Tiimi toimii

Onpahan ollut taas viikko! Taas tehtiin se virhe, mitä lapsiperheessä ei pitäisi koskaan tehdä. Me suunniteltiin! Mulla piti olla lasten kanssa neljän päivän ihanat vapaat Helatorstaista eteenpäin ja miehen piti liittyä vapaisiin mukaan perjantaista lähtien. Olin suunnitellut torstaille ihanaa ulkoilua ja pihahommia lasten kanssa. Perjantaille kyläilyä lasten kanssa entisen työkaverin ja hänen lapsensa kanssa. Lauantaina lasten oli tarkoitus lähteä viettämään synttärilahjaksi saatua viikonloppua veljen ja hänen avovaimonsa kanssa. Olivat viemässä lapsia tramppapuistoon ja sitten yökyläilemään heille. Mutta niinkuin yleensäkin lapsiperheessä, niin hyvin suunniteltu ei ole puoliksi tehty :D 

Keskiviikkona uimakoulun jälkeen esikoinen tuli iltakymmeneltä makkariin ja sanoi, että maha on kipee. Aateltiin eka, että on vaan väsyny tai jotain, mutta kun alkoi puhua, että oksettaa, niin alettiinkin sitten tekemään olkkariin petiä. Pyyhkein tietysti sohvan vuoraten. Mies sanoi siirtyvänsä sohvalle seuraksi, koska vauva ois joka tapauksessa mun hoidossa yön. Kauaa siinä ei mennytkään. Yhen maissa alkoi oksentaminen. Puoli seiskalta oksensi toistamiseen. Kun mies lähti töihin, niin hän herätti mut sohvalle. Yheksän maissa taisi tulla viimeisen kerran kaikki ylös. Kevyt juttu - ajattelin. Ehkä se kuitenkin oli jotain muuta. Päivä meni levätessä ja seuraavana yönä lähti vielä uudestaan. Onneksi tyttö on jo niin iso ja fiksu, että ymmärtää ämpäristä. Keskimmäinen versio ei ainakaan viime vuonna tehnyt muuta kuin työsi ämpäriä pois... 

Lauantaina oltiin jo koko perhe istutuspuuhissa takapihalla ja vointi oli hyvä. Ainoastaan mulla oli vatsa tosi kipeä. Sain vinkin, että kun joku perheestä sairastuu tai on riski saada vatsatauti, niin kannattaa syödä kokonaisia valkopippureita. Tuottavat kuulema vatsassa limaa, joka poistaa pöpöjä? Oli totta tai ei, niin kävin perjantaina niitä ostamassa ja olen niitä siitä asti vedellyt n. 10kpl/pv. Ainakin toistaiseksi olen vielä pystyssä! Niinhän siinä kävi, että sunnuntaina varmistui, ettei kyse ollut mistään uimahallin kloorista tai ruoasta tullut juttu, vaan keskimmäinen aloitti sunnuntaina oman osuutensa. Onneksi oli vielä hereillä. Oli itse tullut pois sängystä, kun on outo olo ja laattasikin sitten mukavasti pitkin olkkarin lattiaa. MUTTA, me selvittiin vain ja ainoastaan lattian pesulla! Ensimmäistä kertaa ei ollut koko sänky pyykissä. Tätä kesti yhden yön. Ja nyt sitten pidetään peukkuja, että oltaisiin terveisiä. On nimittäin nyt menossa toinen terve päivä! Toki, vasta 2/5 on sairastunut ja kokemuksesta tiedän, että se harvoin jää vain siihen kahteen. Mutta onnea on, jos lapset olisi nyt oman osuutensa hoitaneet.

Lasten nukahdettua oltiin moderni pariskunta ja laiteltiin wa-viestejä pitki iltaa. "Mikä siellä on vointi?" "Onko levotonta?" "Toivotaan, että saatte siellä nukkua." Puhuttiin miehen kanssa, että meidän vahvuus on kriisinhallinta. Eli lapsiperheessä se tarkoittaa näitä poikkeustilanteita, kun joku sairastaa oikein kunnolla tai on jotain muuta akuuttia. Kesällä, syksyllä ja talvella se oli mun raskausaika. Keväällä se oli pojan sairaalareissut, kun vauva oli vasta kahden viikon ikäinen. Nyt se oli vatsatauti. Jostain syystä me toimitaan lähes saumattomasti yhteen. Työnjako on nopeasti jaettu ja molemmat hoitaa oman tonttinsa luotettavasti. Tiimi toimii siis hyvin! Vaikka kukaan ei toivo näitä poikkeustilanteita, niin ne on kuitenkin väistämätön osa jokaista taloutta - oli lapsia tai ei. Ehkä siihen saumattomuuteen vaikuttaa myös rutiini. Ei ole yks eikä kaks tautia, joka me on porukalla selätetty. Toisaalta - meijän tiimi toimii myös muissa ns. erikoistilanteissa. Jos on tulossa juhlat tai jotain muuta, johon tarvitsee käyttää enemmän aikaa. Työnjako on selkeä eikä kumpikaan jää liiallisen työtaakan alle. Arvostan sitä piirrettä tässä parisuhteessa todella paljon!! 

