Midsommar!

Georg Ots - Saarenmaan valssi

Reijo Kallio - Suvivalssi

Näillä kahdella lähtee juhannustunnelma käyntiin! Keli suosi ja päästiin nauttimaan ihanista juhannus- ja syntymäpäiväjuhlista! Ruoan jälkeen järjestettiin tanssit terassilla ja nämä kaksi valssia saivat tietysti tanssilattian täyteen ;) Ennen ja jälkeen valssien musiikki oli hieman kepeämpää! Ja mikä sen parempaa juhannusruokaa kuin uudet perunat, grillatut kanapihvit, makkarat, lohi, salaatit sekä muut herkulliset lisukkeet <3 Jälkkäriksi tietysti mansikkakakku kesän ensimmäisistä mansikoista! Kyllä kelpasi! Harmi ettei tullut otettua yhtäkään kuvaa, kun tuli vain nautittua olosta ja tunnelmasta ilman luuria lähettyvillä :)

Pienet sormet maistelemassa kesäherkkuja!

En ole paljoa ehtinyt koneella istuskella, mutta ennen juhannusta pyörähdettiin taas perinteisesti kansainvälisillä markkinoilla nauttimassa herkuista! Eli vaikken juhannusherkuista kuvia saanutkaan, niin tässä vähän herkullisia kuvia alkukesästä :)

Italialaisessa maisteltiin parmankinkku-mozarella pizzaa

Markkinoilta ei voi poistua ilman suklaamansikoita!!

Aurinkoista ja iloista keskikesän juhlaa!

Nyt luvassa eilisiä rääppiäisiä :)

Se on sitten kesä!

Kesä tuli taas aivan arvaamatta, puun takaa. Yhtäkkiä olikin helle ja ulkona +30c!! Tämä kesä on ensimmäinen kesä, kun en voisi vähempää olla kiinnostunut helteistä. Jos multa kysytään, niin helteitä saisi olla sellaiset max. pari viikkoa vuodesta. Tai ehkä viikko/ kesäkuukausi. Muuten sellanen +20c riittäisi mainiosti :) En siis todellakaan ole helteen ystävä! Mutta tänä vuonna se ei haittaa. Me nimittäin asennutettiin vihdoin ja viimein ilmalämpöpumppu lopputalvesta. Saatiin vielä lämpöhyötykin viimeisistä pakkasista ja miten ihanaa nyt onkaan käydä viileässä kodissa nukkumaan, kun ulosmentäessä vastassa on lämpöseinä! Enää ei haittaa helteetkään ;)

Pakko sanoa, että viihdyn aurinkoisella kelillä mieluiten sisällä tai täysin varjossa. Vaikka kesän tultua meidän perhe viettää pääsääntöisesti aikaa enemmän ulkona kuin sisällä, niin helteillä mua ei oikeestaan auringonvaloon saa. Silmät on muutenkin valonarat ja kun se kuumuus saa voimaan pahoin ja tuo tullessaan kovan päänsäryn. Mutta kesä itsessään on kyllä ihana! Lapset saa olla ja touhuta ulkona ja pieninkään ei niin millään suostuisi olemaan sisällä. Ensimmäisenä kun hän avaa silmänsä kuuluu: "Huomenta! K ottaa puuloo" (=puuroa). Puuron jälkeen alkaa: "saako mennä ulos?" <3

Tän kesän kruunaa myös mun uudet aurinkolasit ja ensimmäistä kertaa elämässäni voimakkuuksilla! Nyt voi siis hyvillä mielin ajella aurinkolasit päässä autoakin :) Ennen on joutunut tyytymään vaan laseihin ja sitten saa siristellä paisteessa!

Me alotettiin kesä myös ruoan osalta! Grilli on ollut kuumana jo huhtikuun lopusta, mutta nyt tehtiin kesän ensimmäiset herkut eli lohta ja uusia perunoita! Lohi oli kotimaista, mutta varhaisperunoita sai vain ruotsalaisena. Pakko sanoa, että eihän ne yhtä hyviä ole kuin kotimaiset, mutta menee niitä vielä odotellessa!

Tänä vuonna ei yksinkertaisesti ehditty miettiä perunaa ajoissa, joten tänä vuonna ei omaa satoa tulla saamaan :( Sipulia, tilliä, persiljaa, retiisiä ja salaattia sen sijaan pitäisi kaiken järjen mukaan alkaa muutamien viikkojen aikana kasvamaan enemmänkin ;)

Mutta nyt pitää alkaa suunnitella iltapäiväuinteja lasten kanssa :)

Yhä elossa ;)

Täytyy sanoa, että kulunut vuosi on kyllä ollut yksi elämäni rankimmista ja tunteellisimmista. Ei pelkästään sairauden vuoksi, vaan muidenkin ulkoa tulleiden, melko rankkojenkin asioiden vuoksi. Mutta kaikesta on selvitty.

Leikkaus piti olla kesäkuussa, mutta se siirtyi neurokirurgian osaston kesäsulun vuoksi elo-syyskuulle. Mutta silloin oli vielä ruuhkaa kesäsulun vuoksi, joten se siirtyi taas. Lopulta sain kuulla syyskuun lopulla, että lokakuun lopussa leikataan. Leikkauksen odottaminen oli raastavaa ja pelottavaa, mutta samalla kuitenkin hyvää aikaa. Tein paljon asioita ja kaikista paniikeista huolimatta pystyin elämään kesän ja syksyn lähes normaalia elämää :)

Vihdoin sitten koitti se sairaalaan kirjautumispäivä ja miehen kanssa päästiin leikkausta edeltäväksi yöksi yhdessä potilashotelliin. Sunnuntaina oli osastolla tapaaminen hoitajan kanssa ja sitten maanantaina heti aamusta oli leikkaus. Ilta ja yö meni ruokahaluttomasti (toki illan jälkeen ei enää saanut syödäkään) ja valvoen. Aamulla olin aivan paniikissa enkä osannut oikein kuin istua ja tuijottaa eteeni. Kun menimme lopulta 10 maissa aamulla ilmoittautumaan leikkausosastolle, niin siellä hoitajalla oli radio päällä. Sieltä tuli Apulannan "Valot pimeyksien reunalla". Silloin tuli olo, että kaikki menee hyvin! Se on jostain syystä ollut aina mulle voimabiisi. Itkin leikkaussaliin asti, mutta siellä ihanat hoitajat saivat olon rauhoittumaan kertomalla, että mulla on talon kokenein kirurgi hoitamassa mua ja mulla ei ollut mitään hätää. Sitten pimeni.

Heräsin tuntien kuluttua heräämöstä. Kaikki päänalueelle tehtävät leikkaukset vaativat pidempää heräämöaikaa, mutta samahan se itselle oli missä sitä makoili. En päässyt itse kääntämään kylkeä, joten hoitajat aina tietyin väliajoin käänsivät mua kyljeltä toiselle. Muistan illalla (en tiedä aikaa, mutta aurinko oli laskemassa), katsoin auringonlaskua heräämön ikkunasta ja mietin, että vielä sitä ollaan hengissä. Olin odottanut tosi voimakasta pahoinvointia. Etukäteen mulle kerrottiin, että leikkaus tehdään pahoinvointikeskuksen läheisyydessä, joten tähän leikkaukseen yleensä liittyy hyvin voimakas pahoinvointi muutaman päivän ajan. Sitä ei ollut. Voin tosi hyvin ja olin täysin kivuton! Mies ei ehtisi enää saman päivän aikana mua katsomaan, mutta ihana hoitaja toi mulle puhelimen ja sanoi, että jos haluan tästä hänelle soittaa, niin hän voi lainata puhelinta. Mies oli häkeltynyt, kun etukäteen oltiin varoiteltu, että voin olla pari vuorokautta leikkauksesta aika huonovointinen ja väsynyt. En edes muista mistä puhuttiin hetki, mutta oli ihana kuulla tuttu ääni ja kuulla, että kaikki läheiset oli tosi iloisia, että kaikki meni hyvin.

Yhdeksän aikaan illalla mut sitten siirrettiin osastolle. Huone oli kolmen hengen huone ja mun lisäksi siellä oli yksi nainen. Nälkä oli hirveä. Se oli kova jo heräämössä, mutta siellä ei syötävää ollut. Osastollakin sain jogurtin ja varoiteltiin syömästä liian nopeasti. Uskalsin vielä puoli 10 maissa soittaa miehelle ja kuulin, että lapset olivat vielä tovi sitten olleet hereillä. Soitin sitten mun vanhemmille (lapset olivat siellä) ja myös sieltä kysyttiin, että olenko tosiaan jutustelukunnossa. Sain kuulla lasten äänet ja jotenkin tuntui, että kaikki on taas hyvin. Oma vointi jännitti koko ajan, mutta voin oikeasti hyvin. Yön aikana hoitajat toki kääntelivät taas kylkeä ja kipulääkettäkin sain hyvin tarpeen mukaan. Aamulla söin sängyssä jo hyvällä ruokahalulla aamiaista. Eräs hoitajakin kysyi, että onko totta, että multa on leikattu eilen chiari. Sanoi, että kuulun todella pieneen prosenttiin, jotka ovat ruokailukunnossa seuraavana päivänä. Kerrankin kuuluin johonkin positiiviseen porukkaan ;) Liikkeelle taisin lähteä jo seuraavana päivänä. Luin myöhemmin kanta.fi:stä, että olin fysioterapeutin avustuksella kävellyt melkein 10 metriä. Ei sitä enää tajuakaan miten huonossa kunnossa sitä oli. Ilman tukea en voinut kävellä, kun jalat tuntuivat pettävän alta, mutta kaikinpuolin voin paremmin kuin olisin voinut kuvitella.

Taisi olla torstaina, kun mies ajeli takaisin Tampereelle ja vei minut pyörätuolilla haistelemaan raitista ilmaa. Oli ihana päästä ulos, mutta koko reissu kesti ehkä 20min ja olin aivan uupunut sen jälkeen. Perjantaina kirurgi tuli aamukierroksella kertomaan, että en tarvitse enää yliopistotason hoitoa. Kuitenkin vointi oli sen verran haasteellinen, että kotiin mua ei voitu vielä päästää. Pääsin siis ambulanssikyydillä Päijät-Hämeen Keskussairaalaan jatkamaan toipumista. Olin aivan kuollut sinne päästyäni, mutta olin jo melkein kotona :) Mies tuli heti illalla sinne katsomaan ja seuraavana päivänä toi lapset mukana. Sunnuntaina tuli isä ja mummo (äiti oli kovassa flunssassa, niin ei lähtenyt levittämään pöpöjä sairaalaan) ja myöhemmin vielä veli avovaimoineen. Kunto koheni sen viikonlopun aikana huimasti ja maanantaina kävelin jo matkoja ilman rollaattoria tai tukea. Sain siis luvan lähteä kotiin!

Kotona ensimmäinen viikko meni nukkuessa ihan melkein tauotta. Siihen vaikutti varmasti sekä lääkkeet että se, ettei sairaalassa vaan saanut nukuttua mitenkään loistavasti. Noin 2 vkoa leikkauksesta pääsin jo eroon opiaattipohjaisesta lääkkeestä! Noin kuukauden kuluttua leikkauksesta sain aivan hirvittävän päänsäryn. Joskus klo 23 maissa mies soitti sitten ambulansin ja mut vietiin lanssilla päivystykseen. Särky oli vanha tuttu migreenisärky, mutta yhdistettynä leikkaukseen oli ohjeistuksena, että heti sairaalaan. Onneksi tiputuksessa särky helpotti ja muistaakseni jo klo 3-4 maissa pystyin taas istumaan ja puhumaan. Pääsin viiden maissa kotiin, kun neurologiset testit näyttivät hyvältä. Särky kesti vielä päivän tai kaksi, mutta meni lopulta ohi.

