sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äitienpäivä

Se päivä vuodesta, kun on vähintään pysähdyttävä miettimään, mitä on olla äiti! Se on kyllä hienointa mitä olla voi! Tunteiden vuoristorataa syvimmästä rakkaudesta suurimpaan vihantunteeseen. Nämä omat kolme silmäterääni ovat kyllä hienointa mitä olen elämäni aikana saanut aikaiseksi! Tänään sai taas huomata, miten mahtava perhe onkaan ympärillä ja miten onnellinen voinkaan olla noista neljästä (mies mukaan luettuna 😉 ). Vauva antoi nukkua aika mukavasti. Heräsi vain kerran syömään kahdelta ja sen jälkeen vasta varttia vaille seitsemän! Sen jälkeen sain vielä jatkaa unia kahdeksaan!!

Heräsin korvatulppien läpi kuuluvaan onnittelulauluun! Aurinko paistoi verhon läpi huoneeseen. Edessäni seisoi mies ja lapset yöpuvut päällä lahjojen ja aamiaisten kera ja nuorimmainen veti vielä hirsiä vieressä 💕 Lapset olivat askarrelleet ihanat sisustustaulut miehen kanssa eskarissa/päiväkodissa. Kunhan saan ne laitettua arvoiselleen paikalle, niin otan niistä kuvat! Lisäksi sain kirjan (Eve Hietamies: Hammaskeiju), josta olen maininnut, että pitäisi etsiä kirjastosta. Se on sen verran uusi, että siinä oli lainausjonossa 63 ihmistä ennen mua, joten mies päätti ostaa kirjan äitienpäivälahjaksi! Sen lisäksi sain ihan huippuaamiaisen sänkyyn ja haudutettua teetäkin tuotiin heti aamiaisen jälkeen kirjan kaveriksi. Löhöilin lasten kanssa sängyssä jonkin aikaa ja lueskelin kirjaa. Täytyy sanoa, ettei tämä kolmaskaan osa kirjasarjaa jättänyt kylmäksi, vaikken ehtinyt montaa sivua aamusta vielä lukea!




NAM😋

Ollaan jo jonkin aikaa puhuttu, että kun voin taas liikkua, niin otettaisiin taas ohjelmistoon metsäkävelyt koko perheen voimin. Se on ihan paras tapa viettää aikaa perheenä. Oon jo pitkään miettinyt, että olis ihan mahtavaa käydä katsastamassa Linnaisten suoalue. Sinne piti lähteä jo viime viikonloppuna, mutta taas tuli muuta ohjelmaa. Tänään sitten sanoin aamusta, että lähdetäänkö koko perhe retkelle. Tehtiin eväät reppuun ja lähdettiin ajelemaan. Vauvakin kulki ihan mahtavasti mukana Manducassa (=rintarepussa). Mimmi pääsi eräilemään jo 10 viikkoisena 😂 Keli oli tosi hyvä, noin+14c ja loppumatkasta paistoi jo aurinkokin! Jotkut olivat nähneet kyyn matkalla ja varoittelivat siitä, mutta meidän silmiin ei (ONNEKSI!!) yhtään luikeroa sattunut.
Virtaa riitti!




Reitti kulki käytännössä kokonaan pitkospuita pitkin suoalueen yli













Kotona tehtiin tytön toiveiden mukaan hodareita ruoaksi. En muista koskaan aiemmin syöneeni hodaria, joten kerta se on ensimmäinenkin!

Oli kyllä ihan maailman parhain äitienpäivä! Kiitos ihanan perheeni!!


💕Ihanaa äitienpäivää rakkaalle äidilleni sekä tietysti kaikille äideille ympäri maailman💕

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti