Pohdintaa

Kyllä sitä ihmismieli onkin sekava. En toivo mitään muuta niin paljon kuin että tää pahoinvointi ja oksentelu helpottaisi. Sitten tulee lyhyt hetki, jolloin olo ei ole enää ihan niiiin kamala, niin oon ihan varma, että tää oli tässä ja vauvalla ei oo kaikki hyvin :D Viime viikon lopulla oli lääkäri tähän pahoinvointiin liittyen. Neuvolasta pyydettiin varaamaan aikaa ja varautumaan tiputukseen. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että saisin siitä vain hetkellisen helpotuksen ja en ollut kuivumassa, niin passitti kotiin ja sairaslomalle. Oli aikamoinen pettymys, koska olin jo toivonut edes muutamien tuntien helpotusta oloon nesteytyksellä, mutta sitä ei tullutkaan. Hänen mukaansa asiani ovat hyvin, jos/kun ruoka pysyy parikin tuntia sisällä. "Tällaista se raskaus nyt on".

Terveydenhoitaja oli puhelimessa aivan ihana! Oli jotenkin vapauttava tunne, kun ohjeena oli, että unohda ruokaympyrät ja syö juuri sitä mikä maistuu (ellei se ole kiellettyjen listalla). Kehoitti syömään vaikka pellillisen ranskalaisia jos se vaan maistuisi. No ranskalaiset ei ole maistuneet, mutta tottahan se on, että kaikki raskaampi ruoka maistuu. Olin ajatellut pienessä mielessäni, että nyt syön oikein eriterveellisesti enkä anna pahoinvoinnille valtaa. Edelliset raskaudet meni myöskin oksentaessa ja varsinkin esikoisen raskausaika oli aivan järjetöntä oksentelua. Ostin töihinkin pöydälle cashew -pähkinöitä ja voileipäkeksejä, niin on sellasta järkevää ja pientä naposteltavaa, niin pysyy pahoinvointi kurissa. Kuinka tyhmä sitä olikaan :D Ei auta pienet ja tiheät syömiset, ei vitamiinilisät, ei mitkään. No, nythän ne pähkinät odottelee edelleen syöjäänsä siellä työpöydällä, koska tämä viikko menee vielä kotona oksentaessa. Sitten onkin jo ensimmäinen neuvola.

Sea band -rannekkeet yrittää olla apuna molemmissa ranteissa

Oon kuolannu vieressä muun perheen ruokailuja. Eilenkin mies kokeili uutta reseptiä, jonka löysin netistä. Khyyllä, oon tutkinu ihania reseptejä netistä. Mitä muutakaan tässä vois tehdä. Alkaa kaikki jo kyllästyttää. Katoin jopa Katsomosta Kaappaus keittiössä 3. tuotantokauden uusinnat. Ai että ois ihana päästä tekemään jotain oikeen sikaherkkua ruokaa ilman että se potkis heti vastaan. Mies ja lapset piti lettukestit. Oli mutkin kutsuttu. Sain ekaa lettua syötyä puoleen väliin, kunnes oli pakko lähteä pöydästä. Letut oli ihan huippuhyviä. Se tässä on se ärsyttävä piirre normaaliin vatsatautiin nähden, että nälkä ois oikeesti aika infernaalinen. Mutta heti jos alat syödä, niin se ei vaan onnistu. Pari suupalaa onnistuu kerrallaan jos haluaa pitää jotain sisällään. Tilattiin yks päivä kebabit, kun sitä teki mieli. Sain koko kebabin syötyä, 4-5 osassa tosin. No tulihan se sitten lopulta ulos, mutta vaikka ois tehny mieli ahmia koko annos kerralla alas,niin se ei vaan oo fyysisesti mahdollista.

Oonhan mä kuitenkin kuvannut niitä ruokia, joita oon yrittänyt syödä. Tein pari viikkoa sitten pannaria, sitä sain pari palaa syötyä. Letut, hillo ja kermavaahto ois ollu paljon kauniimpia kuvata, mutta tässä nyt kuitenkin pannaria ;)

Äitiltä saatuja eväitä muutama viikko takaperin. NAM!

Igorin kanapata

Igorin kanapata oli uus tuttavuus, johon törmäsin netissä. Useampi henkilö kehoitti kokeilemaan, kun oli pohdittu jotain arkiruokaa, joka ei oo perus makaroonilaatikkoa tai hernekeittoa. Kerroin ohjeesta miehelle, joka päätti kokeilla ruokaa. Aivan järrrjettömän hyvää! Oisin syönyt enemmänkin jos ei ruoka ois tullut ylös :D Lapsetkin söi ihan älyttömällä ruokahalulla ja ottivat vielä lisääkin.

Melko pieni sato, mutta oman maan perunaa :)