Äitienpäivä

Se päivä vuodesta, kun on vähintään pysähdyttävä miettimään, mitä on olla äiti! Se on kyllä hienointa mitä olla voi! Tunteiden vuoristorataa syvimmästä rakkaudesta suurimpaan vihantunteeseen. Nämä omat kolme silmäterääni ovat kyllä hienointa mitä olen elämäni aikana saanut aikaiseksi! Tänään sai taas huomata, miten mahtava perhe onkaan ympärillä ja miten onnellinen voinkaan olla noista neljästä (mies mukaan luettuna 😉 ). Vauva antoi nukkua aika mukavasti. Heräsi vain kerran syömään kahdelta ja sen jälkeen vasta varttia vaille seitsemän! Sen jälkeen sain vielä jatkaa unia kahdeksaan!!

Heräsin korvatulppien läpi kuuluvaan onnittelulauluun! Aurinko paistoi verhon läpi huoneeseen. Edessäni seisoi mies ja lapset yöpuvut päällä lahjojen ja aamiaisten kera ja nuorimmainen veti vielä hirsiä vieressä 💕 Lapset olivat askarrelleet ihanat sisustustaulut miehen kanssa eskarissa/päiväkodissa. Kunhan saan ne laitettua arvoiselleen paikalle, niin otan niistä kuvat! Lisäksi sain kirjan (Eve Hietamies: Hammaskeiju), josta olen maininnut, että pitäisi etsiä kirjastosta. Se on sen verran uusi, että siinä oli lainausjonossa 63 ihmistä ennen mua, joten mies päätti ostaa kirjan äitienpäivälahjaksi! Sen lisäksi sain ihan huippuaamiaisen sänkyyn ja haudutettua teetäkin tuotiin heti aamiaisen jälkeen kirjan kaveriksi. Löhöilin lasten kanssa sängyssä jonkin aikaa ja lueskelin kirjaa. Täytyy sanoa, ettei tämä kolmaskaan osa kirjasarjaa jättänyt kylmäksi, vaikken ehtinyt montaa sivua aamusta vielä lukea!

NAM😋

Ollaan jo jonkin aikaa puhuttu, että kun voin taas liikkua, niin otettaisiin taas ohjelmistoon metsäkävelyt koko perheen voimin. Se on ihan paras tapa viettää aikaa perheenä. Oon jo pitkään miettinyt, että olis ihan mahtavaa käydä katsastamassa Linnaisten suoalue. Sinne piti lähteä jo viime viikonloppuna, mutta taas tuli muuta ohjelmaa. Tänään sitten sanoin aamusta, että lähdetäänkö koko perhe retkelle. Tehtiin eväät reppuun ja lähdettiin ajelemaan. Vauvakin kulki ihan mahtavasti mukana Manducassa (=rintarepussa). Mimmi pääsi eräilemään jo 10 viikkoisena 😂 Keli oli tosi hyvä, noin+14c ja loppumatkasta paistoi jo aurinkokin! Jotkut olivat nähneet kyyn matkalla ja varoittelivat siitä, mutta meidän silmiin ei (ONNEKSI!!) yhtään luikeroa sattunut.

Virtaa riitti!

Reitti kulki käytännössä kokonaan pitkospuita pitkin suoalueen yli

Kotona tehtiin tytön toiveiden mukaan hodareita ruoaksi. En muista koskaan aiemmin syöneeni hodaria, joten kerta se on ensimmäinenkin!

Oli kyllä ihan maailman parhain äitienpäivä! Kiitos ihanan perheeni!!

