Ollako vaiko eikö olla?

....siinä vasta kysymys. Viimeiset kuukaudet olo on todellakin ollut jälkimmäisen kannalla. On ollut välillä sellainen tunne ettei ole edes ihminen ollenkaan. On vain hautomokone ja vanki omassa kehossaan. Hautomokone ei tässä tapauksessa ole onneksi negatiivinen sana, vaikka se on tähän tunteeseen vahvasti vaikuttanutkin. Mutta entäpä sitten, kun elämä alkaa voittaa. Viikonloppuna tein ennätyksen - KAKSI kokonaista PÄIVÄÄ oksentamatta!! Kyllä sen huomasi olossakin. Jaksoi jopa leipoa ja ulkoilla. Pitkiä aikoja ei toki vieläkään pysty yhtämittaisesti tekemään juttuja, mutta tunti-parikin kerrallaan tuntuu jo mahtavalta :)

Kuten lupasin, nyt niitä pieniä ilon pilkahduksia pahimmilta ajoilta sekä päivitystä tähän päivään.

Pahimpina viikkoina en päässyt sängystä ylös kuin sohvalle tai vessaan. Niinpä yritin pitää mielen korkealla tekemällä jotain mukavaa. Päätin neuloa rakkaalle äidilleni pienen muistutuksen siitä, miten ihana ja tärkeä hän onkaan. Selailin erilaisia ohjeita ja lopulta eteen tuli ohjeet huopatossuista. Odotin useamman päivän paranevaa oloa, jotta pääsisin kauppaan hakemaan oikeat langat, mutta eihän sitä tullut. Sitten ymmärsin netin ja postin mahtavuuden - löysin kaikki tarvitsemani tarvikkeet Novitan sivuilta ja tilasin ne suoraan pakettiautomaattiin, josta mies kävi ne minulle noutamassa. Oranssin varren valitsin siksi, että näin jostain syystä unta, että näihin sukkiin pitää tulla oranssit varret. Olin ensin ajatellut turkoosia, mutta kiitos unen niistä tuli oranssit ;)

Varsi lähes valmiina

Ensimmäinen valmis sukka. Varsi on tehty tavallisesta Seitsemän
veljestä -langasta ja jalkaterä huopalangasta, jota en ollut ennen käyttänyt.

Valmiina huovutukseen

Valmista tuli!!

Me reissattiin pienenä jonkin verran autolla, joten meillä oli pikkuveljen kanssa kasa satukasetteja, joita sitten kuunneltiin matkalla. Keksittiin ne joskus elokuussa, kun lapset kärtti tekemistä. Mun vanhoissa stereoissa oli vielä kasettisoitin, joten lapset pääsivät kuuntelemaan satuja. Ja voi että niitä kuunneltiinkin. Ne kuunneltiin kaikki putkeen ainakin kahdesti - osa jopa kolmesti. Lapset viettivät viikon mummon ja vaarin kanssa Rukalla syyskuussa. Mies tilasi ennen lasten reissua netistä laitteen, jolla sai käännettyä kasetit cd:lle ja näin saatiin taas vanhat kasetit automakalle mukaan. Oli niitä satuja autossa kuuneltukin - ihanaa, että vanhat sadut elävät taas!!

 Syyskuussa uskaltauduin ensimmäisiä kertoja ulos kotoa ja JOPA ulos syömään. Jälkkäriksi käytiin kahvilassa syömässä aivan suussasulavaa valdelma-pähkinä -juustokakkua ja teetä. Sitä vapauden tunnetta ei voi sanoin kuvailla, kun uskaltaa syödä ulkona ilman pelkoa. Okei, myönnän - kävin ennen syömisen aloittamista tarkistamassa lähimmät vessat ja esteettömän reitin jos huono olo olisi päässyt yllättämään. Kahvilassa uskalsin jo istua ilman varotoimia. Ehkä siksikin, että sieltä olisin ehtinyt juosta ulos :P Mutta tuntui kuin olisi ollut jossain isommassakin tapahtumassa. Kaikki näytti niin uudelta ja ihanalta! Elämän pienet ilot <3

Samalta reissulta löytyi myös ihana lyhty koristamaan roskakatosta. Kesäkukka-aika on ohitse ja halusin talveksi portin pieleen lyhdyn toivottamaan kotiin palaavat tervetulleiksi :)

Kuten jo aiemmin mainitsin, niin kävin Ikeassa hoitamassa lasten huoneen järjestystä kuntoon! Pahoittelen jälleen kuvan laatua (kunhan saan sen kameran ja puhelimen jälleen kuntoon.......). Voi vaan uskoa, miten paljon tämä kaaos on ahdistanut, kun sille ei ole jaksanut tehdä mitään. Mutta nyt on niin ihana katsoa lasten huonetta. Ja miten helppo se on pitää siistinä, kun se on jälleen siisti. Pienestä se on kiinni :) Olen tyytyväinen!

Ennen

Jälkeen

Tässä vielä viikonlopun satoa. Laitettiin tosiaan eilen piha talvikuntoon. Tämän vuoden puutarhan sato jäi hyvin pieneksi. Siinä asiassa ei voi kun katsoa peiliin. Se ei vaan ole ollut prioriteettilistan kärjessä, joten kastelu ja muu hoito jäi käytännössä olemattomiin. Muutama herttainen porkkana kuitenkin jaksoi kasvaa ja tuoda sen toivon, että ensi vuonna uudella menestyksellä ;)