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille! Se on enää kolmea päivää vaille kesäLOMA :)

Kuva lenkiltä viikko sitten! Mitä mahtavin keli!

Aamuteehetki, ku vauva nukahti ja lapset olivat eskarissa/hoidossa

Poika kävi poimimassa äidille kukkia <3 

Aurinko aurinko lettuja paistaa....

KESÄ on täällä!!! :) Aivan ihana ilma ulkona! Vuoden ensimmäinen hellepäivä, takapihan varjossa +26c!! Tuntuu, että koko perhe herää taas eloon kuin kevään kukkaset! Ollaan vietetty lasten kanssa lähestulkoon koko päivä enemmän ja vähemmän pihalla. Lapset käytännössä koko ajan ja minä (nuorimmaisen niin salliessa) siellä mukana. Heti teki mieli laittaa terassi oikein viimisen päälle kesäkuntoon! Mutta, keskenhän se homma jäi, kun vauva. Mutta me sitten touhuttiin täällä sisällä.

On ollut ihana taas palata vanhan harrastuksen eli ruoanlaiton pariin! Raskausaikana laitoin vain pakolliset ruoat ja mielummin en niitäkään. Nyt taas kokkailen joka päivä ja vähintään kerran viikossa olen tehnyt itse leipää tai sämpylöitä. Toki kokkailen joka päivä taas siksikin, että olen päivisin kotona ja mies töissä, mutta nyt ihan oikeasti nautin siitä! Taidan olla jokseenkin vanhanaikainen siinä, että koen olevani hyvä äiti ja vaimo, kun laitan hyvää ruokaa ja leivon. Tunnen suurta onnistumisen tunnetta ja tyydytystä siitä, kun pelliltä katoavat sämpylät parempiin suihin ja uusi ruokakokeilu menee kuin kuumille kiville ja sitä pyydetään tekemään pian uudestaan. Tokikaan kaikki kokeilut ei aina mene nappiin, mutta suurin osa onneksi onnistuu :) Taisi olla viime viikolla, kun kokeilin päästä kanareseptiä. Ei vaan toiminut. Tytär yritti vielä viimeiseen asti sanoa, että äiti tää on tosi hyvää, mutta kun se vaan oli mautonta kuin mikä. Ei sitä saanut maukkaaksi edes puhumalla :D

Tänään testasin opiskeluaikoina paljon tehtyä Italianpataa. Sitä syötiin vielä työelämään siirryttyäkin aika-ajoin. Miten helppoa oli koulu- tai työpäivän jälkeen laittaa Italianpatapussi jauhelihan sekaan ja syödä. Nopeaa ja helppoa. Juttelimme aiheesta yksi päivä ystäväni kanssa samalla kun molemmat nukuttelivat vauvojaan. Hän kertoi, että oli löytänyt hyvän reseptin italianpadalle ja oli tehnyt sen alusta asti itse. Kerroin, etten ole vuosiin syönyt kyseistä ruokaa ja nousee karvatkin pystyyn, kun ajattelen, että sitä pitäisi tehdä. Kuitenkin alusta asti itse tehty pata kuulosti houkuttelevammalta kuin puolivalmis einespussi. Sitä tehtiin siis tänään ja täytyy sanoa, että kyllä oli makua ihan eri tavalla kuin einesversiossa. Ei maistu esanssi ;)

Alkuviikosta nautittiin myös kauniista kelistä, mutta oli paaaaaljon kylmempi, vaan +10c. Käytiin lasten kanssa eskarin jälkeen satamassa jätskillä ja teellä. Oli kiva pieni breikki normaaliin arkipäivään!

Iltapalaksi tehtiin lämpimiä voileipä tonnikalalla, kinkulla ja juustolla ja kylkeen vesimelonia.

Tosiaan, yksi päivä tuli netissä vastaan riisimurosuklaat. Heti päätettiin, että niitä on tällä viikolla saatava. Oon viimeks syönyt niitä joskus lapsuudessa jollain synttäreillä. Tehtiin vähän vasemmalla kädellä perusversio Fazerin sinisestä, voista ja riisimuroista. Kohta pitäis olla tarpeeksi jämäkkää tavaraa syötäväksi! En malta odottaa.

