Ruokajojo

Katselin eilen Ruutu.fi:stä Arman Pohjan tähden alla jakson "Ravinto". Mitä kaikkea meille syötetäänkään ja miten valita se itselleen sopiva, oikea ravinto. Palaan siis jälleen tähän aiheeseen, josta kirjottelin vanhaan postaukseen Feelin' good. Eli mikä on oikeasti tasapainoinen ateria ja mistä tulee hyvä olo? Pitäisi pystyä jättämään kaikki epäterveellinen taustalle ja syödä herkkuja kohtuudella ja vielä parempi jos pystyy jättämään sen siihen yhteen herkkupäivään. Perhana, kun se vaan välillä on niin vaikeeta!!! Mitä väsyneempi on, niin sitä varmemmin mussutan suklaata, joka sitten "piristää" oloa. Vaan oisko kuitenkin päinvastoin? :( Syön vähän suklaata tänään teen kanssa. Vähän "rentoudun". Hmm, seuraavana päivänä tekee mieli samaa. Vaikkei määrät isoja olekaan, niin pikkuhiljaa siitä kasvaa kierre ja tajuaa, että olenkin hienoisessa sokerikoukussa ja jään mielummin sohvalle röhnöttämään kuin lähden ulos touhuamaan tai liikkumaan. Ja pian herkkuja menee jälleen joka päivä. Herkut vaan pois? Niin yksinkertaista, mutta samalla niin pirun vaikeeta!!

Vuonna 2014 palasin hoitovapaalta tammikuussa töihin ja koko vuosi meni ilman lomia. Toki jatkoin harrastuksia yms. entiseen malliin, koska kyyyyllähän ne kaikki pystyy hoitamaan niinkun ennenkin. Hoitovapaalla karistin onnistuneesti molemmista lapsista jääneet raskauskilot ja itseasiassa vähän päälle. Olin hyvässä kunnossa, söin terveellisesti ja pidin karkkipäiviäkin kohtuudella. Ei mennyt kun reilut puolisen vuotta - vajaa vuosi, niin puf, aloin olla aika väsynyt, kun lomaa ei ollut vielä kertynyt ja itseasiassa kaikkea ei oikein jaksanutkaan tehdä yhtä aikaa. Mistäpä sitä sitten vähentäisi jos ei liikunnasta? Väärä valinta! Siihen kun lisätään herkkuja, niin jojoiluksihan se meni. Liikunta jäi pahimoillaan vain kertaviikkoiseksi balanceksi ja kaikki muu jäi. Toki siinä oli paljon työstressiä yms. seassa, mutta silti. Vuoden kuluttua tilanne töissä meni hektisemmäksi ja rankemmaksi ja kuinkas kävikään - en ainakaan panostanut omaan itseeni. Jes, toimi!! ...NOT! Se on kyllä omaksi hyväksi sanottava, että kaikesta huolimatta liikunta ei jäänyt kertaakaan kokonaan eli kunto ei onneksi päässyt romahtamaan. Oli aikoja, jolloin sain oltua ilman jatkuvaa herkuttelua. Sehän se ongelma on. Muutoin koen, että oma ruokavalio on arkisen ruoan kohdalta kunnossa. Vaikka tiedän, että ainahan voisi tehdä jotain paremmin ja enemmän. Mutta arkiruokailuun oon löytänyt sellasen tasapainon, jolla saan itselleni hyvän olon. Mutta ne herkut....

Sitten vihelsin pelin poikki. Heti, kun on saanut itseään taas jaksamaan paremmin ja on keskittynyt lepoon ja omaan hyvinvointiin, niin liikuntakin maittaa säännöllisesti useamman kerran viikossa. Ja mitä se taas saa aikaan - ei ainakaan tee mieli mussuttaa herkkuja. ...tai ainakaan ihan niin paljon ;) Hyvän kierre luo lisää hyvää oloa ja väsymisen kierre taas tekee päinvastoin. Tästä uudesta flow'sta haluisin nyt pitää todellakin kiinni! Mulle on vaan tässä kertyny monestakin syystä herkkuja kaappiin. Mun akilleen kantapää on se, että jos herkkuja on kaapissa, niin ne vainoo mua. Jos suklaalevy on avaamatta, niin mulla on isompi kynnys avata se. MUTTA jos siitä on otettu yksinkin pala, niin ohimennessään sieltä nappaa sen toisen..ja kolmannenkin. Niinpä päätin, että saan hyvällä omallatunnolla tyhjentää nyt noi herkut tuolta kaapista (aika loppu ne jo onkin!) ja sen jälkeen otan juhannukseen asti kestävän totaalilakon. Tiedän, ettei tartte ees montaakaan päivää olla ilman herkkuja, niin ei niitä enää kaipaakaan. En tiedä yhtään onnistuuko se, mutta yritän ainakin.

Se siinä on ärsyttävintä, että pitää olla korvien väli oikeassa moodissa. Alotin toisen lapsen syntymän jälkeen käymään mielessäni läpi pikkuhiljaa lisääntyvää liikuntaa ja painon pudotusta. Tein sitä "työtä" mielessäni vuoden, siis VUODEN, ennenkun olin siinä pisteessä, että nyt riitti. Eli se ei todellakaan ole sitä, että niskasta kiinni vaan ja menoksi. Tiedostan myös, että oon normaalipainoinen eikä mulla mitään hätää ole, mutta pointtina on se, että jos en ala taas katsomaan mitä herkkuja suustani laitan alas, niin kohta joudun taas tiputtamaan isomman määrän. Ja jos yhtään tuntuu, että housut kiristää ja tuntuu ettei ole hyvä, niin teen muutoksen mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Pointtina ei ole nytkään tiputtaa kiloja, vaa'an tuijottamisen oon lopettanut jo aikaa sitten, mutta haluaisin taas sen hyvän fiiliksen kroppaan. Sitä ei jokapäiväinen herkuttelu tuo, ei edes vaikka kyseessä olis muutama pala suklaata päivässä. Se on aina se muutama liikaa, kun yks herkkupäiväkin riittäis!

Jos miettii tän viikon ruokalistaa (loppuviikosta, koska alkuviikkoa en enää muista tarkkaan), niin tässä jälleen esimerkkinä mitä tällä viikolla on tullu syötyä ruoaksi. Ja ei, en ees aio yrittää kerrata mielessäni herkkuja!