💕Ihanaa äitienpäivää rakkaalle äidilleni sekä tietysti kaikille äideille ympäri maailman💕

Arjen ihanuus

Onpas ollut hässäkkä viikko. Kaikkea kivaa on tapahtunut ja kiirettä on pitänyt. Toisaalta, mitä voi odottaa kun perheessä on kolme alle kouluikäistä lasta. Hästäg ruuhkavuodet. On valvottu ja sitten on taas nukuttu ja touhuttu ja menty. Maanantaiaamuna kirjoitin seuraavaa:

"Tänään oli hyvin kaunis aamu puoli neljän maissa. Seurattuani pari tuntia auringon nousua huomasin, että puoli kuudelta aurinko olisi paistanut jo korkealta elleivät pilvet olisi olleet edessä. Olen kahden viimeisen kuukauden aikana huomannut selkeästi kuinka aamu alkaa sarastaa aina vain aikaisemmin. En muistanut olevani näin aamuvirkku. Nyt muistan hämärästi olleeni sitä aika-ajoin jo kahdesti aiemminkin. Paljosta jäisin paitsi, ellei joku patistaisi minua ylös katsomaan maailman kauneutta" <3

Yöllä alkoi jo jossain vaiheessa mennä hermo, kun tyttöä ei sitten nukuttanut yhtään. Ja tietysti aamulla oli menoa ja kello soimassa jo seiskalta. Sitten kävin jossain vaiheessa miettimään, että tilanne on nyt tämä. Voin joko ärsyyntyä siitä tai ottaa tilanteesta kaiken mahdollisen irti. Niinpä päädyin seuraamaan auringonnousua ja päivän kauneutta. Päiväunitilanteet ovat olleet aika haastavia. Aiemmin sain helposti nukkumaan vaunuun ja nukkui siellä 1-3h, mutta nyt jostain syystä päivisin on kaivattu seuraa. Olisiko syynä se, että on alkanut seurailemaan niin paljon maailman menoa? Eihän sitä raaski nukkua jos muu maailma valvoo ;)

Tällä viikolla oli myös tälle äidille jännä päivä, kun esikoinen kävi tutustumassa kouluun! Siis mun eka vauva menee kouluun?? Olin tosi tyytyväinen siihen, etten ulvonut pihalla, kun lapset menivät luokkiensa kanssa kouluun sisään. Pelkään niin tapahtuvan viimeistään ensimmäisenä koulupäivänä :D Vanhemmillekin oli joku info sen jälkeen. Varmaan siellä kaikkea kivaa olisi ollut, mutta typykkä piti sellasen konsertin, että oltiin kuitenkin mielummi puolet infosta käytävän puolella ;) Enemmän se oli onneksi sellaista maalaisjärjellä käytävää asiaa. Eli tehkää lapsille aamiainen, että jaksavat ja läksyt olisi hyvä opettaa tekemään heti koulun jälkeen. Toki vähän opetussuunnitelmaa ja -tapoja olisi ollut kiva kuulla tarkemmin.

Viikkoni kuvina:

Isoveli työntelemässä vauvaa kotiin hoitopäivän jälkeen

Läksyjä elokuuta varten :)

Imetyshaasteet vol. 1000. Parhaimpina päivinä saan syödä tytön kanssa yhtä aikaa ;)

Kun perjantai-iltana koitti äidin vapaahetki :)

Viikko on siis ollut arjen pyöritystä 24/7, mutta en voi tällä hetkellä muuta sanoa kun, että olenpa harvinaisen onnellinen tähän tilanteeseen. Toki haaveita ja unelmia on koko ajan, mutta elämä juuri tässä ja nyt ei voisi parempaa olla <3

Keltainen toukokuu

Onpahan taas ollut viikko! Täytyy sanoa, että kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa ei ehdi tulla päivän aikana montaakaan tylsää hetkeä pitkin päivää ;)

En tiedä uskallanko siitä edes vielä mainita, mutta yöt ovat selkeästi tasoittuneet kahdesta ensimmäisestä kuukaudesta!! Yöherätyksiä on vähän riippuen 1-2/yö, joka on 2kk ikäiselle vauvalle mielestäni tosi hieno homma! Vaikka kolme ensimmäistä viikkoa melkein itkettiin, kun herätyksiä oli 45min-2h välein, niin nopeasti se ihan pienin vauva-aika on ohitse! Tavallaan hirveen haikeeta, mutta aika ihanaa, että saa jo nukkua vähän paremmin ja lisäksi kommunikaatio on alkanut pelata. Päivittäin tulee mitä aurinkoisempia hymyjä ja jonkinnäköistä "keskustelua" :) Sen avulla jaksaa kyllä itsekin paremmin!