Iltapalaksi sitten tuoreita sämpylöitä! 

Maukasta viikonloppua!! 

Äitienpäivä

Se päivä vuodesta, kun on vähintään pysähdyttävä miettimään, mitä on olla äiti! Se on kyllä hienointa mitä olla voi! Tunteiden vuoristorataa syvimmästä rakkaudesta suurimpaan vihantunteeseen. Nämä omat kolme silmäterääni ovat kyllä hienointa mitä olen elämäni aikana saanut aikaiseksi! Tänään sai taas huomata, miten mahtava perhe onkaan ympärillä ja miten onnellinen voinkaan olla noista neljästä (mies mukaan luettuna 😉 ). Vauva antoi nukkua aika mukavasti. Heräsi vain kerran syömään kahdelta ja sen jälkeen vasta varttia vaille seitsemän! Sen jälkeen sain vielä jatkaa unia kahdeksaan!!

Heräsin korvatulppien läpi kuuluvaan onnittelulauluun! Aurinko paistoi verhon läpi huoneeseen. Edessäni seisoi mies ja lapset yöpuvut päällä lahjojen ja aamiaisten kera ja nuorimmainen veti vielä hirsiä vieressä 💕 Lapset olivat askarrelleet ihanat sisustustaulut miehen kanssa eskarissa/päiväkodissa. Kunhan saan ne laitettua arvoiselleen paikalle, niin otan niistä kuvat! Lisäksi sain kirjan (Eve Hietamies: Hammaskeiju), josta olen maininnut, että pitäisi etsiä kirjastosta. Se on sen verran uusi, että siinä oli lainausjonossa 63 ihmistä ennen mua, joten mies päätti ostaa kirjan äitienpäivälahjaksi! Sen lisäksi sain ihan huippuaamiaisen sänkyyn ja haudutettua teetäkin tuotiin heti aamiaisen jälkeen kirjan kaveriksi. Löhöilin lasten kanssa sängyssä jonkin aikaa ja lueskelin kirjaa. Täytyy sanoa, ettei tämä kolmaskaan osa kirjasarjaa jättänyt kylmäksi, vaikken ehtinyt montaa sivua aamusta vielä lukea!

NAM😋

Ollaan jo jonkin aikaa puhuttu, että kun voin taas liikkua, niin otettaisiin taas ohjelmistoon metsäkävelyt koko perheen voimin. Se on ihan paras tapa viettää aikaa perheenä. Oon jo pitkään miettinyt, että olis ihan mahtavaa käydä katsastamassa Linnaisten suoalue. Sinne piti lähteä jo viime viikonloppuna, mutta taas tuli muuta ohjelmaa. Tänään sitten sanoin aamusta, että lähdetäänkö koko perhe retkelle. Tehtiin eväät reppuun ja lähdettiin ajelemaan. Vauvakin kulki ihan mahtavasti mukana Manducassa (=rintarepussa). Mimmi pääsi eräilemään jo 10 viikkoisena 😂 Keli oli tosi hyvä, noin+14c ja loppumatkasta paistoi jo aurinkokin! Jotkut olivat nähneet kyyn matkalla ja varoittelivat siitä, mutta meidän silmiin ei (ONNEKSI!!) yhtään luikeroa sattunut.

Virtaa riitti!

Reitti kulki käytännössä kokonaan pitkospuita pitkin suoalueen yli

Kotona tehtiin tytön toiveiden mukaan hodareita ruoaksi. En muista koskaan aiemmin syöneeni hodaria, joten kerta se on ensimmäinenkin!

Oli kyllä ihan maailman parhain äitienpäivä! Kiitos ihanan perheeni!!

💕Ihanaa äitienpäivää rakkaalle äidilleni sekä tietysti kaikille äideille ympäri maailman💕

Arjen ihanuus

Onpas ollut hässäkkä viikko. Kaikkea kivaa on tapahtunut ja kiirettä on pitänyt. Toisaalta, mitä voi odottaa kun perheessä on kolme alle kouluikäistä lasta. Hästäg ruuhkavuodet. On valvottu ja sitten on taas nukuttu ja touhuttu ja menty. Maanantaiaamuna kirjoitin seuraavaa:

"Tänään oli hyvin kaunis aamu puoli neljän maissa. Seurattuani pari tuntia auringon nousua huomasin, että puoli kuudelta aurinko olisi paistanut jo korkealta elleivät pilvet olisi olleet edessä. Olen kahden viimeisen kuukauden aikana huomannut selkeästi kuinka aamu alkaa sarastaa aina vain aikaisemmin. En muistanut olevani näin aamuvirkku. Nyt muistan hämärästi olleeni sitä aika-ajoin jo kahdesti aiemminkin. Paljosta jäisin paitsi, ellei joku patistaisi minua ylös katsomaan maailman kauneutta" <3

Yöllä alkoi jo jossain vaiheessa mennä hermo, kun tyttöä ei sitten nukuttanut yhtään. Ja tietysti aamulla oli menoa ja kello soimassa jo seiskalta. Sitten kävin jossain vaiheessa miettimään, että tilanne on nyt tämä. Voin joko ärsyyntyä siitä tai ottaa tilanteesta kaiken mahdollisen irti. Niinpä päädyin seuraamaan auringonnousua ja päivän kauneutta. Päiväunitilanteet ovat olleet aika haastavia. Aiemmin sain helposti nukkumaan vaunuun ja nukkui siellä 1-3h, mutta nyt jostain syystä päivisin on kaivattu seuraa. Olisiko syynä se, että on alkanut seurailemaan niin paljon maailman menoa? Eihän sitä raaski nukkua jos muu maailma valvoo ;)

Tällä viikolla oli myös tälle äidille jännä päivä, kun esikoinen kävi tutustumassa kouluun! Siis mun eka vauva menee kouluun?? Olin tosi tyytyväinen siihen, etten ulvonut pihalla, kun lapset menivät luokkiensa kanssa kouluun sisään. Pelkään niin tapahtuvan viimeistään ensimmäisenä koulupäivänä :D Vanhemmillekin oli joku info sen jälkeen. Varmaan siellä kaikkea kivaa olisi ollut, mutta typykkä piti sellasen konsertin, että oltiin kuitenkin mielummi puolet infosta käytävän puolella ;) Enemmän se oli onneksi sellaista maalaisjärjellä käytävää asiaa. Eli tehkää lapsille aamiainen, että jaksavat ja läksyt olisi hyvä opettaa tekemään heti koulun jälkeen. Toki vähän opetussuunnitelmaa ja -tapoja olisi ollut kiva kuulla tarkemmin.

Viikkoni kuvina:

Isoveli työntelemässä vauvaa kotiin hoitopäivän jälkeen

Läksyjä elokuuta varten :)

Imetyshaasteet vol. 1000. Parhaimpina päivinä saan syödä tytön kanssa yhtä aikaa ;)

Kun perjantai-iltana koitti äidin vapaahetki :)

Viikko on siis ollut arjen pyöritystä 24/7, mutta en voi tällä hetkellä muuta sanoa kun, että olenpa harvinaisen onnellinen tähän tilanteeseen. Toki haaveita ja unelmia on koko ajan, mutta elämä juuri tässä ja nyt ei voisi parempaa olla <3

Keltainen toukokuu

Onpahan taas ollut viikko! Täytyy sanoa, että kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa ei ehdi tulla päivän aikana montaakaan tylsää hetkeä pitkin päivää ;)

En tiedä uskallanko siitä edes vielä mainita, mutta yöt ovat selkeästi tasoittuneet kahdesta ensimmäisestä kuukaudesta!! Yöherätyksiä on vähän riippuen 1-2/yö, joka on 2kk ikäiselle vauvalle mielestäni tosi hieno homma! Vaikka kolme ensimmäistä viikkoa melkein itkettiin, kun herätyksiä oli 45min-2h välein, niin nopeasti se ihan pienin vauva-aika on ohitse! Tavallaan hirveen haikeeta, mutta aika ihanaa, että saa jo nukkua vähän paremmin ja lisäksi kommunikaatio on alkanut pelata. Päivittäin tulee mitä aurinkoisempia hymyjä ja jonkinnäköistä "keskustelua" :) Sen avulla jaksaa kyllä itsekin paremmin!