Torstai
Lounas Kotiruokalounas lounaskahvilassa
Päivällinen Grillattua kanan ja naudan pihvejä, uuniperunaa ja fetasalaatti (oli niin hyvää, että vaihteeks ähkyksi saakka)

Osa perjantain tortilla-ateriasta

Perjantai
Lounas kanasalaatti eilisen päivän grillikanapihvistä
Päivällinen Täytetyt täysjyvätortillat

Lauantai
Lounas Eilisen päivän tortillat
Päivällinen Jauhelihakeitto

Sunnuntai
Lounas Jauhelihakeitto
Päivällinen Uunimakkara, perunamuusi ja salaatti

Maanantai
Lounas Kanapihvi, muusi ja salaatti
Päivällinen Grillattu naudan sisäfilepihvi ja salaatti





Oon jo niin monesti valottanut päivittäisiä ruokia, että pitäis varmaan tässä yhteydessä mainita, että syön myös aamiaisen, välipalan ja iltapalan ;) Aamuisin syön lähes poikkeuksetta kaurapuuroa. Sain tässä vähän aikaa sitten suosituksen kokeilla Fazerin Alkupuuroja. Ihan kivaa vaihtelua ihan tavalliseen kaurapuuroon. Syön sitä kerran pari viikossa, mutta muutoin teen puuron ihan perus kaurahiutaleista. Kävin Fazerin tehtaanmyymälässä muistaakseni reilu viikko sitten ja siellä oli nuo alkupuuropaketit hintaan 1€/kpl, joten oli ihan pakko siihen hintaan jo testata! En yleensä tykkää näistä valmismakupuuroista (esim. vadelma, omena), joten ostan aina tosi basic versioita. Lisään sitten itse marjat joukkoon. Varsinkin kesäisin tulee laitettua päivittäin tuoreita marjoja puuron sekaan. Ja talvisin sitten pakastemarjoja. Nykyään viikonloppuisin on mun ns. herkkupäivä, jolloin lisään aamuisin kaurapuuron joukkoon pakastemansikoita. NAM! Jotkut suosittelee laittamaan myös raejuustoa puuron joukkoon, mutta niin uskalias en oo vielä ollut :P Lisänä syön yleensä palan ruisleipää margariinilla ja juustolla ja sitten kananmuna jos vielä jaksan.

Välipalalla on yleensä ollut hedelmä, mutta nyt tilasin pitkästä aikaa Oriflamelta Suklaa shaken. Aloitin Oriflamella edustajana vuonna 2010, kun olin esikoisesta äitiyslomalla. Halusin jotain omaa tekemistä (ja ehkä vähän sitä lisätuloa), joten olen sitä kautta tutustunut tuotteisiin paremmin. Palattuani palkkatyöhön olen tilannut lähinnä omat ja joidenkin asiakkaaksi jääneiden tuttujen tuotteet. Eli nykyään se on sellasta mukavaa harrastelua kaiken muun ohella. Eli välipalaksi suklaa shake maitoon sekoitettuna ;)

Välipalashake

Iltapalaksi oon yleensä tehnyt maitorahkaan blenderissä pyöräytetyn "pirtelön", johon lisään banaania ja maun (tai oikeestaan pakastimen sisällön) mukaan marjoja. Ja sitten esim. pala ruisleipää lisukkeineen. Tänään kokeilin versiota, jossa oli Ehrmanin maitorahkaa, banaani, mustikkaa, mansikkaa ja shakea. Vähän äkläkkää omaan makuun. Varmaan toi banaani-suklaa shake -yhdistelmä oli vähän liikaa. Pitänee huomenna kokeilla uudestaan vähän paremmalla onnella ;) Riippuen päivästä, niin oon laittanut sekaan kaurahiutaleita tai mitä muuta nyt kaapista sattuukaan löytymään. Variaatioita on ihan rajattomasti!

Iltapalarahka

Kun tässä ateriarytmissä ja tyylissä pysyy, niin tiedän voivani hyvin. Tiedän, että voisin tehdä sitä, tätä tai tuota aina paremmin ja kurinalaisemmin, mutta tällä systeemillä voin hyvin, niin se riittää mulle! En kuitenkaan pyri mihinkään ehdottomuuteen, koska ruoka on mulle nautinto, samoin sillon tällöin ne herkut. Enkä halua niistä luopua kokonaan. Se, mitä oon halunnu kokeilla jo pitkään ja mitä Armanin ohjelmassakin mainittiin on luonnonravinto. Eli ottaisin esim. salaattiin lisänä ihan metsästä poimittuja kasveja. Pitäis vaan oikeesti tutustua aiheeseen tarkemmin. Ja se, mihin oon yrittänyt nyt opetella on tosiaan ne aidot maut eli oon vuosien varrella jättänyt pois kevyt tuotteet ja sen mitä syön, niin syön täysrasvaisena. Eli käytän mm. perunamuusin tekoon ihan oikeeta voita. Kun näitäkin valintoja tekee kohtuudella, niin se ei varmasti elämää juurikaan mullista! Kaikkea pitää kokeilla ja maistaa. Ei vaan pidä ottaa tätäkään asiaa niin vakavasti. Parasta on, kun löytyy se omalle itselleen sopiva ateriarytmi ja -sisältö eikä asiaa tarvitse sen kummemmin pohtia. Antaa mennä vaan eikä ota elämää - tai ruokaa - liian vakavasti!

Hyvää yötä ja makoisia unia :)

Hemaiseva lettipää

Kuten aiemmassa postauksessa Lookin' good mainitsin, niin hiukset mulla on lähes aina kiinni. Aiemmin ne oli aina ponnarilla, mutta viime aikoina se ponnari tai huoleton nuttura alko vähän kyllästyttää. Oon aina tykänny leteistä, mutten oo itelleni koskaan oppinu laittamaan kun ihan tavallisen letin. Halusin jotain erilaista. Rupesin googlettamaan ja juutuubista löysin kymmenittäin ohjeita, joiden pohjalta aloin opetella lettien tekemistä. Testailin vähän takaraivon ympäri menevää lettiä, vesiputouslettiä, ranskanlettiä, ranskanlettiä väärinpäin, kalanruotolettiä yms.

