Dynamiitille töitä

En ees tiedä mitä sanoa. Joskus iskee epätoivo tän kaiken romun keskellä. Suurin osa niistä on lasten pieneksi jääneitä vaatteita. Ja osa niistä menee säilöön (joko seuraavaa varten tai sitten ihan pari mieluisinta muistoksi) ja suurin osa lahjoitukseen tai myyntiin. Oon ennenkin halunnut hyviä lasten ja aikuisten vaatteita lahjoittaa Hope yhdistykselle, koska sieltä ne menee oikeasti tarpeeseen. Mietinkin, että oisin käynyt kaikki vaatteet ja kengät läpi ja vienyt ne suoraan sinne. Sitten toisaalta taas kotihoidontuella ei kauheesti shoppailla eli siinä mielessä vois yrittää ensin saada edes jotain itselle, jotta vois sitten syksyllä ostaa taas pieneksijääneiden tilalle uusia. Oon tässä vuosien varrella oppinut aika hyvin ostamaan itsekin kirppareilta. Aiemmin en oikein sitä osannut, mutta nyt oon huomannu sen olevan tosi järkevää. Aina ei tietty löydy sitä mitä etsii, mutta aina sieltä jotain tarttuu mukaan.
Mutta niin, tää romu. Meijän vaatehuoneeseen ei mahtunut ees astumaan. Siellä oli pari jalalle sopivaa aukkoa, josta pääs pakollisille hyllyille. Viikonloppuna mulla napsahti ja kävin läpi KAIKKI mitä sieltä löytyi.

Aivan painajaista. Ja kuten huoneen tyylistä näkee, niin se on edelleen siinä samassa jamassa kuin mitä se oli silloin 7v sitten kun muutettiin. Tässä on ollut niin paljon projekteja ja remontteja vuosien varrella, että tää huone on jäänyt vähän unholaan. Jostain syystä meijän huone ei ole ollut prioriteettilistan kärjessä... Siististi laitettuhan se on ei siinä mitään, mutta ei se mikään sisustuksen ilotulittelu ole ollut... Mutta NYT ensimmäistä kertaa täällä talossa ois tarkotus saada meille mieluisa huone!! Tytön huoneen tapetitkin tulivat eilen postissa eli siitä myös tämä järjetön "into" siivota vaatehuone. Nyt nimittäin on se tilanne, että meijän on saatava tavaraa vähenemään tavalla tai toisella tai sitten meidän viisihenkinen perhe ei enää mahdu tänne asumaan.

Mieskin huomasi viikonloppuna mun tuskan tän kaiken keskellä ja kesken siivouksen ilmestyi kahvikupin ja mansikoiden ja kermavaahdon kera! Sai ylipuhutuksi pieneen taukoon. Pari säkkiä lähti tavaraa ihan roskiin. Kävin siis läpi myös mun KAIKKI vanhat kortit, kirjeet ja muut mielenkiintoiset laatikot, joita oli neljä. Tulin siihen tulokseen, että kaikkia kortteja ei voi säilyttää ja lukiessani jotain lapsuudenaikaisia kirjeita, niin en tosiaan jaksanut niitä säilyttää - saati edes kaikkia lukea :D Mulla on ollut jo ala-asteelta lähtien kirjekaveri Unkarista ja hänen kanssaan oon tekemisissä edelleenkin. Toki tällaiset ja vastaavat kirjeet ja kortit säilytin. Luin myös liikuttuneena kaikki ylioppilaskortit ja muistamiset. Paljon säästin, mutta paljon lähti myös roskiin. Tietty joulukorteistakin säästin kaikki kauneimmat askartelut ja valokuvilla varustetut. Tää oli siis useamman päivän "aamusta iltaan" -projekti, joten antaa ehkä viitettä siitä, että nyt se vaatehuone on oikeasti aivan TIPTOP! Kuvailin samalla äitiyskamoja ja muita lasten juttuja myyntiin. Josko niistä jotain irtoaisi. Huonosti tuntuu vaan tavara liikkuvan, liekö helle syynä?

Vaan ei tää pelkästään yhtä siivoomista oo ollut. Toki remppaan liittyy yleensä pieniä uusia hankintojakin. Ja vähän isompiakin... Löysin vihdoin mieluisat verhot lastenhuoneeseen. Lastenhuone on siis odottanut verhoja viime elokuusta asti. En oo löytänyt sopivia, kunnes pongasin Eurokankaan sivuilta kettuverhot. Jotenkin nää sitten iski. Ne tilasin sieltä, mutta toki edelleen nyt mietin, että onkohan nää nyt just eikä melkein sitä mitä haen. Mut ne on nyt tilattu ja saa kelvata. Ennen ostin aika hövelisti ja saatoin jälkikäteen katuakin ostoksia. Nykyään taas mulla on tiukka linja, että mitään ei osteta ennenkun löytyy presis semmonen, jota ollaan ajateltu. Ja mitä se sitten tarkoittaa...no se tarkottaa sitä, että harkitsen ja harkitsen ja harkitsen ja vielä kerran harkitsen. Teen valinnan ja harkitsen vielä vähän lisää ja sitten melkein jo kadun ostoksen jälkeen. Uskon kuitenkin, että kun nään nää tulevien viikkojen aikana paikoillaan, niin oon tyytyväinen!

Kettumetsä. Kuva: www.eurokangas.fi

Nyt on sitten tosiaan tällä viikolla remppa laitettu aluilleen. Verhokotelon rippeet on saatu meijän huoneesta poistettua ja suuri osa kaapeista tyhjättyä. Mietin asiaa jo vaatehuoneen kohdalla ja nyt oon ollu siitä täysin varma: paras tapa hoitaa tää koko homma ois dynamiitilla. En oikeesti tajua miten tätä kamaa voi riittää. Oonki tosi ronskilla kädellä pistäny kamaa roskiin. Nyt mietin vielä, että kauanko odotan mahdollisen myymisen kanssa, koska jos jään taas odottelemaan vuoden verran, ni tää tavaramäärä ei vähene ikinä. Vähän meinattiin aikarajaa laittaa miehen kanssa, että ne mitä ei oo juhannukseen mennessä saatu kaupaksi, niin lähtee suoraan. Toivotaan, että siihen mennessä ois hommat pulkassa.