Leikkausarpi 2 pv:n, viikon, 3 vkon ja 5 vkon kuluttua leikkauksesta.

Joulukuussa eli n. 7 viikkoa leikkauksesta oli jälkitarkastus. Siellä kaikki näytti hyvältä. Neurologiset testit oli parantuneet ja kirurgin mukaan kävely oli todella vakaata ja ns. normaalia. Seuraavaksi olisi keväälä kontrollimagneetti ja sitten vielä vuoden kohdalla yksi. Jos niissä kaikki olisi hyvin, niin emme enää tapaisi. Vointi oli ihan ok, vaikkakin särkyjä oli tosi paljon edelleen. Kerroin, että mulla menee edelleen buranaa ja panadolia säännöllisesti 3-4 tablettia päivässä. Kirurgin mukaan se oli äärimmäisen vähän näin isoon leikkaukseen ja mun sairauteen nähden. Ymmärsi, että koen sen itse suurena määränä, mutta helpottaisi kyllä. Pääkin alkoi tässä vaiheessa jo kääntyä normaalisti ja muistaakseni joulukuun puolivälissä aloin jo pieniä matkoja ajaa autolla. Vointi oli edelleen tosi vaihteleva, mutta ei huonontunut.

Maaliskuun alussa oli sitten kontrollimagneetti. Itse magneetti ei jännittänyt, mutta tulos tietysti mietitytti koko ajan. Mietin, että uudestakin leikkauksesta selviäisi, mutta ei millään jaksaisi aloittaa toipumista taas alusta. Vielä n. 4,5kk leikkauksesta olin tosi vaihtelevassa kunnossa särkyjen osalta. Mulle oli luvattu kirjevastaus kirurgilta, mutta en osannut sitä odottaa. Tiesin, että voi olla virhe kurkkia kanta.fi:stä - jos siellä on jotain mitä en ymmärrä ja menisin taas paniikkiin. Noin parin viikon kuluttua sinne oli ilmestynyt röntgenlääkärin vastaus, joka oli saatteena kirurgille menevänä. Siellä luki, että leikkauksen tulos on ollut positiivinen! En voinut kuin itkeä. Soitin miehelle töihin itku kurkussa, että tulokset tuli. Siellä tuli hiljaista ja varovainen kysymys, että no mitä siellä sitten oli. Hyvä, että sain edes sanotuksi, että kaikki on kunnossa!!! Sen jälkeen soitin samanlaisen itkupuhelun äidille. Annoin vielä tekstin illalla miehen luettavaksi ja pyysin useaan otteeseen varmistamaan, että eihän tätä voi ymmärtää väärin. Tuntui kuin en oikein ees ymmärtäisi, että näin voi käydä.

Parin viikon sisällä tästä tuli kirurgin kirje. Sen mukaan syringomyelia (eli selkäydinnesteen aiheuttamat ontelot kaularangassa) oli kadonnut käytännössä kokonaan, selkäydinneste kiersi jälleen normaalisti ja pikkuaivoilla oli jälleen tilaa! Lisäksi siellä luki, että kuvat ovat niin loistavat, ettei jatkokontrolleihin ole tarvetta ja "toivotan potilaalle hyvää jatkoa"!!! Edelleen nousee kyyneleet silmiin, kun tätä lukee <3 Käsittämätöntä, että vuoden kestänyt painajainen voisi olla ohitse! Poishan tätä sairautta ei saa eli sen kanssa (kuten luultavasti päänsäryjen kanssa ylipäätään) tulen elämään koko loppuelämäni. Mutta halvaantumisen riski multa on ainakin toistaiseksi poistettu! Ja voinnin mukaan voin elää elämääni normaalisti! Uskomatonta!!