Sitten aloin harjottelemaan letitystä tyttären hiuksilla. Se se vasta hauskaa oli! Tuli yhteistä aikaa, tyttö sai toivoa lettiä ja minä yritin parhaani mukaan toteuttaa toiveen. Kun joku letti alkoi toimia hänen päässään, niin yritin tehä itelle samanmoista - huonommalla menestyksellä tietenkin :D Mulla alkoi siihen aikaan (muistaakseni viime talvena vielä) olla hiukset niin pitkät, että ne alkoi jäämään ikävästi joka paikkaan kiinni. Pahimoillaan jätin ne auton oven väliin. Öisin alkoi häiritä, kun nukkuessa ne oli aina jossain kainalon välissä. Otin sitten ajan kampaajalle ja lyhensin ihan urakalla. Nyt ne on taas kasvaneet vähän olkapäiden yli. Lyhensin ne siis niin, että ne sai vielä kuitenkin kiinni. Arvatkaapa sitten onko nyt ottanut päähän, kun ei saa treenattua kunnollisia lettejä?? Nyt mulla on ainoa variaatio melkeinpä ranskalainen letti.

Viime keväänä osallistuttiin tytön kanssa yhden illan pituiseen lettikouluun. Siellä oli paljon lettejä, joita oltiin jo kokeiltu, mutta muutama uutuus tuli myös testattua! Vähän sen jälkeen tytön letti-innostus laantui ja oon saanut laittaa vaan tavallisia lettejä :( Hienommat kuuluu kuulema juhlatilaisuuksiin. No, onneks tässä on ollut nyt mm. tanssikauden kevätesitystä yms. joihin on sitten väkerretty näitä "juhlalettejä". Onneks edes joskus! Haluaisin vielä tsekkailla yhen semmosen Frozenin Elsa -tyyppisen letin. Siihen tarvii vaan hiuskuminauhoja, joita pitäis ensin käydä ostamassa. Sen harjoittelun pieni Elsa-fanini jaksaisi kuulema istua reippaasti mallina ;)

Lettikoulun harjoituksia keväältä..ja nimenomaan harjoituksia:

Ranskalainen letti

Ranskalainen letti väärinpäin

Vesiputousletti

Kalanruotoletti

Köysiletti

Ranskalaismallinen kalanruotoletti (tai ainakin se yrittää olla)

Onko kenelläkään suositella jotain hyvää lettikirjaa tai ohjetta, joka kannattaisi testata? Myös tähän eteen tai "otsalle" tehtävan letin haluaisin opetella kunnolla. Oon sitä treenaillu, mutta näyttää niin itsetehdyltä kuin olla ja voi :P Kun olis joku oma letinlaittaja joka aamu!

Tässä videossa on se, mitä haluaisin testata sekä itselle että tyttärelle, kunhan vaan muistaisin joku kerta ostaa noita ponnareita. Ei varsinainen letti, mutta lopputulos on lettimäinen :)

Aurinkoa

Tänään on viimeinen arkivapaa ennen varsinaista lomaa. Päivä on ollut aivan ihana. Viime viikot on olleet tosi aktiivisia, joten aattelin, että tänään nukun pitkään ja löhöilen. Kattelen vaikka netistä ohjelmia, jotka on jääneet kattomatta ja hengailen. Pöh, siitä taas mitään tullut :D Nousin ylös jo seiskan jälkeen, laittelin rauhassa aamupalaa ja join teetä. No okei, kattelin siinä yhen ohjelman puoliks. Sitten juttelin tunnin ystävän kanssa puhelimessa ja parannettiin maailmaa. Sitten soitin vielä pikaseen äitille, kunnes puhelun loputtua tajusin, että kello ei ollu ees 11 ja jotain tekis mieli puuhata. Tiesin, että mun voimat ei yksin edelleenkään riitä repimään sitä makkarin verhokotelon ylintä lautaa alas (tää ois ees vähän edistäny mun projektia), niin päätin sitten ottaa ihan treenin kannalta. 

Mun teekuppi <3

Oli niiiiiiin makee ilma, että päätin tehä alkulämpönä balancen ulkona ja jatkaa vasta sitten ihanan viileässä autotallissa. Se hyvä tossa eristämättömässä autotallissa on, että se on myös kesällä viileä - ei vaan pakkasilla ;) Oli aivan ihana olla auringossa ja nauttia hyvästä musiikista. Sain mieheltä joululahjaksi iPodin ja se on ollu ihan paras just lenkeillä ja liikkumassa. Niin pieni ja kevyt! Vielä oli treenin jälkeen sen verran energiaa, että päätin ajella takapihan nurtsin ja alottelin etupihaakin (kunnes vempeleestä loppui virta). 

Siitepölyjalanjälkiä..

Selälläänkin maisemat oli aika ihanat!

Nyt lounasta ja kohti vapaata viikonloppua! Onnea kaikille viikonloppuna valmistuville ja koulunsa päättäneille! 

Sisustusinto

Varsinkin näin kesäisin tuntuu, että haluaisi tuulettaa sisustuksen uuteen uskoon. Jotenki herää kevään ja kesän mukana päivien valostuessa itsekin eloon. Harmi sinällään, että kesällä tulee yleensä vietetyä niin paljon aikaa ulkona, että koti jää usein vähän "rempalleen". Syömisetkin on ilmojen puitteissa hoidettu ulkona. Nyt oon kuitenkin tehnyt pieniä sisustuksellisia shoppailuja ja koittanut keksiä vähän uutta puhtia vanhaan. Josko tänä kesänä myös koti olis taas astetta viihtyisämpi syksyä ajatellen!