Meillä on torstaisin ollut siivouspäivä aina siitä asti, kun muutin pois kotoa ja miehen kanssa yhteen. Eli reilut 12 vuotta sitten. Torstai on siitä ihan paras, että perjantaina kun aloittaa viikonlopun, niin ei tarvitse enää miettiä mitään siivouksia. Toki nyt pyykkiä pestään ja kotihommia tehdään viikonloppunakin, mutta perussiivoukset voi unohtaa ja mielummin vaikka lepäillä. Torstaina aloitin tietysti heti vauvan aamu-unien aikaan lakanoiden vaihdolla (en vaihda kylläkään normaalisti lakanoita joka viikko!). Sain just ja just meidän ja lasten lakanat vaihdettua, kun n. 30min nukahtamisesta alkoi itkuhälytin laulaa. Eihän me sitten mitään normaaleja päiväunia nukuttukaan. Jotenkin kuulin mielessäni vaunuista: "Äiti, muistin, että meillä on tänään siivouspäivä ja ajattelin jos tarvitsetkin aputyttöä" -itkua. Päätin, että me siivotaan silti. Iskin tytön Manducaan ja ajattelin, että jatketaan sitten yhdessä hommia. Pääsin kävelemään muutaman askeleen ja sain mukavat puklut paidan kaula-aukosta sisään. Sitten vähän lisää huutoa. Jeij! Arjen parhaita paloja. Onneks hyvä ilma pelasti ja sain tytön ees hetkeksi vaunuihin unille, kun lähdettiin hakemaan isommat lapset eskarista ja hoidosta. Ilma oli niin kaunis ja keväinen! Lopulta sain kuin sainkin kaikki siivoukset tehtyä ja ruoatkin vielä laitettua ennenkuin isäntä kotiutui töistä. Kaikkeen sitä venyy, kun vaan päättää :D

Perjantaina pidettiin leivontapäivä. Äiti soitti päiväseltään, että voisi tulla piipahtamaan kaffella, joten päätettiin leipoa pikaisesti mustikkapiirakkaa vaniljajäätelön kylkeen (en edes muistanut/ehtinyt ottaa kuvaa, kun meni kattaus aika nopeasti parempiin suihin). Samoilla uunin lämmöillä leivottiin vielä lasten kanssa illaksi sämpylöitä, kun leivät oli kokonaan loppu. Vielä ehdin saada ruoankin uuniin, kun mummo jaksoi tallustella vauva sylissä ja jutustella lasten kanssa! Voitte vaan arvata, että kyllä maistui tuore piirakka ja jäätelö.

Mulla meni herkuttelu ihan överiksi synnytyksen jälkeen. Perustelin tietysti sillä, että maitokin nousee paremmin, kun syö vähän suklaata ;) Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ei se imetystkään ihmeitä tee painolle eli jos en halua saada kaikkia raskauskiloja takaisin, niin on parempi yrittää vähän kontrolloida syömisiä. Oon nyt siis pyrkinyt pitämään yhden herkkupäivän viikossa. Aika hyvin oon siinä onnistunut. Nyt taitaa olla jo kaksi viikkoa takana! Toki jos nyt sattuu erikoispäiviä mukaan tai jossain on joku erityisherkkujälkiruoka, niin en siitä kyllä kieltäydy. Mutta kohtuudessa on nyt pysyttävä. Vielä en pääse liikuntaakaan ihan fyysisistä syistä kunnolla aloittamaan, vaunulenkkejä lukuunottamatta, niin haluan siivota edes ruokavalion. Mutta herkuista en luovu, pitää sitä näiden pitkien päivien vastapainoksi saada jotain hyvää edes kertaviikkoon ;)

Viikonloppu on ollut mukava. Mitä nyt eilen sitten päädyin saamaan kunnon päänsäryn ja makasin useamman tunnin aika velttona sängyn pohjalla. Välillä mies kävi tuomassa tytön syömään, mutta muuten olin kyllä aikalailla pois pelistä. Aamulla ehdin viedä lapset parturiin, mutta sieltä kotiin tultua iski kunnon särky. Selkeesti vähän taas yliväsymystä. Mut onneks siitä selvittiin ja olin höntistä olosta huolimatta illalla taas jo mukana menossa. Tänään käytiin tsekkaamassa aika hauska Game över 10 -pelitapahtuma. Siellä oli nähtävillä vanhoista lautapeleistä ihan uusiin konsolipeleihin vaikka ja mitä ja kokeilla sai melkeinpä kaikkea!