Tänä päivänä leikkauksesta on kulunut yli 6kk. Huimauksesta voisin sanoa sen verran, että ehkä 90% siitä on hävinnyt. Päänsärkyjä on joka viikko useampana päivänä, mutta parhaimmat viikot ovat olleet niin, että vain kolmena päivänä on ollut vähän särkyä!! On toki vieläkin kovia 8 päivän särkyputkia, mutta silti sanoisin, että voin paremmin kuin ennen. Lopullinen vointi tämän sairauden suhteen nähdään n. vuoden kuluttua leikkauksesta eli toivoa on. Olen jälleen aloittanut lenkkeilyn ja itseni hoitamisen. Tuntuu, että joku henkinen este on hävinnyt edestä ja jaksaa taas suunnitella asioita pidemmälle.

Jo ennen lopullista tietoa tuloksista ilmoittauduin Jyväkylän avoimeen yliopistoon ja olen opiskellut pitkästä aikaa. Lisäksi on ollut kaikkea ihanaa tekemistä ja olemista ja tuntuu, että elämässä on kaikki paremmin kuin koskaan <3 Enkä voisi olla tästä kaikesta kiitollisempi läheisille ihmisille, jotka jaksoivat kannatella ja auttaa koko tämän prosessin läpi sekä henkisesti että fyysisesti! Erityiskiitos myös loistavalle kirurgille ja kaikille minua Taysissa hoitaneille huipputyypeille! KIITOS!!

Rakastan elämää!

Kansainväliset markkinat

...no eihän sinne voinut olla menemättä tänäkään vuonna ;) Tällä kertaa päästiin sinne vielä miehen kanssa ihan kaksistaan. Isommat lapset lomailee edelleen ilman meitä ja nuorimmaiselle tuli tarjottimella tarjous lapsenvahdista, joten pari tuntia aikaa vain meille! Aiempina vuosina lapset on pysäyttäneet matkan aina muikkukojulla, joten tänä vuonna haluttiin lähteä vähän maistelemaan eri ruokia. Käytiin ensin italialaisessa syömässä piadinot parman kinkulla, tuorejuustolla ja rucolalla (harmi, että siitä ei kuvaa tullut). Ihan ok makuelämys, mutta en välttämättä söisi toiste. Sen jälkeen palloiltiin pitkään aussikojun, thai -kojun sekä gambialaisen kojun luona. Kaikissa oli pitkät jonot ja ruoka-annokset aika isoja. Siitä pieni parannusehdotus: puolittakaa annoskoot ja hinnat, niin voi maistella useammasta kojusta enemmän ;) Ei nimittäin meinannut piadinon jälkeen jaksaa enää mitään normiannosta. Siellä olisi voinut käydä useampana päivänä peräkkäin eri kojuilla syömässä. Lopulta päädyttiin Leenan Lettuun jälkkärille.. Tai mulle se oli jälkkäri ja isännälle pääruoka :)

Herkkulihis, lettu lisukkeilla ja kahvi

Kansainvälisiltä markkinoilta ei voi poistua ilman suklaamansikoita! Eli kävin syömässä vielä jälkiruoan jälkiruoan.... Otettiin kaksi eri versiota, eikä ollut kyllä huono kumpikaan! Toinen oli pelkällä mansikalla ja toinen oli mansikka-banaani mix tummalla suklaalla. Taivaallista....

Jälkiruoan jälkiruoka ;)

Ilma oli tänäkin vuonna viileä ja sateinen, mutta selvittiin kuivina kotiin! Suosittelen käymään! Hyvä tunnelma ja ihania erilaisia makuelämyksiä!