Sain tässä jälleen kerran pienimuotoisen "kuppi nurin" -tilanteen aikaiseksi, kun kävelin vaatehuoneeseen. Se on ollu senpäivänen sekamelska jo varmaan viime syksystä asti. En muista kirjoittelinko jossain vaiheessa, mutta alkusyksystä oli kaks viikkoa kirpparia ja pääsin hyvin tavarasta eroon. Ison osan (varsinkin lasten vaatteista ja leluista) lahjoitin Hope yhdistykselle. Loput tavarat tietysti eksyi nurkkiin ja kokosin ne oikein kivasti vaatehuoneeseen. Poissa silmistä, poissa mielestä? No ei tosiaankaan!! Oon välttäny viimiseen asti vaatehuoneessa käymistä, koska siellä joutui ihan loikkimaan, että pystyi astumaan lattialle. No sitten napsahti ja päätin, että nyt perhana lähtee ja se kaaos siirtyi meijän makkarin puolelle. En edes siinä mielentilassa tajunnut, että kuvakin siitä kaaoksesta ois voinut olla hyvä. Ois voinu laittaa sen vaikka sinne vaatehuoneen oven sisäpuolelle muistuttamaan mitä EN halua. Nyt on taas niiiiiin ihana astua vaatehuoneeseen, kun hyllyt on pyyhitty ja lattiat imuroitu. Tuoksu on hyvä ja kaikki hyvässä järjestyksessä. Vielä siellä on sitä myytävää/kierrätettävää tavaraa, mutta nekin on nyt siistissä järjestyksessä. Ja mikä tärkeintä - lattiatila on täysin vapaata!! Meillä on mankelikin vaatehuoneessa, niin nyt mankelointiinkin on taas hyvin tilaa.

Siitä tietysti innostui laittamaan vähän muitakin paikkoja. Voikun noita rojuista pääsis oikeesti piakkoin eroon. Jossain vaiheessa olin aikamoinen hamstraaja, mutta nykyään oon hirveen tarkka siitä mitä suostun kotiini ostamaan tai laittamaan. Löysin Pentikiltäkin yhen aivan mielettömän kauniin lampun. Mutta ennenkun oon pari muuta ideaa saanut päätökseen, niin jätin sen lampunkin vielä hyllyyn. Haluaisin nimittäin VIHDOIN laittaa meijän huoneeseen verhotangot ja tehdä sen muuttorempan loppuun. Kröhöm, eihän me tässä ollakaan asuttu, kun reilut 5 vuotta... Puolustukseksi pitää todeta, että meillä on oikeesti ollu aika paljon projekteja matkan varrella eikä tuo oo todellakaan akuutein.

Tämä ihanuus odottelee vielä kaupassa (Pentik), mutta josko tällekin tulevaisuudessa paikka löytyisi!

Oon mm. tutkinut Vallilan verhovalikoimaa ja ois ihana löytää uudet verhot niihin tuleviin uusiin verhotankoihin. Ne on vielä pimennysverhot eli aina prempi! Se on kyl sellanen projekti, jonka aion tän miehen välioviproggiksen ohella hoitaa itekseni. Ei tartte, kun vähän apua ehkä voimankäyttöön (eli verhokotelon vikan osan irrotukseen), mutta muuten toi maalausurakka ja verhotankojen kiinnitys sujuu kyllä multa yksinkin. Meillä on tällä hetkellä ihan kivat (tosin melkein 10 vuotta vanhat) yöpöydät ja senkki makkarissa. Muuta vikaa niissä ei periaatteessa oo, kun että ovat liian massiiviset. Tarvittaisiin sirommat, koska ne ei oo oikeen koskaan meinanneet tähän meijän nykyiseen makkariin mahtua. Umpipuutahan ne on eli vaikka joitain pieniä käytönjälkiä laskutasolla näkyy, niin pinnat olis helposti lakattavissa päälle. Haluisin Ikealta käydä ostamassa Malm -sarjan 2 lipastoa sekä siihen yöpöydät. Meillä on vastaavat lipastot lasten huoneessa sekä takkahuoneessa. Ne ois mun makuun tarpeeksi yksinkertaiset ja kuitenkin sopivan tyylikkäät! Ja mikä tärkeintä, ne on melkein 10cm kapeammat, kun meijän nykyiset yöpöydät!! Mutta palailen tähän, kunhan pääsen ideoinnissa tarpeeksi pitkälle.

Kuva Ikean sivuilta, Malm yöpöytä.

APUA/ETSINTÄKUULUTUS VERHOISTA:
 Verhoihin liittyen tulikin sellanen mieleen, että osaisiko kukaan sanoa mistä voisin löytää yhtä verhokangasta tai kenen kuosi se on. Jos joku on sattunyt kattomaan Neloselta tulevaa Kielletty rakkaus -sarjaa, niin siinä psykologin osuudessa näkyy taustalla IHANAT valkoisella pohjalla olevat pinkit kukat vaaleanvihrein köynnöksin. Sitä varten oon käyny kaikki Vallilan ja vastaavien sivut läpi josko löytäisin kenen ne verhot on.



Tällaisia pienen pieniä sisustusjuttuja oon nyt tehnyt, niin saisin vähän purettua tätä sisustusintoa. Eli sain tämmöisen ihanan tarjottimen äitiltä, johon laitoin sitten ruokaöljyjä sekä suolan ja pippurin kauniisti näkösälle. Ärsytti, kun aiemmin sai päivittäin pyyhkiä suolaa tai pippuria tasolta, kun käytön jälkeen se aina vähän falskasi. Nyt on kaikki siistissä järjestyksessä. Ostin nuo suola- ja pippurimyllyt itseasiassa miehelle 30v lahjaksi viime kesänä. Hän on tosi loistava grillaaja ja pihvin tekijä, niin sai oikein tommoset vähän hienommat ja "ikuiset" myllyt käyttöön.

Oon kerännyt jo vuosia Pentikin Vanilja -sarjaa. Siinä on ollu aivan ihanat kahvikupit, joita oon käyttänyt päivittäin. Viime talvilomalla kävin myös piipahtamassa Posiolla Pentikin tehtaanmyymälässä ja tähän sarjaan oli tullu uusia isoja kuppeja. Aivan ihania. Tykkään, että teetä juodessa on oikeesti iso kuppi. Pienemmät loppuu aina kesken! Ostin sitten miehelle ja itselleni tämmöset kotikupit. Mies tykkää keitellä ison kupin kahvia ja mulle taas tee on ehottomasti juotava ISOSTA kupista. Kuvan yksilöt löytyi vielä edullisesti kakkoslaadun puolelta ;) Lisäksi toisena uutena sisustuselementtinä Pentikiltä mukaan lähti kuppien alla näkyvä kaitaliina keittiön pöydälle. Oon niin innostunut tommosista vahvoista väreistä. Eli vaikka pohja onkin hyvin neutraali, niin sieltä nousee heti silmään fuksian väriset kukat. Nyt kelpaa taas hörppiä teetä :)

Kunhan saan ideoita vielä vähän jalostettua, niin pitää laittaa ehdottomasti ideoita kuvina nähtäville. Ensin pitäis kuitenkin vissiin yrittää jaksaa alottaa se verhokotelon lopullinen irrotus ja maalaus ennen verhojen ostoa? Enkö vois vaan siirtyä suoraan siihen sisustusosuuteen? ;)

Mä en vaan malta olla laittamatta näitä ruokakuvia. Tän kesäisen aamiaiskattauksen myötä haluan toivottaa ihanan aurinkoista torstaita ja huomenna alkavaa viikonloppua!!

