet, mutta tottahan se on, että kaikki raskaampi ruoka maistuu. Olin ajatellut pienessä mielessäni, että nyt syön oikein eriterveellisesti enkä anna pahoinvoinnille valtaa. Edelliset raskaudet meni myöskin oksentaessa ja varsinkin esikoisen raskausaika oli aivan järjetöntä oksentelua. Ostin töihinkin pöydälle cashew -pähkinöitä ja voileipäkeksejä, niin on sellasta järkevää ja pientä naposteltavaa, niin pysyy pahoinvointi kurissa. Kuinka tyhmä sitä olikaan :D Ei auta pienet ja tiheät syömiset, ei vitamiinilisät, ei mitkään. No, nythän ne pähkinät odottelee edelleen syöjäänsä siellä työpöydällä, koska tämä viikko menee vielä kotona oksentaessa. Sitten onkin jo ensimmäinen neuvola.

Sea band -rannekkeet yrittää olla apuna molemmissa ranteissa

Oon kuolannu vieressä muun perheen ruokailuja. Eilenkin mies kokeili uutta reseptiä, jonka löysin netistä. Khyyllä, oon tutkinu ihania reseptejä netistä. Mitä muutakaan tässä vois tehdä. Alkaa kaikki jo kyllästyttää. Katoin jopa Katsomosta Kaappaus keittiössä 3. tuotantokauden uusinnat. Ai että ois ihana päästä tekemään jotain oikeen sikaherkkua ruokaa ilman että se potkis heti vastaan. Mies ja lapset piti lettukestit. Oli mutkin kutsuttu. Sain ekaa lettua syötyä puoleen väliin, kunnes oli pakko lähteä pöydästä. Letut oli ihan huippuhyviä. Se tässä on se ärsyttävä piirre normaaliin vatsatautiin nähden, että nälkä ois oikeesti aika infernaalinen. Mutta heti jos alat syödä, niin se ei vaan onnistu. Pari suupalaa onnistuu kerrallaan jos haluaa pitää jotain sisällään. Tilattiin yks päivä kebabit, kun sitä teki mieli. Sain koko kebabin syötyä, 4-5 osassa tosin. No tulihan se sitten lopulta ulos, mutta vaikka ois tehny mieli ahmia koko annos kerralla alas,niin se ei vaan oo fyysisesti mahdollista.

Oonhan mä kuitenkin kuvannut niitä ruokia, joita oon yrittänyt syödä. Tein pari viikkoa sitten pannaria, sitä sain pari palaa syötyä. Letut, hillo ja kermavaahto ois ollu paljon kauniimpia kuvata, mutta tässä nyt kuitenkin pannaria ;)

Äitiltä saatuja eväitä muutama viikko takaperin. NAM!

Igorin kanapata

Igorin kanapata oli uus tuttavuus, johon törmäsin netissä. Useampi henkilö kehoitti kokeilemaan, kun oli pohdittu jotain arkiruokaa, joka ei oo perus makaroonilaatikkoa tai hernekeittoa. Kerroin ohjeesta miehelle, joka päätti kokeilla ruokaa. Aivan järrrjettömän hyvää! Oisin syönyt enemmänkin jos ei ruoka ois tullut ylös :D Lapsetkin söi ihan älyttömällä ruokahalulla ja ottivat vielä lisääkin.

Melko pieni sato, mutta oman maan perunaa :)