sunnuntai 7. elokuuta 2016

Elämä on kuitenkin aika ihanaa

Parin vähän alakuloisemman tekstin jälkeen on jälleen aika keskittyä vähän mukavampiin juttuihin :) Eilen oli ensimmäinen neuvola. Ne on (oloista huolimatta) niitä mukavimpia juttuja tässä 9kk:n matkassa. Jotenkin tuntu, että nyt vihdoin tää raskaus alkaa etenemään. Viimeiset viikot on vaan podettu oloja ja tuntuu, että viikot ei oo liikkuneet mihinkään. Nyt saatiin jo lähetettä sinne ja tänne ja oli puhetta rakenneultrasta ja kelan papereista, vaikka ne paljon myöhemmin syksyllä vasta ovatkin. Jotenkin tuntuu, että nyt vasta alkoi odotus, kun mahakin on alkanut pikkuhiljaa kasvaa <3 Seuraavaan ultraan odotellaan aikaa parin viikon sisään. JEIJ! Meillä on vielä neuvolassa se luksustilanne, että päästiin tässä ensimmäisessä neuvolassa kurkkaamaan masuun! Siellä se sydän torstaina (tasan 9+0 viikoilla) jyskytti vahvasti.



Ruokapuolesta pakko sanoa sen verran, että ymmärrän tietysti jos ruokavalio on aivan rempallaan, että niitä käydään läpi. Mutta jotenkin kun itsekin syön aika terveellisesti, niin tuntuu vähän pöntöltä käydä niitä asioita läpi. Yritin kyllä sanoa, että tiedän mikä on suositeltavaa, mutta puolisen tuntia käytiin läpi ruokia. Oon vähän sitä mieltä, että maalaisjärjellä pärjää jo pitkälle. Toki vältän raakaa kalaa, maksaa yms. listalla olevaa, mutta koen ettei niistä nyt kannata peikkoakaan tehdä. Mutta onpahan taas muistutettu nekin mieleen :)

On tehny taas pitkästä aikaa mieli alkaa neuloa. Meilläkään lähiässästä ei saa just niitä värejä joita toivoin, joten olis pitänyt lähteä johonkin isompaan markettiin. Siihen musta ei ois ollut missään tapauksessa. Niinpä olinkin taas olevinani ovela :P Menin Novitan sivuille ja tilasin juuri haluamani värit ja muutamaa puikkokokoa lisää suoraan kotiin. Vielä en päässyt kuvia laittamaan, mutta ensimmäistä kertaa kokeilin vähän jotain uutta! Pitänee laittaa kuvat heti ensi viikon alusta, kun saan ne vaan koneelle :)

Kaikesta tästä oloilusta huolimatta elämässä on kuitenkin niin paljon kaikkea mistä voi sängystäkin käsin nauttia, niin nautitaan niistä sitten. Tänäänkin aamulla, kun lapset oli takapihalla, niin makoilin neulomassa takaterassin sohvalla. Meni se vähän aikaa siinäkin. Ilmassakin alkaa jo ihan selkeesti olla syksyn tuloa! Syksy tuoksuu jo ;)




maanantai 1. elokuuta 2016

Pohdintaa

Kyllä sitä ihmismieli onkin sekava. En toivo mitään muuta niin paljon kuin että tää pahoinvointi ja oksentelu helpottaisi. Sitten tulee lyhyt hetki, jolloin olo ei ole enää ihan niiiin kamala, niin oon ihan varma, että tää oli tässä ja vauvalla ei oo kaikki hyvin :D Viime viikon lopulla oli lääkäri tähän pahoinvointiin liittyen. Neuvolasta pyydettiin varaamaan aikaa ja varautumaan tiputukseen. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että saisin siitä vain hetkellisen helpotuksen ja en ollut kuivumassa, niin passitti kotiin ja sairaslomalle. Oli aikamoinen pettymys, koska olin jo toivonut edes muutamien tuntien helpotusta oloon nesteytyksellä, mutta sitä ei tullutkaan. Hänen mukaansa asiani ovat hyvin, jos/kun ruoka pysyy parikin tuntia sisällä. "Tällaista se raskaus nyt on".