Mikä kesä!!

Nyt jos koskaan kesä on täällä! Kelit on mitä mahtavimmat ja on saanu nauttia auringosta <3 Kaikkea kivaa pientä tuli touhuttua vapaan viikonlopun kunniaksi! Ja eilen innostuin vielä pesemään ikkunat, kun siitepölytkin on vihdoin alkaneet väistyä. Niin kesänen fiilis, kun voi sandaaleilla lähteä ovesta ulos. Ja miten helppoa onkaan lasten kanssa - kengät vaan jalkaan ja menoks!! Luvassa siis kesäfiilistelyä ;)

Sunnuntaina laitettiin leikkimökkiä vähän kesäkuntoon! On siellä leikitty jo pidemmän aikaa talven jäljiltä, mutta nyt se on ikkunoita myöten puunattu :) Lisäksi tuli lähettyä vähän käymään kaupungissa ja piipahdettua paikassa jos toisessa! Muutamista asioista lisäsin vähän tunnelmapaloja kuvien muodossa:

Siivouksen jälkeen pelattiin tietysti lapsuudesta säästettyä Posti pankin vanhaa Leo Leijonan kesäretki -peliä. Kesällä kesäpelejä, vai mitä? :D

Mikä tuoksuukaan enemmän alkavalta kesältä, kun ihanat syreenit!!

Kaupungissakin alkaa istutukset olla valmiina kesään!

Kesän eka terassiskumppa! Voin kertoa, että TOIMI ;)

Eiliseen postauksen kotimaisuuteen viitaten huomasin kaupunkireissulla sattumalta Finlaysonin Pop-Up -myymälän! Mähän siis vaan ihan "piipahdin" sisään kiertämään ja tsekkaamaan tarjontaa :D No itseasiassa siellä oli hyviä tarjouksia ja muistin, että tarttinkin vaikka mitä. Ja siis OIKEESTI tarttin! Just tossa yks päivä lakanapyykkiä pestessä huomasin, että parivuoteen lakana sekä ns. kakkostyynyjen liinat alkaa olla piirua vaille luutturätiksi joutumista. Löysin sekä parivuoteen lakanan että siihen sopivat tyynyliinat! Lisäksi samana päivänä heitin koneeseen kasan pyyhkeitä ja käsipyyhkeet on olleet aika nuhruisia. Nyt niitäkin on päivitetty uuteen turkoosin ja vadelman väreissä. Vanhat patakintaat oli myös sitä vailla, että ne voi viedä ulos grillaustarpeita varten. Ja kas, sieltähän tarttui mukaan ihanan väriset patakintaat. No keittiöpyyhkeitä ja servettejä tarvitsee aina ja koska tarjous oli hyvä, niin tartuin siihen. Lisäksi ostin kummitytölle pikku myy -käsipyyhkeen (lasten käsipyyhetilanne oli kunnossa) ja itseasiassa tajusin tarvitsevani (luultavasti edullisuudesta johtuen ;)) uuden treenipyyhkeen ja sekin lähti mukaan vadelman punaisena. 

Tästä innostuneena tuli kyllä sellanen tunne, että pitäis ihan oikeesti tyhjentää koko vaatehuone ja muut komerot ja täyttää ne vain tavaroilla, joita oon käyttänyt viimeisen puolen vuoden-vuoden sisällä. Lukuunottamatta tietysti lasten äitiyspakkauslaatikoita, joihin oon säilönyt heidän muistojaan :) Mullakin seisoo tuolla kaapissa vaikka mitä mekkoja yms. joita ei vaan tuu enää käytettyä. Ja kaikki hyväkuntoisia juhlamekkoja. Ja voin taata, että siellä on aika paljon sellaista "jos vielä joskus tuleekin joku tilaisuus" -tyyppisiä tavaroita. Josko alottais pikkuhiljaa urakkaa ja lähtis kesällä johonkin peräkonttikirppikselle. Olin jo viime kesänä sellaselle menossa. Kolme ekaa kertaa oli niin, ettei mulla ollu ajallisesti niihin mahiksia päästä. Viimeiseen olin varautunut ja lähdössä, niin koko päivän tuli vettä ku esterin ahterista ja se jäi. Eli josko paremmalla onnella tänä kesänä? ;)

Kotiin ajellessa tänään huomasin, että kyllä se kesä on auton mittarissakin. Nyt jos koskaan tulee mieleen kesän 2006 hitti: Valvomo - Mikä kesä?

Lookin' good

Eilen kirjottelin hyvästä olosta. Tänään varmaan ois sitten sen ulkoisen hyvän olon vuoro eli asiaa ulkonäöstä! Tosiaan, joskus nuorempana sitä mietti paljon tarkemmin, että mikä on se oma tyyli ja miltä näyttää. En oo koskaan ollu fanaattinen minkään tyylisuunnan tms. suhteen, mutta on kuitenkin ollut väliä millaisia vaatteita pitää. Loppujenlopuksi - tyylini on aina ollut melko klassinen, joten kauheita muutoksia ei oo vuosien varrella tullut tehtyä. Ja kyllä, myös teininä pystyin helposti lähtemään vaikka kauppaan ilman meikkiä ja sillä meen edelleen. Jos ei oo "pakko", ni en kyllä jaksa vaivautua ;) Vaikka oon aina ollu melko rento oman ulkonäön suhteen, niin vielä 2000 -luvun alussa on myönnettävä, että kyllä se oli ihan mielettömän paljon tärkeempää, kun nykyään. Tai ainakaan nykyään ei kiinnosta enää se, mitä muut ajattelee - pääasia, että voi itse hyvin ja tuntuu hyvältä! Eli kaikki mitä tekee oman hyvinvoinnin eteen on nimenomaan itseä varten eikä tähtää pelkästään siihen ulkonäköön, vaan nimenomaan hyvään oloon. Ja oisin kyllä tekopyhä jos sanoisin, ettei ulkonäkö vaikuta, se on vaan plussaa jos se hyvä olo näkyy ulospäin!! Mä esim. lakkaan varpaankynnet ympäri vuoden, koska niitä on sitten mukavampi kattelle balance tunnilla ;)