Jos en väärin muista, niin tämä taisi olla Suomen vanhin lautapeli :)

Tätä pelattiin muutama ralli tytön kanssa. Taitaa päästä joulupukin lahjatoive kirjeeseen tänä vuonna ;)

Vanha kunnon Gameboy!

Vähän uudempaakin mallia testattiin!

Esillä oli paljon ohjelmointiin ja peleihin liittyviä kirjoja.

Nää vanhat pelit oli ihan loistavia :)

Sesamiakin pelattiin. Pakko kyllä sanoa, että vähän liian yksinkertainen omaan makuun.

Montako tunnistat? 

Tapahtuman päätteeksi käytiin vielä ravintolassa syömässä, NAM!

Paluu elämään

Iloista vappua!!

Meille syntyi maaliskuussa maailman suloisin pieni tyttönen <3 Sen jälkeen olen taas ollut pikkuhiljaa takaisin oma itseni. Kirjoittaminen jäi oikeastaan kokonaan marraskuussa. Tajusin, että kirjoitukset ja ajatukset oli oikeastaan aika tylsiä ja surullisia. Nyt näin jälkikäteen nekin olisi ehkä ollut ihan kiva saada esille, mutta se ei vaan kuvasta minua! Raskaus meni jälleen sinnitellessä päivästä toiseen. Vaikka kaikkea mukavaakin tapahtui matkan varrella, niin niistä ei valitettavasti juurikaan jaksanut iloita. Harmitti, kun jouluakaan en jaksanut laittaa omalla tarmollani.. Isompien lasten synttärit saatiin vietettyä tammi-helmikuussa ja sitten alkoikin syntymän odotus. Onneksi sitä ei tarvinnut odotella kovinkaan pitkään, sillä typykkä syntyi 6 päivää ennen laskettua aikaa :) Sen jälkeen ollaankin taas oltu ns. normaali perhe! Miehen sanoin mun silmien edestä katosi syntymän jälkeen sumuverho. Siltä se tuntuukin! Olen taas iloinen minä. Haluan tehdä asioita, JAKSAN tehdä asioita ja VOIN tehdä asioita!! Suunnittelen seuraavaa päivää enkä odota sitä kauhulla. En malta odottaa, että tämä vapuksi satanut lumipeite lähtisi vihdoin pois ja päästäisiin takapihalle istutushommiin!! Perunat piti laittaa jo huhtikuun puolella, mutta maa on niin jäässä, ettei sinne päässyt edes rautalapiolla :D Kevät on auttamattomasti myöhässä, mutta antaapahan itselle vähän lisäaikaa ;)

Mitä viime viikkoina on tapahtunut? Ristiäiset vietettiin jo maaliskuun lopussa, pääsiäisestä nautittiin koko perheen voimin kotosalla. Viime viikolla 8 viikkoa tytön syntymästä pääsimme miehen kanssa ekaa kertaa kaksistaan muutamaksi tunniksi kahdestaan ulos! Oli aivan mahtavaa! Vaikka meillä oli raskausaikana mahdollisuuksia olla kaksistaan, niin ei se ollut ihan sitä mitä olisi toivonut. Me ei voitu lähteä edes ulos syömään, koska en vaan voinut. Lisäksi piti jännittää, että jos lähtee, niin pääseekö sieltä vielä kotiin ilman oksennusta tai romahdusta. Yritettiin kerran käydä kaksistaan ostamassa lasten synttäreille juttuja. Tilanne meni lopulta niin, että minä istuin supistusten kanssa kauppakeskuksen penkillä ja mies kiersi kauppoja. Ei ehkä ihan sitä mitä suunniteltiin :D Nyt tilanne on toinen! Käytiin katsomassa Voittajat On the Road -kiertuetta Sibeliustalolla. Mentiin sen verran ajoissa, että ehdittiin ottaa lasi valkkaria ja viski sekä suklaakakkua :) Kyllä nautittiin ja nauraakin sai! Kotiin ajettiin sankassa lumisateessa ja käytiin kotimatkalla grillilläkin. Ihan ei jääty ulos syömään!

