Hyvää vuotta 2018!!
Täytyy sanoa, että viimeinen syksy ja talvi on olleet melkoisen haipakkaa menoa. Ja rankkaa. Totesimme kesällä, että meillä on ensimmäistä kertaa lapsi, joka ei nukukaan kun nukutetaan... Herätyksiä oli yöstä riippuen 6-10kertaa. Joskus harvinaisina kertoina saatettiin nukkua yhdellä herätyksellä aamuun. Yritettiin kaikki kikat, mutta tyttöä ei vaan nukuttanut. Aloin vuoden vaihteessa tutkimaan netistä unikoulua. Puhuttiin miehen kanssa, että hiihtolomalla aletaan toteuttaa sitä järjestelmällisesti. Päästiin tammikuun loppuun ja yhden jälleen valvotun yön jälkeen päätettiin miehen kanssa, että eiköhän tämä riitä meille. Jotain on tehtävä, jotta tilanne alkaa helpottaa. Tultiin siihen tulokseen, että se on ihan sama valvotaanko me joka yö ihan muuten vaan vai jo suoraan unikoulua pitäen. Aloin sinä sunnuntai aamuna tutkia netistä kaikki vinkit, jotka voisivat vähänkään auttaa. Paras vinkki, jonka jostain artikkelista löysin oli suklaa. Asiantuntija oli kirjoittanut, että kun yöllä väsyttää niin kannattaa syödä suklaata. Se auttaa aina! Mun korviin se kuulosti selkeältä reseptiltä :D Kävin alkuillasta vielä kaupasta hakemassa meille muutaman levyn suklaata ja vähän sipsiä kylkee. Etittiin kaapista Peltorit ja varustauduttiin oikein kunnon ryöpytykseen.
Sovittiin, että otetaan nyt alkuun niin, että joka toinen yö on toisen. Ensimmäisenä yönä päätettiin vielä niin, että vauvaa (sillon 11kk) ei siirretä pois meidän huoneesta. Mehän siirrettiin hänet veljensä kanssa samaan huoneeseen jo elokuussa, mutta muutaman viikon jälkeen oli pakko siirtää takaisin, kun pitihän edes lasten saada nukkua! Unikoulu järjestettiin myös niin, että isommat lapset siirrettiin samaan huoneeseen väliaikaisesti nukkumaan. Eli mahdollisimman kauas huutopesäkkeestä. Otin ensimmäisen yön. Jännästi kun oli erikseen varautunut valvottuun yöhön, niin ei kertaakaan edes harmittanut, että huutoa tuli ja sitä kesti. Meidän "metodit" unikouluun oli lempeät. En ikimaailmassa olisi halunnut jättää lasta yksin huutamaan tyhjään huoneeseen. Niinpä itkun alkaessa ensin tassuteltiin (=pidettiin kättä vauvan päällä ja hyssyteltiin hiljaa). Kun itku ei rauhoittunut tai vaan paheni, niin sitten rauhoituttiin syliin. Ei kuitenkaan annettu nukahtaa syliin, vaan vielä valvoessa siirrettiin takaisin omaan sänkyynsä. Ensimmäisenä yönä kello taisi olla siinä puoli neljän maissa, kun otettiin ensimmäinen pidempi uni pätkä.
Toisena yönä jokaisen heräämisen jälkeen huudettiin, mutta heräämisiä oli ehkä himpun verran vähemmän. Kolmantenä yönä valvoin minä. Vauva heräsi kaksi (SIIS KAKSI!!!!) kertaa ja nukahti heti kun kävin peittelemässä uudestaan. En ollut tottunut moiseen, joten valvoin lähes koko yön ja odotin, että kohta mennään taas. Ei menty. Neljäs ja viides yö nukuttiin koko perhe ilman YHTÄÄN HERÄTYSTÄ!!!! Oltiin aivan ällikällä lyötyjä! Aivan uskomatonta, että unikoulusta oli apua. Ei uskallettu toivoa oikeastaan mitään, mutta näin vaan kävi. Siitä lähtien eli nyt melkein 2kk ajan herätyksiä on ollut yöstä riippuen 0-2!!!!! Aivan uskomattoman upeeta! Yleensä herätyksiä on siis ehkä se yksi aamuyöstä. Pelkkä peittely on riittänyt unien jatkumiseen! Ei voi kun sanoa, että kyllä on oma jaksaminen muuttunut. Taas jaksaa touhuta lasten kanssa ja tehdä päivisin asioita. Kyllä uni on ihan mielettömän tärkeää!! Lisäksi huomasimme, että aiemmin nukkumaan meno oli kestänyt aina 30-60min. Nyt nukkumaan yöunille meno kestää enää pauttiarallaa sen 5-15min!
Meillä on ollut jokaisen lapsen kanssa selkeät ruoka- ja päivärytmit. Myös päiväunet pyrin aina pitämään samaan aikaan. Näihin en siis juurikaan voinut vaikuttaa unikoulun alkaessa.
Alle olen listannut muutokset aiempaan ja asiat, joita pystyimme vielä "parantamaan":
-Annoimme aiemmin iltamaidon ennen nukkumaan menoa makuuhuoneessa. Iltamaito siirrettiin iltapalan jälkeen olohuoneeseen eli siihen ei liittynyt enää mitään assosiaatiota nukkumaan menosta.
-Vieroitimme samalla yösyötöistä. Aiemmin herätyksiä oli monta ja maitoa maisteltiin ehkä 30-50ml. Taas nukuttiin hetki ja sitten herättiin taas. Nyt ei annettu kuin syliä. Huomattiin, että kyseessä oli vain tapa eikä oikeasti nälkä.
-Saimme kaverilta vinkin, että huoneen valaistus voi myös häiritä vauvaa. Kokeilimme kahta eri vaihtoehtoa. Täysin pimeää huonetta sekä varovasti valaistua huonetta. Täysin pimeä huone auttoi nukkumaan heti levollisemmin.
-Neuvolasta sain vinkin, että jos vain mahdollista, niin kannattaa siirtää vauva pois vanhempien makuuhuoneesta. Tätä oltiin yritetty jo aiemmin. Olen jo itse niin herkkäuninen, että herään jokaiseen pieneenkin ääneen sängyssä. Nyt siirsimme toisena yönä sängyn viereiseen makuuhuoneeseen. Eroa entiseen oli käytännössä vain seinä välissä eli pari metriä. Helpotti heti unia!
-Jos/kun yö oli ollut vaikea, niin annoin vauvan nukkua aamusta pidempään kun hoidin isompien kanssa aamuhommia ja kouluun lähtöä. Nyt herätys oli aamulla klo 7.45 - oli yö mennyt miten vain. Se rauhoitti päivärytmiä ja iltaunille menoa paljon!
Suosittelen siis ehdottomasti unikoulun pitämistä! Koko perhe voi niiiiiiiin paljon paremmin, kun saa nukkua <3 Erityisesti kun olen itse äärettömän herkkäuninen, kun kuulen lasten ääni. Oli sitten kyseessä puhuminen unissaan, yskäisy tai mitä vaan. Olen kärppänä hereillä ja kun pääsen sängyn viereen, niin tajuan lapsen nukkuvan tyytyväisenä.
Meidän päivärytmimme on suurinpiirtein tällainen (ikää nyt 1v ja vajaa 1kk):
7.45 herätys (tyttö herää nykyään tähän aikaan ihan itsekseen!)
8.00 aamiainen
11.15 lounas
11.45 päiväunille (herätys päivästä riippuen 14-15 välillä)
15.00 välipala
17.00 päivällinen
19.30 yökkärin vaihto ja iltapala
20.20 hammaspesu ja rauhoittuminen nukkumaan
20.30 sänkyyn