En itse ihan ymmärrä tätä nykyajan kauneusihannetta ja sitä, että luonnollisuus on kadotettu. Kaiken täytyisi olla virheetöntä ja osittain jopa muovista. Kävin itse vuonna 2012 rakennekynsikurssin geelikynsille. Ne on todella kauniita! Suosin eniten tavallista raskalaista manikyyriä eli ns. tavallista kynsimallia ja -väriä. Tein niitä myös ystäville ja tuttaville, mutta täytyy sanoa, että on se niin työlästä, ettei meikäläisen hermot kestäny sitä muutamien viikkojen välein tehtäviä huoltoja ja riippuen kynsistä, 2-4h tekoaikaa. Irtoripset on myös ihania, kauniita ja tuuheita. Mulla ei itelläni ole sellasia ollut, mutta oishan se helppoa lähteä aamusta ilman, että ripsiin tai silmiin tarvitsee käyttää yhtään aikaa. Mutta se kuitenkin katkoo omia ripsiä (tai näin mulle on kerrottu) :( Oon käyttäny paristi irtoripsiä joissain juhlissa. Oon huomannut, että niin se jopa näkyy. Jos on päivästä toiseen täydessä tällingissä, niin ei sitä juhlameikkiä ja -lookia tahdo oikein enää erottaa normaalista. Vertaan sitä jokseenkin siihen, että aiemmassa työssäni meillä piti pitää suoria housuja tmv. töissä. Kun oli jotkut juhlat ja olin laittamassa jakkupukua tai kotelomekkoa päälle, niin se ei tuntunut yhtään juhlavalta, kun se olikin vain tavallinen ja arkinen työvaate. Lisäksi muu kropan parantelu leikkauksin tai täyteaineilla on lisääntynyt. Joillain se toimii ja on kaunista, mutta on monessa tapauksessa olisin jättänyt tekemättä ;)

Käytti sitten miten paljon meikkiä tahansa ja teki sitten mitä tahansa ulkonäölleen, niin toivoisin, että ihmiset silti arvostaisivat sitä omaa itseään. Ei siis niin, että yritetään kaikki sulautua johonkin yhtenäiseen muottiin ja näyttää samalta. Ja vielä, kun jokainen pitäisi huolen nimenomaan itsestään ja antaisi jokaisen olla juuri sellainen kun parhaalta tuntuu. Parasta on just se erilaisuus - kauneuskin on katsojan silmässä. Toinen arvostaa toista ja toinen toista. Itse olen enemmän less is more -tyyppinen ajattelija monessa asiassa. Pätee niin ulkonäköön kuin vaikka sisustukseen.

Entä minä itse ja oma ulkonäköni? Jos lähdetään ylhäältä alas, niin hiukset on olleet pitkät jo pidemmän aikaa! Vielä 10 vuotta sitten ne oli ihan lyhkäset, mutta ei niitä kauaa jaksanut pitää. Tykkään helposta arjesta ja yksinkertaisista aamuista eli letti tai ponnari äkkiä päähän ja menoksi. En jaksais millään päivästä toiseen föönätä ja puunata. Oon joskus vähän salaa kade niille (oli hiukset sitten lyhyet tai pitkät) jotka jaksaa, koska niillä ei tunnu ikinä olevan huonoa hiuspäivää :D Mulla hiukset on jotenkin aina olleet melko villit. Meinaa aina vähän mennä jollekin pienelle laineelle tai sitten joku pieni sarvi sojottaa siellä täällä. Kai ne sais ojennukseenkin jos jaksais oikein panostaa? Ainakin kampaaja onnistuu siinä aina!

Kasvot: Meikkiä en oo koskaan ihan hirveesti käyttänyt. Ja mitä vanhemmaks oon tullu, ni sitä naturellimpi meikki saisi aina olla. CC-voide on ollu mun pelastus, kun sitä voi vaan sutasta tarvittaessa aamulla nassuun ja pikkasen ripsaria päälle. Pääsee ihan muutamassa minuutissa liikkeelle. Toki jos ehtii tai haluaa vähän panostaa, niin mielellään vedän rajaukset eyelinerilla. Oon löytäny maailman parhaan eyelinerin The One -rajauskynän!! Kulmathan mulla on lähes värittömät (ainakin omasta mielestä), joten täydelliset kulmat oon saanu The One -kulmaväripaletilla. Suosittelen kokeilemaan jos et ole sitä vielä tehnyt. Toki nyt sitten joihinkin juhliin tms. keskityn meikin osalta tarkemmin, mutta arki-aamuisin tai vaikka kahvilareissulle pääsee nopeallakin varotusajalla, kun ei liikoja puunaile ;) Kyllä sitä vaan tulee parempi fiilis itsellekin lähteä, kun on vähän panostanut. Mutta vielä tulevaisuudessa haluaisin tutustua luonnonkosmetiikkaan ja löytää käyttämälleni meikille luonnonmukaiset vaihtoehdot!