Terveydenhoitaja oli puhelimessa aivan ihana! Oli jotenkin vapauttava tunne, kun ohjeena oli, että unohda ruokaympyrät ja syö juuri sitä mikä maistuu (ellei se ole kiellettyjen listalla). Kehoitti syömään vaikka pellillisen ranskalaisia jos se vaan maistuisi. No ranskalaiset ei ole maistuneet, mutta tottahan se on, että kaikki raskaampi ruoka maistuu. Olin ajatellut pienessä mielessäni, että nyt syön oikein eriterveellisesti enkä anna pahoinvoinnille valtaa. Edelliset raskaudet meni myöskin oksentaessa ja varsinkin esikoisen raskausaika oli aivan järjetöntä oksentelua. Ostin töihinkin pöydälle cashew -pähkinöitä ja voileipäkeksejä, niin on sellasta järkevää ja pientä naposteltavaa, niin pysyy pahoinvointi kurissa. Kuinka tyhmä sitä olikaan :D Ei auta pienet ja tiheät syömiset, ei vitamiinilisät, ei mitkään. No, nythän ne pähkinät odottelee edelleen syöjäänsä siellä työpöydällä, koska tämä viikko menee vielä kotona oksentaessa. Sitten onkin jo ensimmäinen neuvola.

Sea band -rannekkeet yrittää olla apuna molemmissa ranteissa
Oon kuolannu vieressä muun perheen ruokailuja. Eilenkin mies kokeili uutta reseptiä, jonka löysin netistä. Khyyllä, oon tutkinu ihania reseptejä netistä. Mitä muutakaan tässä vois tehdä. Alkaa kaikki jo kyllästyttää. Katoin jopa Katsomosta Kaappaus keittiössä 3. tuotantokauden uusinnat. Ai että ois ihana päästä tekemään jotain oikeen sikaherkkua ruokaa ilman että se potkis heti vastaan. Mies ja lapset piti lettukestit. Oli mutkin kutsuttu. Sain ekaa lettua syötyä puoleen väliin, kunnes oli pakko lähteä pöydästä. Letut oli ihan huippuhyviä. Se tässä on se ärsyttävä piirre normaaliin vatsatautiin nähden, että nälkä ois oikeesti aika infernaalinen. Mutta heti jos alat syödä, niin se ei vaan onnistu. Pari suupalaa onnistuu kerrallaan jos haluaa pitää jotain sisällään. Tilattiin yks päivä kebabit, kun sitä teki mieli. Sain koko kebabin syötyä, 4-5 osassa tosin. No tulihan se sitten lopulta ulos, mutta vaikka ois tehny mieli ahmia koko annos kerralla alas,niin se ei vaan oo fyysisesti mahdollista.

Oonhan mä kuitenkin kuvannut niitä ruokia, joita oon yrittänyt syödä. Tein pari viikkoa sitten pannaria, sitä sain pari palaa syötyä. Letut, hillo ja kermavaahto ois ollu paljon kauniimpia kuvata, mutta tässä nyt kuitenkin pannaria ;)

Äitiltä saatuja eväitä muutama viikko takaperin. NAM!



Igorin kanapata
Igorin kanapata oli uus tuttavuus, johon törmäsin netissä. Useampi henkilö kehoitti kokeilemaan, kun oli pohdittu jotain arkiruokaa, joka ei oo perus makaroonilaatikkoa tai hernekeittoa. Kerroin ohjeesta miehelle, joka päätti kokeilla ruokaa. Aivan järrrjettömän hyvää! Oisin syönyt enemmänkin jos ei ruoka ois tullut ylös :D Lapsetkin söi ihan älyttömällä ruokahalulla ja ottivat vielä lisääkin.

Melko pieni sato, mutta oman maan perunaa :)