Vappuaatto meni aika makoisasti eli leivottiin munkkeja tälle päivää! Meinasin ensin mennä helpoimman kautta ja ostaa munkit valmiina tai tehdä pakastemunkkeja, mutta tytön pyynnöstä päädyttiin paistamaan omat munkit. Tehtiin samalla myös voisilmäpullia. Niitä tein ekaa kertaa ja näköjään ohjetta kannattaa noudattaa. Laitoin liian vähän voita, kun jotenkin se määrä pullan kokoon nähden näytti väärältä. No, kuivakkoja niistä tuli, mutta kuulema edelleen hyviä! Eli niitä sitten jälkkäriksi. Ja tänään avataan grillikausi, vaikka keli olis mikä tahansa. Lunta on edelleen muutamia senttejä maassa eli juhlitaan kevään juhlaa lähinnä näennäisesti ;)

Nyt laittamaan vappua valmiiksi! 

ILOISTA VAPPUA!!!!

Testing, testing ja useampi klassikko

Viimeisten viikkojen aikana on tullut tehtyä pitkään unholassa olleita klassikkoruokia sekä muutama uusikin kokeilu. Lisäksi jostain syystä alkoi tekemään tänään ihan hirrrrveesti mieli kasvispihvejä. Ikinä en oo niitä aiemmin tehnyt, mutta ensi viikolla vois olla hyvä sauma testata :)

Vietimme lasten kanssa leffailtapäivää ja teimme välipalan olkkariin piknik -tyyliin. Lisänä oli voileipäkeksejä ja juustoa.

Jos jotain rakastan, niin ruokien värikkyyttä. Tästä lähtee valmistumaan kiinalainen hapanimeläpossu.

Wokkipannun väriloistoa

Ja tarjoillaan tietysti Jasmin -riisin kera, NAM!

Meillä oli ruoka loppu. Tai sanotaanko, että edellisen päivän jämiä riitti vain lapsille. Tein sitten itselleni kinkku-juusto -munakkaan. Itseasiassa ihan hyvä setti, kun heitti mausteiksi vähän suolaa, pippuria ja oreganoa.

Hapanimeläkanaa. Tämä ei ole ihan alusta asti itse marinoitu ja tehty hapanimeläkastike, kuten yllä. Tämän teen niin, että paistan ja maustan kanan ja lisään sekaan Sweet and sour sauce -kastikettä. Todella nopean päivän eväs.

Isänpäivää meillä juhlittiin perinteisesti aamiaisbrunssilla meillä. Kaikki olivat jo niin nälkäisiä, etten edes huomannut ottaa kuvaa pöydästä ja tarjoiluista. Mutta kaikkea löytyi, mitä hyvään aamupalaan kuuluukin ;) Iltapäivästä syötiin sitten oikein perinteinen nakkikastike perunoilla. En edes muista milloin viimeksi sitä on syöty. Siitä on varmasti 2-3 vuotta!

Kerrankin löytyi kaupasta sopivan kokoinen kaali, joten pitkästä aikaa päätin tehdä fetalla tuunatun kaalilaatikon. 

Juuri ennen sekoittamista ja uuniin laittoa!

Eilen testasin netistä löytämääni kanarisoton reseptiä. Kyllä maistui koko perheelle. Reseptin löysin Yhteishyvän sivuilta. Tätä tehdään varmasti uudestaan. Aiemmin ollaan tehty risottoa alusta asti parmankinkku/aurinkokuivattutomaatti -kombolla, mutta se on todella paljon työläämpi kuin tämä. Tämä onnistuu kohtuullisessa ajassa vaikka töiden jälkeen!