Oon siis yrittänyt myös etsiä paljon luonnon kosmetiikkaa (mm. päivä- ja yövoide Oriflamen EcoBeauty) -sarjasta), joilla hoitaa ihoa ja jättää kemikaalit vähemmälle. Seuraavaksi meikin lisäksi ajatuksena ois löytää joku toimiva, alumiiniton dödö. Suosituksia otan vastaan :) Myös hiusten osalta oon alkanut pyrkiä vähentämään kemikaaleja. Tää lähti aika välttämättömästä tarpeesta eli siitä, että oon alkanut herkistyä hiusväreille. Aloin ihmettelemään tossa jokin aika sitten, kun päänahkaa vaan kutitti ja kutitti. Mulla on joskus ollu sitä stressistä, joten en kiinnittänyt hirveesti huomiota. Ensin tehtiin niin, että jätettiin kestoväri pois ja vaihdettiin kevytväriin ja siitä elumen väriin (en tiedä yhtään miten se kirjotetaan, mutta näin se kampaaja sen lausu :D). Nyt sekin on alkanut vähän ärsyttämään päätä. Ollaan nyt tässä jo about puolen vuoden ajan tehty kampaajan kanssa töitä niin, että ollaan menossa koko ajan lähemmäs mun omaa hiusväriä - sitä AH, niin ihanaa suomalaista maantienharmaata. Tosin puhuttiin, että kuin allergia ei oo mikään todella vakava, niin voitaisiin ylläpitää jonkunlaista eloa värissä raitojen avulla (se ei osu päänahkaan). Harmittaa, kun tää tumma hiusväri on ollu jotenkin niin oma, mutta ehkä mun pitää yrittää tottua olemaan sitten "elovena -tyttö" harmaine kutreineni :D

No entäs se muu kroppa sitten! No vaatteethan luo sen tyylin ja mielikuvan siitä, mitä me ollaan. Katottiin viime kesänä Netflixistä tosi pysäyttävä dokumentti vaateteollisuudesta. Sen nimi oli The True Cost. Jos se on siellä vielä nähtävillä, niin todellakin suosittelen lämpimästi katsomaan. Se jotenki viimeistään avas silmät tän maailman ja markkinatalouden mielettömyyteen. Sen jälkeen päätin, että aina mahdollisuuksien mukaan ostan vaatteeni jostain "välittävästä" firmasta, jonka työntekijöillä on oikeasti inhimilliset työolot ja joiden vaatteet on myrkyttömiä. Ja ei, ehdottomaksi en oo voinut alkaa. Edelleen oon joitain vaatteita ostanut ns. normiketjuilta, mutta oon lisänny mm. Me&I:n ostoksia sekä tutuistuin kotimaiseen Noshiin. Näilläkin valmistus on ulkomailla, mutta työolot työntekijöillä kunnossa. Kankaat myöskin ekologista puuvillaa. En tiedä onko jo verenperintönäkin, mutta oon aina arvostanut nimenomaan kotimaista laatua. Esim. lapsille pyrin varsinkin vauvana hakemaan kengät Tepsut -tehtaalta, joka on kotimainen lasten kenkien valmistaja. Kuomat meillä on joka talvi käytössä. Dokumenin jälkeen otin selvää muistakin kotimaisista vaatteiden valmistajista. Järkytyin siitä, että aiemmin luulin ostavani kotimaista, mutta iso osa valmistuksista tapahtuu kuitenkin ihan jossain muualla. No, kaikkea ei selkeesti voi saada. Mutta joillain valinnoilla ainakin pyrin vaikuttamaan ekologisuuteen. Ja tässä vuosien karttuessa oon myös pyrkinyt ostokäyttäytymisellä tukemaan paikallisia pienyrittäjiä. Palvelu ja laatu on yleensä ihan toista luokkaa. Ei näillä mun ostoksilla maailmaa muuteta, mutta ainakin yritys siihen, että oma elämänlaatu ja mieli ois parempi näillä yksittäisillä, pienillä valinnoilla.

Meinaako mennä vähän paasauksen puolelle? Ei kannata ottaa niin vakavasti ;) Halusin tuoda esille ne arvot, jotka on mulle tärkeitä ja joiden mukaan pyrin tekemään valintoja. Jos rahaa olis käytössä rajattomasti, niin tekisin valinnat ihan viimisen päälle näiden arvojen pohjalta. Mutta näin ns. normaalina työssäkäyvänä ihmisenä pysyttelen yksittäisissä hyvissä valinnoissa, joihin on mahdollisuus ja muutoin ostan ihan puhtaalla omalla tunnolla isojen ketjujen halpisjuttuja!

Eli kyllä mahdollisimman hyville valinnoille, mutta vahva ei kiristävälle kukkahatulle ;) Aurinkoista alkanutta viikkoa!

Feelin' good!

Sunnuntai aamu alkoi aika erilaisissa merkeissä. Meidän ikkunan alle oli löytänyt joku suloinen pieni kissa. Sellainen Karvisen värinen ;) Mies oli keittelemässä kahvia ja puuroa, kun huuteli minut keittiöön katsomaan. Lapset oli jo nenät kiinni ikkunassa, kun siinä maukui kaunis kissa. Koitin antaa vettä, mutta tämä nyrpisti sille vain nenäänsä. Selkeästi oikein tuttavallinen kotikissa. Ei edes lapsia säikkynyt. Soitettiin löytöeläintalolle, josta neuvottiin tuomaan kissa heille. Kyseltiin toki ensin Facebookin paikallisryhmästä josko joku kissan tunnistaisi. Ei tulosta. Koitettiin laittaa kissa pahvilaatikkoon (koska meillä ei ole eläimiä eikä niiden kuljetusvälineitä), no sehän tuli sieltä läpi heti kun auto liikahti. Piti keksiä Plan B, koska autolla ja meidän välineillä ei kissaa saataisi vietyä. Soitettiin löytöeläintaloon uudestaan ja sieltä tultiinkin melko pian kissaa noutamaan. Leikittiin sen kanssa sen aikaa autotallissa. Lapset oli ihan haltioissaan ja myös löytöeläintalon nainen oli tyytyväinen. Kertoi, että näin kesäaikaan harva ottaa yhteyttä tuntemattomien kissojen kanssa. Yhteydenotot alkavat vasta marraskuun räntäsateille :( Kyllä tässä vapaana kulkee erinäisiä kissoja, mutta ne tunnistetaan kyllä ja ne eivät edes sisään pyri. Toivottavasti omistaja löytyy ja kisu pääsee palaamaan omaan kotiinsa :)

Eilinen prässäysurakka, josta mainitsin saatiin myös alkuun! Ja tänään olisi kuulema hyvä lähteä vielä vähän katsastamaan josko uusiakin yksilöitä saataisiin prässättyä. Sovittiin, että voidaan pieni metsäretki tehdä tänäänkin :)

