Kevät!!

Kevät on vihdoin kunnolla täällä! Lunta on enää muutamissa paikoissa ja ulkona on välillä tarennut pitkähihaisella paidalla..tai ainakin auringossa. Varjossa on vielä viileää. Takapihalla oli niin isot kinokset terassilla, että olin melkein 100% varma, että ne ei sula ennen juhannusta. Vaan niinpä nekin on sulaneet. Tosin, mies on kyllä ahkerasti käynyt niitä lapiolla levittelemässä.. Lapset nauttii, kun pääsevät taas ulkona touhuilemaan muita juttuja. Vihdoin ovat myös tutustuneet naapuruston lapsiin koulun kautta. On ollut ihana ja hauska seurata kuinka samat tutut pihaleikit ovat lasten suosikkeja edelleen. On kirkkista, twistaamista, naruhyppelyä ja vaikka mitä! Melkein heti kotiutumisen jälkeen soi ovikello ja taas mentiin. Niin se tosiaan menee, että jossain vaiheessa huomaa, ettei lapset olekaan enää niin paljon kotona. Hassua. Jotenkin se pikkulapsiaika tuntui olevan pitkä kuin nälkävuosi eikä omaa vapaahetkeä koskaan. Nyt kuitenkin ison osan päivästä lapset touhuavat omiaan ja ovat ulkona keskenään pitkiä aikoja. Tai noh, onhan mulla tuo "apaattinen" yksvuotias, joka pitää huolen ettei tarvitse tylsistyä! ;)  Kuitenkin näin jälkikäteen voi todeta, että se aika on mennyt ihan siivillä!

Ihan älyttömästi tullut uusia taitoja ihan kuukauden aikana. Meijän lapset on oppineet kävelemään aika myöhään. Esikoinen oli reilut 1v 3kk, kakkonen 1v 1kk ja tämä kuopus odotuttaa vielä itseään. Ensi viikon lopulla tulee ikää 1v 2kk. Viimeisen kuukauden aikana hän on oppinut juomaan itse, nousemaan sohvalle ja laskeutumaan sieltä jopa turvallisesti alas, nousemaan itse seisomaan lattialta, ottamaan 1-2 askelta, sanomaan "kakka" ihan sen oikeassa merkityksessä (helpottaa hirveesti, kun ilmoittaa koska vaippa täytyy vaihtaa!!) ja onhan sitä tullut neljä hammastakin tuona aikana :) Mulla on sellainen kutina, että se kävely on ihan tuossa nurkan takana! Käytiin tällä viikolla ottamassa tehosterokotteet, jotka jäi 1v tarkastuksessa ottamatta. Meille sattui tosi huonosti 1v kuvaus (jouduttiin siirtämään influenssan takia myöhemmäksi) ja neuvola peräkkäisille päiville. Näissä tehosterokotteissa oli pelko, että oltaisiin seuraavan päivän kuvauksessa kuumeessa, joten otettiin vain yksi rokote ja tehosteet jätettiin myöhemmäksi. Onneksi niin, päivä rokotteesta tytölle nousi nimittäin kuumetta. Selkeästi rokotteesta, koska mitään muuta oiretta ei ollut ja meni tosiaan siinä yhdessä päivässä ohitsekin.

Musta tuntuu muutenkin, että oon päässyt tosi hyvin elämässä eteenpäin diagnoosin jälkeen. Jatkuvasti ja päivittäin se on mielessä, tottakai. Mutta oon saanu jotenkin käännettyä pelot ja ahdistukset toivoon. Tällä viikolla kävin selkärangan magneettikuvassa, josta saan tulokset ensi viikon lopulla. Silloin tapaan ensimmäistä kertaa kirurgin ja on ns. totuuden hetki. Jännittää toki ja pelottaakin. Ensimmäistä kertaa kuulen ihan oikeasti missä mennään ja mikä mun tilanne on. Sitä ei osannut edellinen neurologi kertoa. Sanoi vain, ettei kannata alkaa pelätä.....JEP! Mutta enemmän on sellanen fiilis, että leikataan vaan, niin jos nää oireet sais pois päiväjärjestyksestä. Tiedän myös, että asia ei oo ihan noin yksinkertainen, mutta en voi lähteä myöskään leikkaukseen ajatuksella, että tää menee ihan perseelleen. Jännitän toki, että sieltä selkärangan kuvista näkyy jotain oikeasti pahaa ja että mun tilanne on tosi huono. Mut sitäkään en aio oikeasti murehtia ennen kuin siihen on ihan oikeasti aihetta!!! Päivisin oon pystyny elämään jo ihan normaalia elämää. Ruoka maistuu, ulkoilu virkistää ja lasten kanssa jaksaa touhuta. Viime viikonloppuna saatiin miehen kanssa hengähdystauko, kun lapset olivat mummolassa yötä. Käytiin keilaamassa ja syömässä ja ajelemassa. Kotona vielä saunottiin ja vedettiin peitto korviin ja nukuttiin. Ja tietty, pelattiin x-boxia ;) Teki tosi hyvää. Tällä viikolla onkin jaksanut jo paremmin. Ollaan leivottu lasten kanssa sämpylöitä, käyty ulkoilemassa ja laittelemassa pihaa kevätkuntoon yms. Ja pakko sanoa, että tuntuupa normielämä aika nannalta! Arki on kyllä näiden lasten kanssa parasta <3

Vaikka lasten kanssa on ihan parasta, niin ei sille minkään tee, että tää alla oleva klippi jaksaa naurattaa vedet silmissä ihan joka kerta! Ollaan oltu miehen kanssa katsomassa Marko Kämäräistä livenä joskus aikoinaan, kun lapset oli pieniä. Me on käyty vuosia katsomassa erilaisia Stand Up -keikkoja ja täytyy sanoa, että tää mies on saanut nauramaan joka kerta kaikista eniten. Ehkä se huumori uppoo just meidän elämäntilanteeseen. Muistan, kun lapset oli pieniä - poika taisi olla jopa vasta muutaman kuukauden ikäinen - päästiin muutamaksi tunniksi katsomaan Stand Upia. En meinannut pysyä tuolissa, kun olin kuolla nauruun tän miehen setistä. Sama tilanne kävi, kun katsottiin hänen settinsä Stand Up -ohjelmassa Neloselta. Muut ei niinkään uponneet (paitsi tietysti Ismo Leikola), mutta tää jaksaa naurattaa edelleen:
Ruutu.fi: Marko Kämäräinen Stand Up

Iloista alkavaa viikonloppua!