Seuraavaksi mielessä siis ne kasvispihvit. Josko sitä ajatusta hautoen uuteen viikkoon.... ;) 

Asioita, joita en koskaan kuvitellut sanovani

Muutama viikko takaperin nautimme lasten kanssa rauhasta ja kiireettömyydestä syyslomaviikon kunniaksi. Touhua ehti viikkoon mahtua oikein runsaasti, mutta niin myös rauhallisia hetkiä. Yhden yön muistan nukkuneeni vaihteeksi ihan äärettömän huonosti. Joku taisi istua rakon päällä ja vessassa sai juosta ja jokainen kyljenkääntö on tiedossa. Lopulta 5:30 heräsin enkä saanut enää unta. Lapset kipittivät vuorotellen sitten kainaloon puoli kahdeksan maissa. Makoiltiin siinä pimeässä huoneessa ja kuiskailtiin juttuja. Käytiin läpi tärkeitä asioita, kuten sen, että yön tunnistaa siitä, että katuvalot on vielä päällä. Lapset lähtivät siitä katsomaan pikkukakkosta ja sain torkahdettua vielä vajaaksi tunniksi ennenkuin lähdin laittamaan aamiaista.

Aamupala meni katsellessa ulos ikkunasta, sillä syyslomaviikolla satoi VIHDOIN se kauan odotettu ensilumi. Eihän se myöhässä missään nimessä ollut, mutta lasten kanssa sitä on odotettu jo pitkään. Aiemmin lokakuussa oltiin kaivamassa jo suksia kaapista ja poika halusi soittaa vaarille ja kysyä voisiko päästä pilkille. Vaari lupasi, että talvella mennään, mutta poika vähän ihmetteli miksi, kun talvihan oli jo ihan selkeästi tullut :) Lumisessa säässä kävelimme ensimmäisten hiutaleiden sataessa hakemaan tukivyötä. Nämä liitoskivut ovat menneet niin pahaksi, että ilman tukivyötä on ollut turha kuvitella kävelevänsä postilaatikkoa pidemmälle ja eipä se auta juuri enää edes sen pidemmillä matkoilla :( No, kotiin päästyämme lapset jäivät ulos, kun itse menin sisälle laittamaan lounasta.

Ennenkuin sain lapsia, en tiedostanut, että tiettyjä asioita pystyisi tapahtumaan - ja yleensä vielä usein. Näitä ovat mm. jatkuvasti keittiönlattialta sukkaan liimaantunut riisi, oman vessarauhan menetys, legopalikan päälle astuminen (ei yhden eikä kaksi kertaa) ja muita vastaavia klassikoita. Kyseisen ensilumipäivän aikana päästin myös suustani lausahduksen: "Älä nuole sitä terassia", kun poika yritti nuolla terassilta ensilunta suuhunsa. Niin, ei todellakaan lause, jota ylipäätään päästäisi suustaan. Kerroin huvittuneena asiaa myös miehelleni ja sain vastauksen, että menee toissakesäiseen kategoriaan "älä nuole kiveä" kanssa :D

Vauvaa odotetaan jo innolla. Vaikka olo on mitä on, niin vauvasta on selkeästi alkanut tulla jo osa päivittäisiä juttuja. Tyttö käy halimassa ja suukottamassa iltaisin mahaa ja päivittäin lapset sivuavat, että mitä sitten touhutaan, kun vauva tulee. Ollaan jo kasattu sänky ja ehkä tärkeimpänä on tällä viikolla tullut äitiyspakkaus <3 Voi sitä onnea, kun pääsi availemaan ja tutkimaan pakkausta. Erityisen ihanaa oli seurata tulevan isosiskon reaktioita. Hän kävi jokaisen tavaran pakkauksesta läpi ja ihmetteli miten pieniä ne kaikki vaatteet ja tavarat olivatkaan :) Ihana päästä sitten jossain vaiheessa oikein tosissaan pesemään ja laittamaan kaikkea valmiiksi.

Vuodena 2016 pakkaus kokonaisuudessaan Kelan sivuilta.

Ihanaa, kun laatikossakin on vähän kuvaa. Esikoisen laatikossa taisi lukea isolla KELA :D

Ihania värejä ja kuoseja!

Kyllä näillä taas pääsee hyvin alkuun!