Nyt itse aiheeseen;
Yksi harrastuksista, josta on tullut osa viikoittaista eloa on Body balance. Ihan parasta. Kävin tunneilla aikanaan vuosina 07-09. Esikoisen ympärivuorokautinen raskauspahoinvointi sai lajin jäämään, kun tunneille en viitsinyt lähteä oksentamaan ja sitten se vaan jäi. Kun aloitin taas oikeasti vähän aktiivisemmin lasten jälkeen huolehtimaan omasta hyvinvoinnista vuoden 2013 alussa, niin palasin ensimmäisenä balancen pariin enkä ole sieltä enää pois jäänyt. Se on sekoitus Thai Chi:tä, joogaa ja pilatesta. Kaikki tehdään kehon omalla painolla paljain jaloin. Tunnit koostuvat pääosin samasta kaavasta:
1. Alkulämmittely
2. Aurinkotervehdys
3. Jalkojen voima
4. Tasapaino
5. Pilates osuus (vatsa+selkä -kappaleet)
6. Rangan kierrot
7. Eteen taivutukset
8. Rentoutus (arvatenkin sen ihanin osuus :D)

Tästä YouTuben videossa pääsee vähän jyvälle mistä on kysymys. Rauhalliselta ja helpolta näyttää, mutta hien saa päälle ja jalat hapoille niin halutessaan ;)

Kävin myös joskus vuosia sitten aktiivisesti salilla, mutta se vaan jäi. Ei ollut kuitenkaan pidemmän päälle mun juttu. Mies sitten myöskin vuosia sitten ilmoitti, että jos meillä on joskus autotalli, niin hän kyllä haluaa sinne sitten oman "salin". Sinne sitten tänne muutettua hankittiin pieni salisetti. Viime kesänä tehtiin mulle oma ohjelma ja tein sitä viime kesän ajan. Syksyllä motivaatio lopahti taas siihen hommaan - ehkä kahdesta syystä. Salihomma ei välttämättä oo pidemmän päälle mun juttu ja toisekseen autotalli on kylmä ja niin suurta intohimoa mulla ei liikkumiseen ole, että lähtisin sinne pakkasella rautaa nostamaan :D Nyt kun ilmat on taas lämmenneet, niin aloin balancen rinnalle nostelemaan tätä viime kesäistä harrastusta. Siinä ei ainakaan matkaa voi käyttää tekosyynä jos ei huvita lähteä salille!! Kuten kuvasta näkyy, niin mikään trendisali ei ole kyseessä, koska työkaluhyllyt yms. ylimääräinen roipe näkyy takana, mutta kyllä se asiansa ajaa ja lihakset siellä saa kyllä kipeiksi ;) Ja kyllähän se on myönnettävä, että kun kaverillekin hieroja sanoo, että kyllä tässä iässä pitäisi jo todellakin keskittyä kehon huoltamiseen, niin ei kai sitä enää voi tuudittautua nuoruuteenkaan :)

Ja kyllä, autotalli on josksu toiveissa saada puolilämpimäksi ja eeeeeeehkä jopa himpun verran silmiä hivelevämmäksi. Jotain suunnitelmiakin jo on, mutta hirveesti ei olla lähdetty vielä muutoksia tekemään mm. seiniin, koska ne menis kuitenkin uusiksi jos/kun eristeitä laitetaan. Se on siis jäänyt kaiken muun jalkoihin... Ehkä sekin sitten joskus tulevaisuudessa! Ja hei, se on kuitenkin autotalli.

Eilen oli yksi niistä konkreettisimmista hetkistä, kun huomasi liikunnan merkityksen. Ensin pahin ähky pois kävelemällä ja lihasjumppaa päälle. Siihen viittasin tämän postauksen otsikollakin. Lasten jälkeen halusin tiputtaa kaikki raskaudesta (ja syömisestä!!) tulleet ylimääräiset kilot ja 8kg sainkin silloin vuonna 2013 pudotettua eli pääsin toivomaani tulokseen. Siitä asti olen pyrkinyt pitämään enemmän ja vähemmän menestyksekkäästi liikunnasta kiinni. Mitä väsyneempi kausi on menossa, niin sitä enemmän tulee mussutettua herkkuja (=suklaata) ja jäätyä mielummin peiton alle sohvan nurkkaan. Nykyään syömisen seuraaminen on lähinnä sitä, että kun huomaan syöneeni suklaata useampana päivänä peräkkäin, niin pyrin pitämään myös usean päivän tauon kaikesta herkuttelusta ja keskittymään terveelliseen syömiseen. Olen löytänyt itselleni sopivan ja monipuolisen tavan syödä ja liikkua. Enää ei ole väliä montako kaloria olen päivän aikana syönyt tai kuinka paljon viikon aikana liikkunut, pääasia että on liikkunut. Saati sitten, että seuraisin enää aktiivisesti vaa'an lukemia.. Pyrin (ja ideaalitilanteessa tää joskus jopa toimiikin) siis tasapainottamaan syömistä ja liikuntaa niin, että kroppa voi hyvin. Helppoa se ei ole ja välillä tuntuu, että jopa nuoralla tanssimista.

Hyvinvointi mulle henkilökohtaisella tasolla on sitä, että voin hyvin ja se näkyy uloskinpäin. Eli peilikuva on ok, vaatteet tuntuu hyviltä päällä (ei siis kiristä ja purista!!) ja naama ei oo näkkärillä. Toki siihen vaikuttaa ulkoinen habitus eli mukavannäköiset vetimet ja mielummin vielä ei bad-hair-day:tä ;) Lisäksi siihen kuuluu spontaaneja vapaapäiviä. Eli vältän viimeiseen asti isojen suunnitelmien tekemistä viikonlopuiksi tai vapaapäiviksi tai lomiksi, jotta voin sitten halutessani käyttää sen fiiliksen mukaan. Olen melkoinen erakko, joten viihdyn parhaiten yksin ja perheen kesken. Toki ilman ystäviä ja muita läheisiä ei elämä olisi mitään eli myös aika-ajoin ystävien ja läheisten tapaaminen on osaa sitä hyvinvointia. Kaikkea sopivissa annoksissa! Jotenkin nyt kun oon tietoisesti pyrkinyt vähentämään stressiä ja jätän mm. KAIKKI ylityöt pois, niin oon huomannu, että liikunta maistuu taas ihan eri tavalla ja oon jaksanu touhuta kaikkea mukavaa. Tästä flow'sta aion todellakin pitää kiinni :)