Meillä on torstaisin ollut siivouspäivä aina siitä asti, kun muutin pois kotoa ja miehen kanssa yhteen. Eli reilut 12 vuotta sitten. Torstai on siitä ihan paras, että perjantaina kun aloittaa viikonlopun, niin ei tarvitse enää miettiä mitään siivouksia. Toki nyt pyykkiä pestään ja kotihommia tehdään viikonloppunakin, mutta perussiivoukset voi unohtaa ja mielummin vaikka lepäillä. Torstaina aloitin tietysti heti vauvan aamu-unien aikaan lakanoiden vaihdolla (en vaihda kylläkään normaalisti lakanoita joka viikko!). Sain just ja just meidän ja lasten lakanat vaihdettua, kun n. 30min nukahtamisesta alkoi itkuhälytin laulaa. Eihän me sitten mitään normaaleja päiväunia nukuttukaan. Jotenkin kuulin mielessäni vaunuista: "Äiti, muistin, että meillä on tänään siivouspäivä ja ajattelin jos tarvitsetkin aputyttöä" -itkua. Päätin, että me siivotaan silti. Iskin tytön Manducaan ja ajattelin, että jatketaan sitten yhdessä hommia. Pääsin kävelemään muutaman askeleen ja sain mukavat puklut paidan kaula-aukosta sisään. Sitten vähän lisää huutoa. Jeij! Arjen parhaita paloja. Onneks hyvä ilma pelasti ja sain tytön ees hetkeksi vaunuihin unille, kun lähdettiin hakemaan isommat lapset eskarista ja hoidosta. Ilma oli niin kaunis ja keväinen! Lopulta sain kuin sainkin kaikki siivoukset tehtyä ja ruoatkin vielä laitettua ennenkuin isäntä kotiutui töistä. Kaikkeen sitä venyy, kun vaan päättää :D

Perjantaina pidettiin leivontapäivä. Äiti soitti päiväseltään, että voisi tulla piipahtamaan kaffella, joten päätettiin leipoa pikaisesti mustikkapiirakkaa vaniljajäätelön kylkeen (en edes muistanut/ehtinyt ottaa kuvaa, kun meni kattaus aika nopeasti parempiin suihin). Samoilla uunin lämmöillä leivottiin vielä lasten kanssa illaksi sämpylöitä, kun leivät oli kokonaan loppu. Vielä ehdin saada ruoankin uuniin, kun mummo jaksoi tallustella vauva sylissä ja jutustella lasten kanssa! Voitte vaan arvata, että kyllä maistui tuore piirakka ja jäätelö.

Mulla meni herkuttelu ihan överiksi synnytyksen jälkeen. Perustelin tietysti sillä, että maitokin nousee paremmin, kun syö vähän suklaata ;) Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ei se imetystkään ihmeitä tee painolle eli jos en halua saada kaikkia raskauskiloja takaisin, niin on parempi yrittää vähän kontrolloida syömisiä. Oon nyt siis pyrkinyt pitämään yhden herkkupäivän viikossa. Aika hyvin oon siinä onnistunut. Nyt taitaa olla jo kaksi viikkoa takana! Toki jos nyt sattuu erikoispäiviä mukaan tai jossain on joku erityisherkkujälkiruoka, niin en siitä kyllä kieltäydy. Mutta kohtuudessa on nyt pysyttävä. Vielä en pääse liikuntaakaan ihan fyysisistä syistä kunnolla aloittamaan, vaunulenkkejä lukuunottamatta, niin haluan siivota edes ruokavalion. Mutta herkuista en luovu, pitää sitä näiden pitkien päivien vastapainoksi saada jotain hyvää edes kertaviikkoon ;)

Viikonloppu on ollut mukava. Mitä nyt eilen sitten päädyin saamaan kunnon päänsäryn ja makasin useamman tunnin aika velttona sängyn pohjalla. Välillä mies kävi tuomassa tytön syömään, mutta muuten olin kyllä aikalailla pois pelistä. Aamulla ehdin viedä lapset parturiin, mutta sieltä kotiin tultua iski kunnon särky. Selkeesti vähän taas yliväsymystä. Mut onneks siitä selvittiin ja olin höntistä olosta huolimatta illalla taas jo mukana menossa. Tänään käytiin tsekkaamassa aika hauska Game över 10 -pelitapahtuma. Siellä oli nähtävillä vanhoista lautapeleistä ihan uusiin konsolipeleihin vaikka ja mitä ja kokeilla sai melkeinpä kaikkea!

Jos en väärin muista, niin tämä taisi olla Suomen vanhin lautapeli :)

Tätä pelattiin muutama ralli tytön kanssa. Taitaa päästä joulupukin lahjatoive kirjeeseen tänä vuonna ;)

Vanha kunnon Gameboy!

Vähän uudempaakin mallia testattiin!

Esillä oli paljon ohjelmointiin ja peleihin liittyviä kirjoja.

Nää vanhat pelit oli ihan loistavia :)

Sesamiakin pelattiin. Pakko kyllä sanoa, että vähän liian yksinkertainen omaan makuun.

Montako tunnistat? 

Tapahtuman päätteeksi käytiin vielä ravintolassa syömässä, NAM!