Kesä ja loma

Kyllä voi viikossa tapahtua. En oi kun sanoa, että voi olla ihminen poikki!!! Silloin viikko sitten perjantaina aloitettiin remontti huoneiden vaihtamiseksi päikseen...Phuuh, olihan homma. Vedettiin ihan täysillä koko viikonloppu ja sunnuntaina illasta tyttö pääsi jo muuttamaan uuteen huoneeseensa. Kaikki muut saatiin valmiiksi, paitsi kattolistat. Nekin menivät paikalleen eilen, joten nyt huone on oikeasti valmis! Viime viikko oli pullollaan kevätjuhlia, matkavalmisteluja (lapset lähtivät reissuun mummon ja vaarin kanssa) ja pihahommia, joten hengähtää ei ehtinyt. Mutta huone saatiin valmiiksi :)

Tapetti on vaan niiiiiin makee!

Poika jäi lomalle jo tiistaina, joten keskiviikkoaamuna lähdettiin porukalla sitä juhlistamaan aamiaisen merkeissä. Ei olla koskaan aiemmin käyty tuolla aamiaisella, mutta suosittelen! Ihana miljöö ja herkullinen aamiainen! Tutustu tästä!

Kahvila löytyy suoraan Lahden matkakeskuksen ja rautatieaseman yhteydestä!

Aamiaisen jälkeen ei millään malttanut lähteä kotiin, kun ilmakin oli niin mahtava! Ajoimme vielä satamaan korkkaamaan kesän jäätelökausi ja nauttimaan ihanista maisemista.

Sorsaherra rannalla

Pikkuvesijärvi

Viikkoon mahtui tietysti kevätjuhlat ja Suvivirsi! Ei kauniimmissa maisemissa ja paremmalla ilmalla olisi voinut kevätjuhlia viettää. Äitikin selvisi lähes kyynelittä, kun juhlat oli ulkona ja pystyin kävelyttämään kuopusta sivummalla tarpeen tullen ;) 

Suomen luonto ja kesä on niiiiin kaunis!

Kyllä kelpasi seurata kevätjuhlia!

 Lauantaina sitten todistustenjaon jälkeen lapset lähtivät kesälomalle ja reissuun! Me päätettiin sitten juhlia taaperon kanssa kotona. Mentiin heti terassille ja nautittiin ihanasta kesäpäivästä! Kyllä oli valkolakeilla ja muilla valmistuneilla aivan mielettömän upee keli juhlia! Puhuttiin myös sitä, että miten voi olla mahdollista, että on sellanen olo kuin ois lomalla kun kaksi kolmesta on poissa? Koti pysyy siistinä taaperosta huolimatta ja kukaan ei keskeytä keskusteluja. Ihanan lauantaipäivän päätteeksi kuopuskin oppi vihdoin kävelemään 1v3kk iässä :) Sitä taitoa on nyt sitten treenattu pikkuhiljaa paremmaksi <3

Kotiterassi!

Päivällinen

 Sunnuntaiaamu alkoi leppoisasti teen kera takapihalla. Vaikka tehtiin vaikka ja mitä, niin silti tuntui, että ollaan vaan lorvailtu, kun ei tarvinnut pitää huolta kun yhdestä pienestä :)

Viikonloppuun kuului vielä ampiaispesän häätäminen meidän kulmasohvasta terassilta! Pitänee jatkossakin vähän tarkemmin tsekkailla tuota sohvaa! Jonkin aikaa on nimittäin ehtinyt jo pesä olla valmistuksen alla! Onneksi mies huomasi missä mennään!

Tässä meidän ensimmäinen kesäviikko tiivistettynä :D 

Nyt se alkaa!

Tänään se sitten vihdoin alkaa, se kauan odotettu remontti! Meillä oli tänään miehen kanssa (ja taaperon!) lounastreffit Askoon. Lähdettiin ostamaan meille uutta sänkyä uuteen huoneeseen. Nyt on sitten uusi kokonaisuus tilattu, joten remontti ois paree saada pikkuhiljaa käyntiin ;) Niinpä kotiin tultuani tein suojauksia ja merkkailin listoja irrotusta varten. Huonekin saatiin iltaa myöden tyhjäksi! JES!

Tavallaan tuntuu, että mihin hittoon sitä on taas päänsä pistänyt, mutta toisaalta en malta oottaa sitä lopputulosta! Mikä mahtavuus saada uusi sänky sitten uuteen huoneeseen. Haikeelta tuntuu muuttaa. Johan me on tässä huoneessa yli 7v asuttu ja muutetaan ihan tuohon 5m päähän :D Jos en aiemmin ole kertonut, niin remonttisuunnitelma on seuraava. Esikoinen muuttaa meidän huoneeseen ja me hieman pienempään esikoisen huoneeseen. Meidän vanhaan huoneeseen tulee uusi tapetti, josta kerroin unelmia tovi sitten Remonttiunelmia -postauksessa. Vanhat kattolistat ja verhokotelo sekä vanha tapetti poistetaan. Katto maalataan ja kaikki muut paitsi tapetoitava seinä maalataan. Tapetoitava seinä on jo pohjamaalattu. Uudet kattolistat laitetaan ja vanhat lattialistat asennetaan takaisin.

Meidän uuteen huoneeseen tehdään sama vähän pienemmässä mittakaavassa. Tapetti on edelleen hyvä eli siihen ei puututa. Kattolistat ja verhokotelo poistetaan. Katto maalataan ja samoin ikkunaseinä. Uudet kattolistat asennetaan. Ja sitten koitetaan mahtua pienempään tilaan :)

Tästä se lähtee!

Dynamiitille töitä

En ees tiedä mitä sanoa. Joskus iskee epätoivo tän kaiken romun keskellä. Suurin osa niistä on lasten pieneksi jääneitä vaatteita. Ja osa niistä menee säilöön (joko seuraavaa varten tai sitten ihan pari mieluisinta muistoksi) ja suurin osa lahjoitukseen tai myyntiin. Oon ennenkin halunnut hyviä lasten ja aikuisten vaatteita lahjoittaa Hope yhdistykselle, koska sieltä ne menee oikeasti tarpeeseen. Mietinkin, että oisin käynyt kaikki vaatteet ja kengät läpi ja vienyt ne suoraan sinne. Sitten toisaalta taas kotihoidontuella ei kauheesti shoppailla eli siinä mielessä vois yrittää ensin saada edes jotain itselle, jotta vois sitten syksyllä ostaa taas pieneksijääneiden tilalle uusia. Oon tässä vuosien varrella oppinut aika hyvin ostamaan itsekin kirppareilta. Aiemmin en oikein sitä osannut, mutta nyt oon huomannu sen olevan tosi järkevää. Aina ei tietty löydy sitä mitä etsii, mutta aina sieltä jotain tarttuu mukaan.
Mutta niin, tää romu. Meijän vaatehuoneeseen ei mahtunut ees astumaan. Siellä oli pari jalalle sopivaa aukkoa, josta pääs pakollisille hyllyille. Viikonloppuna mulla napsahti ja kävin läpi KAIKKI mitä sieltä löytyi.

Aivan painajaista. Ja kuten huoneen tyylistä näkee, niin se on edelleen siinä samassa jamassa kuin mitä se oli silloin 7v sitten kun muutettiin. Tässä on ollut niin paljon projekteja ja remontteja vuosien varrella, että tää huone on jäänyt vähän unholaan. Jostain syystä meijän huone ei ole ollut prioriteettilistan kärjessä... Siististi laitettuhan se on ei siinä mitään, mutta ei se mikään sisustuksen ilotulittelu ole ollut... Mutta NYT ensimmäistä kertaa täällä talossa ois tarkotus saada meille mieluisa huone!! Tytön huoneen tapetitkin tulivat eilen postissa eli siitä myös tämä järjetön "into" siivota vaatehuone. Nyt nimittäin on se tilanne, että meijän on saatava tavaraa vähenemään tavalla tai toisella tai sitten meidän viisihenkinen perhe ei enää mahdu tänne asumaan.

Mieskin huomasi viikonloppuna mun tuskan tän kaiken keskellä ja kesken siivouksen ilmestyi kahvikupin ja mansikoiden ja kermavaahdon kera! Sai ylipuhutuksi pieneen taukoon. Pari säkkiä lähti tavaraa ihan roskiin. Kävin siis läpi myös mun KAIKKI vanhat kortit, kirjeet ja muut mielenkiintoiset laatikot, joita oli neljä. Tulin siihen tulokseen, että kaikkia kortteja ei voi säilyttää ja lukiessani jotain lapsuudenaikaisia kirjeita, niin en tosiaan jaksanut niitä säilyttää - saati edes kaikkia lukea :D Mulla on ollut jo ala-asteelta lähtien kirjekaveri Unkarista ja hänen kanssaan oon tekemisissä edelleenkin. Toki tällaiset ja vastaavat kirjeet ja kortit säilytin. Luin myös liikuttuneena kaikki ylioppilaskortit ja muistamiset. Paljon säästin, mutta paljon lähti myös roskiin. Tietty joulukorteistakin säästin kaikki kauneimmat askartelut ja valokuvilla varustetut. Tää oli siis useamman päivän "aamusta iltaan" -projekti, joten antaa ehkä viitettä siitä, että nyt se vaatehuone on oikeasti aivan TIPTOP! Kuvailin samalla äitiyskamoja ja muita lasten juttuja myyntiin. Josko niistä jotain irtoaisi. Huonosti tuntuu vaan tavara liikkuvan, liekö helle syynä?

Vaan ei tää pelkästään yhtä siivoomista oo ollut. Toki remppaan liittyy yleensä pieniä uusia hankintojakin. Ja vähän isompiakin... Löysin vihdoin mieluisat verhot lastenhuoneeseen. Lastenhuone on siis odottanut verhoja viime elokuusta asti. En oo löytänyt sopivia, kunnes pongasin Eurokankaan sivuilta kettuverhot. Jotenkin nää sitten iski. Ne tilasin sieltä, mutta toki edelleen nyt mietin, että onkohan nää nyt just eikä melkein sitä mitä haen. Mut ne on nyt tilattu ja saa kelvata. Ennen ostin aika hövelisti ja saatoin jälkikäteen katuakin ostoksia. Nykyään taas mulla on tiukka linja, että mitään ei osteta ennenkun löytyy presis semmonen, jota ollaan ajateltu. Ja mitä se sitten tarkoittaa...no se tarkottaa sitä, että harkitsen ja harkitsen ja harkitsen ja vielä kerran harkitsen. Teen valinnan ja harkitsen vielä vähän lisää ja sitten melkein jo kadun ostoksen jälkeen. Uskon kuitenkin, että kun nään nää tulevien viikkojen aikana paikoillaan, niin oon tyytyväinen!

Kettumetsä. Kuva: www.eurokangas.fi

Nyt on sitten tosiaan tällä viikolla remppa laitettu aluilleen. Verhokotelon rippeet on saatu meijän huoneesta poistettua ja suuri osa kaapeista tyhjättyä. Mietin asiaa jo vaatehuoneen kohdalla ja nyt oon ollu siitä täysin varma: paras tapa hoitaa tää koko homma ois dynamiitilla. En oikeesti tajua miten tätä kamaa voi riittää. Oonki tosi ronskilla kädellä pistäny kamaa roskiin. Nyt mietin vielä, että kauanko odotan mahdollisen myymisen kanssa, koska jos jään taas odottelemaan vuoden verran, ni tää tavaramäärä ei vähene ikinä. Vähän meinattiin aikarajaa laittaa miehen kanssa, että ne mitä ei oo juhannukseen mennessä saatu kaupaksi, niin lähtee suoraan. Toivotaan, että siihen mennessä ois hommat pulkassa.